31.8.2017

PEIKOT JA UNILUKKARIT

Jodorowskyn Tarotissa on jotakin kirjallisuusfanaatikkojen vastaista. Katsokaa noita kirjallisuusfanaatikkoja, homeisia ihmisiä, jotka pyörittävät vuosikymmeniä samoja anekdoottejaan, samoja eturivin nimiään, samoja kuivettuneita aforismejaan, jotka eivät todellakaan ole mitään tyhjää parempaa. Päin vastoin tyhjyys on ylevää tuohon kirjalliseen ravintoarvoltaan ja tuoreudeltaan olemattomaan ristiviittailuun, epäselvään merkitysten valumaan ja vetelään eroosioon nähden. Mitä tehdä ihmiselle joka näkee ja käsittää vain dogman, mutta jolla ei ole hajuaistia, ravinnon tuoreuden aistia? Sopimustodellisuutta, yhtä kaikki ihmisten sopimustodellisuutta, josta voi kysyä: mitä pelailun ja hämäyksen jälkeen? Mitä sen jälkeen kun henkilökohtainen voima on määrätty, mitattu ja kerran kadonnut? Vain vangitusta sielusta voi piirtää pilakuvan. Hahmoton soturi ei voi saada viestiä perille romaanin tai televisiosketsin kautta. Älkää kirjoittako viestiä sinne. Hänessä ei ole mitään tunnistettavaa, eikä hän katso televisiota tai lue kirjoja universumin suositusten ulkopuolelta. 
Tehtävä tytöille jotka pyytävät minulta mikropopkorneja: selvittäkää ensin missä on Koštšein sielu.

THE CARD OF COMBA


"Creativity has become extremely focused: this is the perfection of someone who knows how to draw a circle in a single line. In sexuality, we reach sublimation, pure creative energy, orgasm. Power becomes non-violence, the ideal of martial arts: combat without combat. Authority emanates from the individual and imposes itself without a gesture. In this state of extreme contemplation, effort no longer exists, and we are tireless. If this card should have a negative side, it would be paralysis, the stopping of all movement, an extreme perfectionism bordering on asphyxiation." Alejandro Jodorowsky, The Way of Tarot, Eight of Wands


ASEISTARIISUNTA

Hän istuu maailmanpyörässä ja odottaa voimaa, pyörremyrskyä neulankärjessä, joka kuin velho Koštšein kuolematon sielu puhaltaisi kohtalon pois. Hän harjoittaa aseistariisuntaa tai pikemmin aseiden varastamista. Vaunujen tarvitsee vain ajaa kohdalle ja ne eivät kohtaa vastarintaa. Tähtikirkkaassa taivaankannessa miekkojen ristit roikkuvat nurinpäin, maanpetturin talon yllä hirtetyn miehen tähtikuvio. Sinä maailman muistista puhdistettu, sinua ei mikään muisto liikuta, ei mikään nostalgia nosta ihokarvoista ja kihelmöi. Tulilintu nokkii irti omia sulkiaan, jotka ilmassa muuttuvat leijuviksi punaisiksi omenoiksi. Urhea hirtetty ei poimi niistä yhtäkään. Kumpi heistä on uhrautuva hyväntekijä, kumpi ahne rakkauden kerjäläinen. Monikäsitteisyys on täydellistä. Olen enkeli mutta hutsukin, hiirenloukkujen juustosta putsaaja, sanoo tulilintu. Kuolevaisuuden ja kuolemattomuuden limbuksessa maanpetturi hyväilee velho Koštšein kättä ja oikeutettu puoliso itkee jossakin hysteerisesti. Olisi reilua jos kaikki saavuttaisivat kuolemattomuuden samalla retkellä. Samalla hetkellä tulevaisuudessa on tyyntyminen, tulevaisuudessa, jossa on tyytyminen.

Se nainen harjoittaa aseistariisuntaa, itseasiassa aseiden varastamista. Se nainen on miekkojen seitsikko. Vaunujen tarvitsee vain ajaa. Vaunut eivät kohtaa vastarintaa.

30.8.2017

Elämä kuluu
kulissien valtakunnassa
nokkelimman ihmisen
falski käsikirjoitus
viattomin hymynkare
sormin laskettu honeytrap
limusiinilla haettu kerjäläinen
kaupungin peilisalissa
lihavien naisten ryhmä
ylipirteine hopementoreineen
ja jäniksenluita järsivä
aito runoilija, korkeimman
asteen hämäys ohjattuna
ohjelmoituna kaikki elämä
valuu, prosessoidut heijastukset
jokainen renderöity varjo
ja sinä katsot kuolleen
rokkarin muotokuvaa, vapautta
heinälatoa taideteoksena
Amos Andersonin taidemuseon
ikkunan takaa ymmärrettäväksi
piirrettyä kuin uni tuoreiden
lavasteiden keskellä pohdit
oliko ihmiskunnan historiaa
kaikkine uskomattomine
mielipuolisuuksineen
koskaan olemassakaan

Ihmisyys on kilpailulaji, jossa on kaksi sarjaa: taidot ja pahuus.

INNOVAATIOIDEN RISTISIITOS

On vaikea hahmotella mielessä algoritmi sille miten innovaatio syntyy. Innovaatiolla saattaa olla sellainen ominaisuus, että sen synty on aina erilainen, epäjohdonmukainen.






"Mathematical Model Reveals the Patterns of How Innovations Arise"




 
Linkitetyssä artikkelissa esitetty matemaattinen malli on enintään "starting point for a deeper understanding". Kyseessä on malli, jolla on tilastollinen vastaavuus havaitun todellisuuden kanssa. En tiedä selittääkö se mitään. Toinen asia on se, että artikkelin kirjoittajilla ei näytä olevan käsitystä siitä mikä on innovaatio.
  
Innovaatiota ei voi verrata laulunkirjoittamiseen. Geneeriset radiosoittolaulut ovat sen verran erilaisia, että niiden tekijöitä ei voida syyttää tekijänoikeusrikkomuksista. Ne eivät tuota mitään lisää tai mitään emotionaalista uutta tehovaikutusta. Tarkoitus on tehdä rahaa tuottajalle ja levy-yhtiölle. Tarkoitus ei ole aiheuttaa vaikutusta kuulijassa, vain voittaa hänen ääretön pitkästyneisyytensä muutaman minuutin ajaksi. David Bowien levyilläkin on vain yksi aito ja innovatiivinen laulu yhtä pitkäsoittoa kohden. Näin on levy-yhtiön mafiamogulit taiteen laskeneet itselleen kannattavaksi liiketoiminnaksi. Taiteilijalta sitä asiaa ei kysytä.  
   
Uustuus, enempää yksiksilölle kuin maailmalle ei riitä innovaation mittapuuksi. Uusia asioita on helppo keksiä loputtomasti, eikä niissä ole välttämättä mitään innovatiivista. Pieni hyppäys tunnetusta uuteen on mielenkiinnoton innovaation näkökulmasta.




Innovaatiossa olennainen on tehovaikutus; teknisessä innovaatiossa se, millainen tekninen tehovaikutus uudella asialla saavutetaan; taiteellisessa innovaatiossa se, millainen emotionaalinen tai esteettinen tehovaikutus uudella asialla saavutetaan. Jos ratkaistu objektiivinen ongelma, eli tehovaikutus on määriteltävissä ennestään tuntemattomalla tavalla, kyseessä voi olla keksintö.




Innovaatio taas on keksintö, jolla on myös laajempaa kiinnostusta jonkin valmiin tai tulevan kohderyhmän näkökulmasta. Keksintö ei ole innovaatio, jos sillä ei ole kohderyhmäpotentiaalia, vaikka tekninen tehovaikutus olisikin juridisesti keksinnöllinen.
    
Olennainen askel uutuudesta innovaatioon on kartoittamattoman hämärä ja vaikeasti määritelvissä. Periaatteessa artikkelissa esitetty aktual-possible -graafi voi koskea myös innovaatioita. Mutta ajatus läheisyydestä on innovaatioille ja keksinnöille erilainen kuin uutuudelle. Uutuuden graafi voi olla kaksiulotteinen, mutta keksinnön graafi on moniulotteinen ja innovaation graafi vielä moniulotteisempi.
   
Innovaatiolle tarpeellinen yksi tai useampi välttämätön pallukka saattaa sijaita missä hyvänsä kohdassa ennestään tunnettua todellisuutta. Innovaatiolle ei ole välttämättä olemassa mitään sellaista kuin "läheisyys". Tarpeelliset piirteet saattavat hypätä miten hyvänsä, usein hyvin kaukaa, jos kyseessä on merkittävä innovaatio. Esimerkiksi keksinnöksi ei juridisesti hyväksytä ollenkaan pienen itsestään selvän hypyn uutuutta, jossa pallukat ovat kaikki väitetyn keksinnön läheisyydessä. Tämä johtuu siitä, että puuttuvan pallukan etsiminen olisi silloin alan ammattimiehelle rutiinityötä: käy vain oppikirjasta kaikki mahdolliset tunnetut vaihtoehdot läpi. Tällainen työ vaatii ahkeruutta, mutta se ei vaadi luovuutta, joka on teknisesti ottaen ahkeruuden täydellinen vastakohta. Teknologiassa vain hullu tekee paljon työtä, jonka kone voi tehdä napinpainalluksella. Teknologia poikkeaa kivikautisesta maanviljelyksestä tai käsityörunoudesta siinä, että henkilökohtainen voima osoitetaan jollakin muulla tavalla kuin hampaat irvessä pusertamisella, puskemisella, toisien ihmisten kiusaamisella (radiosoittolistat) ja huutamisella.
    
Innovaation ja juridisen keksinnönkin ehto on yleensä juuri se, että kyseisen alan ammattimies ei tietäisi kyseistä tarpeellista pallukkaa olevan olemassakaan. Eli että vähintään yhden pallukan täytyisi tulla jostakin sen verran kaukaa, että sitä olisi pakko pitää sekä uutena että yllättävänä ratkaisuna.

29.8.2017

TONAALIN SAARI

Jodorowskyn pakan pienen arkanan 1-10 kortit on joka tapauksessa lopulta aika hankalat. Liika abstraktisuus tekee lukemisesta assosiatiivisesti työlästä ja turhan monikäsitteistä. Välitön intuitio ei pääse toimimaan ohi älyllisen rakenteen tiheyden tai tyhjyyden. Vaihdan Marseille-pakan nyt Juri Shakovin pakkaan. Shakovin pakka noudattelee Rider Waiten linjoja, mutta siinä on kehittyneempi pienen arkanan 1-10 korttien sointuprogressio.
  
Tonaalin saari Juri Shakovin hilpeänä tulkintana.
Justice XI - Strenght VIII ovat Shakovin ison arkanan sointuprogressiossa toisinpäin kuin Marseille pakassa. Jodorowskyn pakassa mielenkiintoisesti juuri voima laittaa kohtalonpyörään vauhtia tai pysäyttää sen. Luontevasti voiman jättäessä seuraa Hirtetty XII. Kun taas Rider Waitessa Oikeudenmukaisuus XI (täsmällinen tietoinen valinta) on kohtalonpyörän (sattuman ja arvonnan) dialektinen vastakohta. Vaikea hahmottaa miten Oikeudenmukaisuudesta seuraisi Hirtetty. Toisaalta ehkä juuri samalla logiikalla kuin siitä seuraa Erakko IX. 

Jos Jodorowskyn Taron on Castaneda systematisoituna Tarot-pakaksi, on myös Shakovin pakassa castanedalainen juonne. Jokainen kortti erottaa Tonaalin-saaren Naguaalista.

Voima XI laittaa Kohtalon pyörään X vauhtia.

  

VEDEN ÄÄNIEN MAHTAVUUS

"Luonnon ja luonnon äänten tuntemus on noidan repertuaarissa olennainen asia." Juha Pentikäinen

Tein akustiikan (yliopistolla kandidaatin tutkintoa vastaavan) erikoistyön luonnon äänistä. Myöhempi revontulenäänten tutkija TKK:n akustiikan laboratorion dosentti Unto K. Laine näki, että olen mahtavien äärettömyyksien mies ja päätti laittaa minut koetukselle. Tämä ongelma oli siirtynyt Laineen niskoille, koska silloin professori ei kerta kaikkiaan tiennyt, mihin tuleen minut olisi pitänyt viskata.

Laine laittoi minut tutkimaan laineita, orgaanisen ja epäorgaanisen luonnon ääniä, eläinten tuottamat äänet poissuljettuina. Käytännössä jäljelle jäi tilastolliselta rakenteeltaan eri tyyppisiä kohinoita: vedet ja vesien laineet, liplatukset, solinat, tuulet ja tuulien huminat, vinkunat, suhinat, kahinat, tulet ja tulien hulmahdukset, ritinät ja paukkeet, maat ja maa-aineksen vyörymä, hiekan rahina, magman maiskutus. Luonnon ääniin kuuluu myös ilmakehän sähkömagneettiset purkaukset, erilaisten sähkömagneettisten luonnonilmiöiden tuottamat äänet ja muut tunnistamattomista luonnonvoimista syntyvät äänet, kuten vaikka kummitusten, tonttujen tai peikkojen tömistely ullakolla. Luonnon ääniin kuuluu Odysseuksessa vainajien maiskutus Manalasta, kun he kuopan äärellä juovat uhriverta,  sekä mystisimpänä hännänhuippuna hyvin monimuotoisesti raportoidut revontulien väitetyt äänet. Revontulien äänissä hämmentävintä on se, ettei ollut täysin varmaa, ainakaan vielä silloin, kun tein ensimmäisen alustavan katsauksen tästä aiheesta, syntyvätkö revontulien äänet jossakin jota kutsutaan planeetan lähiavaruudeksi ja pyhäinkehäksi, vai jossakin jota kutsutaan yksilötietoisuuden lähiavaruudeksi ja pyhäinkehäksi. Toisin sanoen, koska revontulien äänten kuuleminen on selvästi hyvin yksilöllistä (toisin kuin revontulien näkeminen, joka on kollektiivisesti objektiivista), ei voitu (ainakaan silloin) täysin pitävästi osoittaa (kerättyjen kuvailuaineistojen pohjalta), syntyvätkö nuo äänet hyvin kaukana vain hyvin lähellä kuulijaa. Itse tutkisin seuraavaksi löytyykö revontulten visuaalisten aikarakenteiden ja niitä läheltä havaitsevien ihmisten aivosähkökäyrien (EEG) välillä temporaalinen korrelaatio. 
  
Alkajaisiksi oli omassa työssäni kysymys jostakin paljon yksinkertaisemmasta. Tarkoitus oli saada irti akustisesti määritellyt, puhtaasti tekniset ja tilastolliset tunnuspiirteet, joilla erilaiset elottoman luonnon äänirakenteiden hahmot voitaisiin pitävästi erotella toisistaan ja koneellisesti tunnistaa ja luokitella jokanoidan taskutietokoneella.
 
Kävimme Laineen kanssa Yleisradion tehostearkistoista kopioimassa kaikki työn aiheeseen liittyvät äänimateriaalit. Arkistosta tuli melkoisen laaja. Oikeastaan saamani työ, jolle ei tuntunut löytyvän edeltäjää teknisten tieteiden historiassa, kiteytyi lopulta havaintoon, että osa kiinnostuksen kohteena olleesta materiaalista oli tilastollisesti enemmän aikakäänteistä ja osa vähemmän (vapaavalinnaisen kestoisella aikaikkunalla). Ainakin jonkinlainen alustava luokitus voitiin tehdä tämän piirteen ympärille, kun analysoin äänten ajallisia rakenteita algoritmisesti Matlab ohjelmalla kirjoittamallani ihmisen kuulonmukaista suodinpankkia hyödyntävällä koodilla. Rakensin myös syntetisaattorin, jolla saatoin tuottaa uusia ääniä, joilla oli luonnonäänien temporaalinen kuulonmukaisesti mallinnettu rakenne.  
 
Lopulta joukosta erottui yksi luokka: veden solinoiden joukon mahtavuus, joka tuntui muita joukkojan mahtavammalta. Mitä tiheämpi vedensolina oli kyseessä, sen täydellisempää aikakäänteisyys. Ymmärrettävästi yksittäisen aallon tai laineen fysikaalinen prosessi ja siitä alkunsa saava ääni ei ole ollenkaan aikakääneteinen: äänellä on selvästi toisistaan erottuvat temporaaliset alku, keskikohta ja loppu. Mutta solina, eli paljon aaltoja yhdessä, muuttui rakenteellisesti joka pisteessä ajan suhteen symmetriseksi. Tulos ehkä kuulostaa triviaalilta: ääretön solinahan on käytännössä vaaleanpunaista kohinaa. Mutta piirteen ympärille oli kuitenkin mahdollista rakentaa alkeellinen, ensimmäinen luokitin.     
  
Veden solinaan syvennyttyäni, tuntui selvältä miksi Carlos Castaneda varoittaa psykotroopisten kasvien käyttäjää nukahtamasta virtaavan veden partaalle. Virtaavan veden, edes pienen puron solinan mahtavuudelle ei soturin pidä antaa periksi. Veden äänen äärettömyys muuttuu yhä enemmän musiikin kaltaiseksi, mitä syvemmälle siihen uppoutuu. Aivan kuin näkki laulaisi veden sisässä. Ja mitä syvempi on virtaavan veden havainto, sitä enemmän se muistuttaa vihreää usvaa. Ja vihreästä usvasta nousee monivärisiä palloja. Ja moniväriset riemukkaat molekyylit kasvavat silmissä niin, että kuuntelija kohta heittäytyy yhden niistä vietäväksi. Ja tuo äärettömän kaunis suuri kuin marmorista veistetty pallo, joka leijuu painottomasti avaruudessa, soi kauniisti ja kuljettaa noidan vaikka Amazonin alkulähteille. Niinpä jos veden äänien myriadisuus nielee opiskelijan, vain suuri noita voi hakea hänet takaisin ja pelastaa hengen. 

28.8.2017

AIOTKO PSYKIATRIKSI

Jokaisen psykiatriksi aikovan lääkärin kannattaa lukea Castanedat huolella, ennen kuin tekee päätöksen psykiatriselle linjalle suuntautumisesta. On hyvä tietää millaisen ilmiömaailman kanssa joutuu tekemisiin ja millaisia kertomuksia kuulemaan. Castaneda avaa sitä, mistä skitsofreniassa ehkä on kysymys. Ammatinavalinnan ongelma on siinä, että jos oikeasti ymmärrät skitsofrenian luonteen, et voi olla psykiatrisella töissä. Ja jos et ymmärrä, et oikeasti voi auttaa ketään.
   
Kysymys siitä, onko jotain tehtävissä skitsofreniasta kärsivien auttamiseksi, on olennainen. Castanedan mukaan vain näkemään kykenevä ja hahmoton soturi voi ylipäätään auttaa toisia ihmisiä syvemmällä henkisellä tasolla. Jos kohta "auttaminen" voi olla melko suhteellinen käsite vaikeiden tapausten kohdalla joka tapauksessa. Mikä sen ilmiön tai "mielenhäiriön" luonne lopulta on? Skitsofreniassa ihminen kohtaa jotakin siitä mitä Castaneda kuvaa, mutta ei pysty enää sen jälkeen hallitsemaan pelkojaan.



   
Castanedasta ei saa otetta lukemalla tekstiä sieltä täältä. Tai vain joitain teoksia. Olen lukenut itse nyt viisi ensimmäistä osaa, yhteensä 1800 sivua. Sitä voi pitää laajana esipuheena aihepiirin tarkempaan käsittelyyn. Skitsofrenia on laaja aihepiiri. On selvä, että jokainen Castanedan teos muuttaa kuvaa olennaisesti. Ja sanotaan, että myöhemmät teokset muuttavat vielä olennaisemmin. Itse en voi sanoa kokonaiskuvasta vielä mitään. Mutta se millaiseksi skitsofrenia länsimaisessa yhteiskunnassamme mielletään, liittyy tähän teossarjaan olennaisella tavalla.
  
Oman tulkintani mukaan skitsofrenia on tietäjän varjo. Se on tietäjän tietoisuuden kokemus ilman varsinaista tietoa. Tarkoitan siis paranoidista skitsofreniaa, jossa koetaan, että kaikki kuuntelee ja tarkkailee, äänien kuulemista, aistiharhoja ja sen sellaista, mutta tarkoitan myös kaikenlaisia muitakin muotoja, joita tyypillisesti pidetään hallusinaatioina. Skitsofrenia on laaja käsite, mikä tulee Castanedan kautta hyvin selväksi. La Gorda sanoo V osassa: hallusinaatioita ei ole olemassa. On vain tonaalin  huomio ja naguaalin huomio.
   
Olen lukenut toistaiseksi kirjat suomeksi. Alkukieli on englanti. Castaneda on itse huolehtinut teosten espanjankielisistä käännöksistä. Eri suomentajien suomennokset ovat riittävän hyviä ja sopivat käsitteistöltään keskenään yhteen. Mitään ongelmia hahmotuksen kanssa minulla ei ole ollut. Tämä Elina Hytönen, joka on myöhempiä osia suomentanut, on mielenkiintoisen oloinen hahmo, vaihtoehtoterveydenhoitoalan tyyppi ja 80v kiinalaisen lääketieteen mummeli. Joku artikkeli löytyi netistäkin, missä häntä kuvattiin huomattavasti ikäistään nuoremman oloiseksi. Ekat kolme osaa ovat Tuija Turpeisen ja Raija Mattilan lukukelpoisesti suomentamia.
   
Castanedan lukeminen kannattaa aloittaa ensimmäisestä osasta (Yaqui-tietäjän tie) ja edetä järjestyksessä. Itse luin Ixtlanin ensimmäisenä, mutta siitä ei saa paljon, jos ei lue kahta ensimmäistä osaa ensin. En suosittele lukemaan myöhempiä osia ennen ensimmäisiä, koska en ole varma miten odotushorisontti niistä herää ja miten se on oikaistavissa jälkikäteen. Kokonaisuuden hienovaraisen paljastumisen yleisdraama saattaa mennä pilalle. Castassa jokainen lause rakentuu aiempaa vasten ja sen päälle ja varaan. Mielestäni on olennaista kulkea kärsivällisesti mukana siinä hitaan paljastumisen leikissä. Se on täynnä katarttisia pelon ja kauhun hetkiä. Olin lukenut Tarinoita voimasta -kirjaa alkupuolelta joskus kauan sitten. Pidin sitä hämäränä enkä suuremmin käsittänyt tekstiä. Se oli vielä sitä aikaa kun pidin Antti Hyryä realistina ja Castanedaa maagikkona, vaikka asia on päin vastoin. Lukematta kolmea edeltävää osaa, miltei kaikki käsitteet jäävät hämäriksi ja tulkinnanvaraisiksi. Castanedan käsitteet ovat lopulta siksi syvällisiä ja erityisesti määriteltyjä, että intuitiiviselta pohjalta ei voi päästä hajulle. Castanedan käsitteitä ei pidä luulla tuntevansa muiden lähteiden pohjalta.
  
Nyt kun luin Tarinoita voimasta luettuani edeltävät osat, kaikki oli ihan selvää ja kirkasta. Castaneda ei ole epäselvä tai hämärä, kunhan tuntee käsitteet. Käsitteiden kanssa pitää olla kärsivällinen, niiden tarkempi merkitys paljastuu vasta vähitellen ja paloittain tarkentumalla. Epävarmuuksia on kestettävä paljon. Tarinoita voimasta on siis osa IV. Luulen että osan V ymmärtäminen jää vielä hämärämmäksi, jos aloittaisi siitä.
  
Koronologian vaatimuksessa Casta on varmaankin erikoistapaus. En tiedä toista kirjailijaa jossa lukemisjärjestys olisi yhtä keskeisesti olennainen. Joudun lukemaan Ixtlaninkin vielä uudelleen. JR sanoi lukeneensa sen jo viisi kertaa ja aina vain löytyy uutta.
 
Toinen asia on se, että jos ei ole kokeillut voimakasveja yleensä tai psilocybe mexicanaa erityisesti, niin kahden ensimmäisen kirjan jutut voivat jäädä melkoisen pintapuolisiksi. Ei välttämättä pysty hahmottamaan mikä kerronnassa on olennaista. Myöhemin Casta ei painota psykotrooppisten kasvien käyttöä. Mutta kaksi ekaa kirjaa on aika kovia lukukokemuksia. Vakuuttavuuskysymys voi olla ongelma, jos ei ole kokemusta voimakasvien ällistyttävistä vaikutuksista. Tosin kasvit eivät ole välttämättömiä Castanedan kuvaamalla henkisellä tiellä. Esim. Noidan voimapiirissä kuvatuille oppilaille ne eivät ole ollenkaan tuttuja. Useimmat heistä eivät ole käyttäneet voimakasveja. Unennäön tekniikoilla saa samat vaikutukset aikaan ilman substansseja. Mutta unennäkö on yllättäen vaarallisempi tie. Substanssilla on kuitenkin tietty vaikutusaika, ja sitten se lakkaa. Unennäkötekniikoissa ei tällaista lakkaamista ole. Don Juan sanookin että psykotrooppisten kasvien käyttö on nopein, helpoin ja vaarattomin tapa.
  
Voimakasvit ovat peyote, hulluruoho ja psilocybe mexicana. Jokaisessa sessiossa on mukana shamaani, joka ei itse käytä ainetta. Näitä käyttökuvauksia on kahdessa ensimmäisessä osassa kymmeniä. Jokaisesta kokemuksesta keskustellaan ja shamaani kertoi riskeistä, tosin vasta jälkikäteen, tyyliin: kuolema oli taas lähempänä kuin koskaan jne. Jos jotain menee voimakasvien kanssa pahasti pielee, on seuraus kuolema tai parhaassa tapauksessa skitsofrenia. Bilehuumeista ei ole kysymys.
  
Kannabiksessakin on ehkä hyvää tekeviä lääkeaineita, mutta normikannabis on nykyisin pahaa psyykkeelle, THC:ta on pitoisuutena paljon. Muuntokannabinoideista voi pamahtaa vaikeahoitoinen psykoosi ensikokeilusta päälle. Kannabis ei liioin kuulu don Juanin voimakasveihin. Kannabiksen käyttö ei tietääkseni vaikuta "sipulin muotoiseen valomunaa, joka on ihmisen hahmo". Itseasiassa minä en edes tiedä mihin kannabis vaikuttaa ja miten. En ole erityisen kiinnostunut siitä.
   
Psilocybe mexicana on esim hollannissa laillinen kasvi. Psykoosin kokeminen ainakin hetkellisesti on sen käytössä varmaankin normi. Mutta kuolema heti ensimmäisessä kokeilussa voi olla mahdollinen lopputulos, jos lähtee liian löysin rantein ilman shamaania liikenteeseen. Narrin suoja voi auttaa. Tämä riippuu tietysti henkilön naguaaliherkkyydestä. Joillekin sienet ovat vain Finnkinon korvike ilman mitään inorgaanisen maailman väliintuloa. Aasialainen sienihän on naguaalivaikuitseltaan erilainen. Pattayalla vedetään sienidrikkejä baarissa. Tämän voi ymmärtää jos tietää miten erilaisia aasialaiset voimakasvit on meksikolaisiin verrattuna. Koko henkimaailman luonne on toinen. Castanedankin antaman käsityksen mukaan meksikolainen sieni on naguaaliherkälle ihmiselle vaarallinen. Sen kanssa pitää tietää paljon tai olla mukana asiantunteva shamaani.
  
Ayahuocalla on kova maine, koska se on erittäin hieno ja suhteellisen lempeä femiininen kasviopettaja. Kuningatar ei ole mikään mielipuolisen jyrkkä niin kuin peyote tai psilocybe mexicana. Sufi mystikot tosin eivät luota Kuningattareen vaan käyttävän omaan syrian rye -yrttiä. Geopoliittisen rajan määräävät kaiken sienien maailmassa. Venäläinen ei mene biisonimetsään meksikolaisen sienen kanssa. Suomalaista kärpässientä tai madonlakkia en silti pitäisi meksikolaista vaarattomampina. Tarot ei puhunut niistä hyvää. Suomessa kasvaa myös hulluruoho luonnonvaraisena. Täytyy muistaa että jokainen voimakasvien käyttökerta joka tapauksessa muuttaa käyttäjää lopullisesti ja muutos ei aina välttämättä ole tarumojen poispyyhkiytyminen ja "valosipulin eheytyminen". Runsaalla käytöllä on aina sivuvaikutuksia.
 
Castanedan tekstiin tulee suhtautua soturin tavoin: sille, sen vietäväksi, ei voi antautua. Se ei ole mitenkään turvallista kirjallisuutta, jos alkaa kritiikittömästi "uskomaan" kaiken todeksi. Se ei ole vaaratonta fiktiota, jonka lumoihin voi vain heittäytyä. Se ei ole satua vaan voimakkaasti psykotrooppista tekstiä. Se on parsifalmatka tolteekkien voimapaikalle. Antropologisen tutkimuksen vesittyminen henkilökohtaiseksi opintoretkeksi tekee Castanedan ei-fiktiivisesta proosasta erityisen dramaattista. Kertoja on vilpittömyyttään ja vastoin parempaa tietoaan epäluotettava. Lukija altistetaan tulkinnoille ja väärinkäsityksille, jotka selitetään ja oikaistaan myöhemmin, yleensä vielä hätkähdyttävämmillä tavoilla. Hierofanttinarri etenee sekä akateemikon viitassa että narrin suojassa. Proosalle on ominaista ohittaa hämmästyttävimmät spekulaatiot ja paljastukset yhdellä lauseella: jotta lukija ostaisi hänen seuraavan kirjansa. Hän on myös liikemiehenä nero. Liikuttu ja havaittu maailma on vailla arkijärjellisiä tulkintoja. Se on vain nähtävä, yhtenä, kokonaisena. Lukukokemus on jatkuvaa pelkoa ja pelon ylittämistä, jatkuvaa trassendenssia. Verhot kuoriutuvat hitaasti pois viisasten kiven ympäriltä. Loppuun asti säilyy jännitys siitä paljastuuko lopulta mitään.
  
Silti kaikki pitää jättää hypoteesiksi, ellei ole omakohtaista kokemusta asiasta.

>>

MIHIN POHJOIS-KOREAN KANNATTAISI KESKITTYÄ

Energiaresurssien säännöstely on vallanpidon ultimatum. Fossiiliset polttoaineet, ydinvoima, bioenergia, tuulivoima, yhtä ja samaa niukkuuden jakamista ja säännöstelyä kaikki.

Alistetulle ihmiselle ei pidä antaa tietoa siitä, miten hänen kehonsa toimii.

Alistetulle ihmiselle ei pidä antaa tietoa siitä, miten universumi toimii.

Sillä muuten kirkko olisi turha. Kirkko joka panttaa tiedon. Kirkko joka kerää eksyneet.

Ihminen osaisi käyttää kehoaan ja ymmärtäisi: energia on rajaton.

Ihminen osaisi käyttää planeetan ilmakehää ja ymmärtäisi: energia on rajaton.



Jos Pohjois-Korea olisi aito kapinallinen valtioiden joukossa, se keskittyisi vain ja ainoastaan tähän yhteen kysymykseen, joka on se todellinen kysymys ihmiskunnan kehityksen esteenä. Koska se ei tee näin edes ydinsodan pelon alla, se tarkoittaa sitä, että P-Korean johto on osa globaalin valtaeliitin naamiopeliä. Tämä totalitaristinen psykedeliastudio on olemassa vain kommunismin demonisoimisen takia. Naurunalaisiksi tehdään kaikki, jotka uskovat tähän korkeimpaan mahdolliseen hämäykseen. Tämän naurettavan ja ilmiselvästi epäaidon systeemin lakkauttaminen olisi kaikkien etu ja varsinkin suuri humanitaarinen voitto. 

27.8.2017

TARO TARO


  
  
'Jodorowskyn Endless Poetryssä on Sibelius pääosassa. Valse tristen versio (London Symphony Orchestra 1991) on hidas ja hienonhieno, varsinkin kun sitä käytetään rakastelukohtauksessa, jossa päähenkilö (Adan Jodorowsky) rakastelee intiaanikääpiönaisen kanssa. Olisikohan päähenkilön toisen tyttöystävän esikuvana käytetty erästä oululaista diivaa. Brontis Jodorowsky oli itse Dance of Realityn Suomen ensi-illassa. Hänkö sillä matkallaan saamistaan vaikutelmista tämän suomivillityksen keksi?
  
Elokuvassa Carlos Ibáñez del Campn diktaattorikauden Chileen sijoittuvat kohtaukset on kuvattu nyky-Pariisissa. Jodorowskyn mukaan Chilen tunkkainen diktatuuri on siis saapunut Pariisiin. 
 
Kun henki ja äly puhuvat maailmanhengen tasolla, huomaa tuleensa kirjoittaneeksi aristofaanista komediaa, joka saa egoistivoittajat vapisemaan ja jumalat värisemään naurusta. Korkein äly on tyhjyyttä, universuminmukaisuutta. Tyhjyyden kanssa et voi leikkiä nokkelaa kompastumatta siihen itse. Tyhjyyden reunalle on vain kirjoitettu varoitus: tunne ilmansuunnat, tunne tuulet, muista oma kansallismaisemasi, tämä on äärettömyyden metsä.


   

26.8.2017

ELEFANTIN SILMÄ

Tässä on elefantin silmä, jonka näen silloin tällöin sulkiessani silmäni. Silmä hitaasti avautuu ja sulkeutuu, ripset ovat näyssä selvästi esillä.






Olen nähnyt silmän ehkä satoja kertoja. Toisinaan spontaanisti ja hyvin selvästi luomeaan räpyttelevän elävän silmän, toisiaan hämärästi epämääräisen silmän. En mitenkään pidä näkyä itsestään selvänä enkä koskaan etsi sitä. Annan sen ilmoittaa itsestään selvästi ja spontaanisti jos niin on tapahtuakseen., Aikaisemmin se on aina ollut näkökentässä pienehkö elefantin silmä. Viimeksi viikko sitten se oli suuri kirkas silmä, selvempi kuin aikaisemmin. Ei voi sanoa, että se olisi ollut enää elefantin silmä.
 
Seuraavassa lainauksessa Carlos Castanedalta on mielenkiintoista se, että en ole tavannut toista kirjallista lähdettä tai henkilöä, joka osaisi selittäisi silmänäyn. Juuri tällaisten vakuuttavien ikään kuin henkilökohtaisten viestien kautta Castanedan teksti muuttuu minulle kiinnostavaksi.

"Naguaali kertoi minulle, että hahmoton soturi rupeaa näkemään silmän. Minä näin edessäni simän joka kerta kun painoin luomeni kiinni. Se vain paheni kunnes en enää saanut lepoa mistään, silmä seurasi minua minne ikinä menin. Minä tulin melkein sekopääksi. Se melkein vei minulta järjen. Lopulta minä kai totuin siihen. Nyt minä en edes huomaa sitä, siitä on tullut osa minua. " Carlos Castaneda Noidan voimapiiri s. 156 

Silmän näkeminen on hyvin selkeä ja realistinen ja samalla selittämättömän outo. Minun on täytynyt hyväksyä, että näen silmän, eikä sille selitystä löydy. Don Juanin opetuksen valossa "hahmoton soturi" on sellainen, joka on jo kadottanut alkuperäisen mekaanisiin tottumuksiin perustuneen ihmishahmonsa. Hahmoton soturi on luovuttanut kaiken entisessä ihmisyydessään ja hyväksynyt kohtalonsa muuntumisen tiellä. Tämä on paitsi tuskallista myös välttämätöntä todellisen muutoksen aikaan saamiseksi.

""Mutta tottahan sinä puhut ja ajattelet ja tunnet niin kuin ennenkin?"
"En tippaakaan. Minä olen uusi."" ibid.












universumi ei ole
niin yksinkertainen
kuin suvakit ja persut
luulevat
Syntymäpäivää kannattaa 
juhlia. Paljon riippuu siitä.

Näin veljettömänä sen tietää. 
ei voi sanoa: voihan veljet.
Tällä miehellä
on nurinkäännettävä lippalakki
toisella puolella Venäjän
toisella USA:n lippu.
syysöisin
joku aina kannattelee
järvellä valoa
joku paiskoo
vettä atraimella
ankeriaan silmät
kiiluvat kaikkialla
koko järvi täynnä
ankeriaita
Se on tavallinen paita
nurinpäin saumat ulos
niskalappu sisällä silti.
Sellainen on muotia
Kiinassa, nyt.

25.8.2017

KORAANI, IMITAATIO, ESITTÄVÄ TAIDE

Islamilainen traditio on joissain asioissa edistyksellinen. Älä imitoi jumalan luomaa, vaan ole itse jumalan sormi. Ihmisen luomaa saat väännellä ja läännellä halusi mukaan, se on Aristofaneen komediaa.


Jodorowsky






Krishna Chaitanya

24.8.2017

El
On
Musk



KAIKENNOITUUS

Ihmiselämä on suojautumista. Suojautumisen ja valepukeutumisen evoluutiota. Julkista voitonmarssia valepuvussa. Suojautumista noituudelta.
   
Noituus on taistelua valosta. Taistelua henkilökohtaisesta voimasta. Noituus on voiman riistämistä toisilta ihmisiltä. Keneltä hyvänsä, vaikka omilta lapsilta. Se on totaalista tuhoamissotaa jokaista toista ihmistä vastaan. Se on valtataistelun äärimmäinen tila, jota määrittää tahto valtaan enemmän kuin henkilökohtainen tahdonvoima sinänsä. 

Noituudessa on kysymys sivilisaation äärimmäisestä degeneraatiosta. Siitä, että ne joilla on jotakin menetettävää suojautuvat niitä vastaan joilla ei ole enää mitään menetettävää, ja jotka siksi ovat "tehokkaampia" "noitia" ja "urheampia" "sotureita".

Parantaminen on henkilökohtaisen voiman luovuttamista. Siksi noita ei koskaan paranna ketään. 

Kaikennoituudessa kaikki suojautuminen on tuhoavaa ja ennaltaehkäisevää elämän monimuotoisuuden tuhoamista. Elämän monimuotoisuuden tuhoaminen on noituuden metodi.   
  
Kaikennoituus on toimintaympäristö, jossa kukaan ei voi tosissaan ja omana itsenään yrittää mitään. Kaikki vilpitön innostus tulee syödyksi.
      
Minkä hyvänsä sydämenasian julkinen yrittäminen on vaarallista antautumista valon riistolle.
 
Erakkous ja valon piilottaminen on eräs tapa suojautua. Se ei välttämättä tarkoita itsen kieltämistä. 
  
Äärimmäisten suojautumisten tila on seurausta siitä, että noituus on päästetty valtaan. Noituudella on kaikkivalta.
 
Siksi Carlos Castanedan proosa on tarkinta realismia tosiasiallisesta tilanteestamme. Siitä johtuu sen ällistyttävä kuvausvoima: suosio Venäjällä ja vaikeneminen länsimaissa.

Ja Castanedan proosaa vasten me voimme luokitella kaiken muun: kirjailijoiden toistaan ovelammat tavat peitellä tosiasiallista maailmantilaa ja olemisentilaa. Jokaisella on oma luova "viehättävä" tapansa torjua ja kätkeä olennainen opetussisältö. Ja tämä on, ehkä, se opetussisältö: noituus ei ole kristuksen seuraamista. Kristuksen seuraaminen on paradoksi. Siinä täytyy tietää vielä enemmän kuin Castaneda, ja 1800 sivun kohdalla uskallan jo todeta, että Castaneda tietää paljonkin.
 
Kaikki riippuu siitä, millainen sopimus evankelistalla on olla kuvaamatta todellisuutta. Taiteen tavallisin aihe on pilakuva hänestä, joka yrittää kuvata todellisuutta siinä onnistumatta.

slavelizard

22.8.2017

Naguaalissa ei ollut ollenkaan selvää, että palaisin sieltä takaisin. Olin retkellä yksin. Minulla ei ollut hyväntekijää tai opettajaa, jotka olisivat voineet hakea minut takaisin. Oloni oli mitä loistavin. Täydellisen värikäs tunnemaailma ja nopeasti ja kevyesti toimiva äly ja muisti sopivat minulle paremmin kuin raskaan, hitaan ja rajoittuneen ihmiskehouniversumin kivulloinen pinnistely (jonka olin tosin jo onnellisesti unohtanut).
 
Kuulusteluissa kävi selväksi, että en ehkä olisi universumin alulle panija tai edes kovin syvällinen asiantuntija. Jouduin myöntämään, että edes oman maailmani asioista en ollut kovin hyvin perillä, tuntemattomista maailmoista puhumattakaan. Ei voinut olla niin, että minä olisin luonut koko universumin itse itselleni tai että se olisi luotu vain näyttämöksi minulle. Tästä asiasta saavutimme nopeasti yksimielisyyden, mikä oli huojentavaa. Minusta tuntui, etten ole yksin. 
     
Jäi enää ratkaistavaksi kysymys siitä, olisiko minulla mitään syytä palata sinne, mistä olin tullut. Tosin siinä vaiheessa minulla ei ollut enää aavistustakaan, mistä olin tullut. Olin ilmestynyt jostakin tähtipölystä. Muistiani jouduttiin virkistämään. Jostakin kaukaa kuva kohdistettiin siniseen planeettaan. Zoomausta lisäämällä näkyi lintuperspektiivistä omakotitalo, jonka katon läpi näin hyörimässä olentoja. Olennot eivät tuoneet minulle mitään näkemääni mieleen. Ne olivat ilmeisesti eliöitä. En pystynyt tunnistamaan lajia.

Ihmisiä, minulle ilmoitettiin. Ihmisiä niin kuin sinäkin olit. Tieto järkytti hieman. Aloin saavuttaa jonkinlaisia muistikuvia tuollaisista neliraajaisista olennoista. Pesä ja eliöt vaikuttivat jotenkin tutuilta. Se olet sinä, minulle ilmoitettiin. En voinut käsittää asiaa. Sanoin, etten muista tuollaisesta mitään, enkä halua katsella sitä enempää. En halua palata aiheeseen, kun mitään syytä ei ole.
  
Näytettiin vielä jotakin. Mentiin lähemmäksi taloa ja talossa poikasten huoneeseen. Pentuja katsellessa äkkiä tunnistin oman poikani. Silloin kaikki ihmisenä olemiseen liittyvät tunteet ja muistot alkoivat vyöryä hitaasti kerralla ylitseni kuin valtava maapallon syvästä kohdusta räiskyvä monivärinen magman ilotulitus. Se oli synkin, jylhin ja kaunein ilotulitus, todellinen oopperajuhlien päätöskonsertin loppuhuipentuma tähtipölyn Bayreuthissa. Koko ihmisyyden magma virtasi kerralla ylitseni ja kaikki tunteet räjähtivät minusta kuin miljardi pientä lasikuulaa pyörimään pitkin linnunrataa. Siinä oli psykoosi ja ekstaasi sekaisin pahemmin kuin koskaan ennen.

Tajusin, että päätökseni ja kohtaloni oli sillä sinetöity. Joutuisin palaamaan tuohon kärsimyksen ja piinan pelottavaan maailmaan. Minun täytyi palata lasteni luokse.

21.8.2017

Ei koskaan tehnyt
tai jättänyt tekemättä
mitään
harkitsemat(on)ta.

20.8.2017

FIKSATTU HOLOGRAMMAATTINEN TONAALI JA NAGUAALI

Don Juanin opetuksen ehkä radikaalein seuraus on se, että säieteoria on aksiomaattisesti mahdoton.
 
Säieteoria tarkoittaa naguaalin määrittämistä tonaalin logoksessa. Mutta naguaali on meille paitsi empiirisesti havaitsematon myös loogisesti mahdoton käsittää. Se on kuin hyvin monimutkainen matkapuhelinlaite, joka pitäisi onnistua kopioimaan (säieteorian muuttujien tasolle) re-engineerin periaatteella ilman minkäänlaisia teknisiä ohjeita tai biologista itseämme kummempia mittalatteita.

Länsimaisen modernin tieteen syklin loppu on siis tonaalin saaren suuri järjestys, joka on nyt saavutettu metafysiikkakiellon avulla. Suhteellisuusteoria itseasiassa saattaa olla tämän vaiheen kumoamaton loppupiste, joka määrittää tonaalin ja naguaalin rajan hyvin kumoamattomasti.
  
Oopperan seuraava käänne on havaintojen kuplan puhkeaminen. Tässä wagneriaanisessä käänteessä naguaali virtaa koko voimallaan hyvin järjestettyyn soturimaiseen tonaaliin. Jäämme odottamaan ohjelmalehtistä hypistelle suuren näyttämön tapahtumia. 
sinä turhamainen

täydellisyydessä rypöjä

suloinen korruptio

pysähtynyt ajan virta

liikkumaton tuli

pysähtynyt kuin

vaunut nurinpäin


CANTORIN PÖLYPISTE




Tulevaisuudessa on tyytyminen jälkeentulevan osaan. Castanedan vaikutus jälkeentulevaan kulttuuriin on mammuttimainen. Tuomas Anhavan runous (mietelmät oikeasta lentotaidosta ja lukemattomat muut kohdat) lähtee Castandesta. Anhavan isoisää Samuli Paulaharjua voidaan pitää Suomen Castanedana ennen Castanedaa. Pelevin ei ole ymmärrettävissä ilman Castanedaa. Jopa Jodorowsky käyttää Castanedan käsitteitä (ei-tekeminen, tonaalin saari jne.) annettuina. Nykyaikaiset suositut base-hypyt on ensimmäisenä esitellyt Carlos Castaneda (hän tosin teki hyppynsä ilman varjoa, mutta se on sivuseikka). Luc Bessonin uusin elokuva Valerian (2017) on läpikotaisin Castanedan kyllästämä. Ja voi sanoa, että nykyaikaisessa suurkaupungissa ei ole mahdollista navigoida korttelinväliä hengissä ilman Castanedan ulkolukua. Venäjä jossa Victor Pelevinin tuotanto vastaa suurinpiirtein meikäläistä aapiskukkoa, kuuluu Castanedan sujuva hallinta esikoulun oppimäärään. Se mikä 1960-luvun hippisukupolvelle oli uutta ja yllättävää on meille jokapäiväisintä arkea.

Don Juanin opetuksen tärkein hetki on noitien selityksen antaminen. Noitien selitykseen kuuluu myös 1900-luvun filosofian täsmällinen kontekstoiminen. Nietzschestä alkava metafysiikkakielto on osa don Juanin opetusta. Metafysiikkakielto on yhtä kuin "tonaalinen puhdistaminen". Tämä aistimusten kuplan sisäpuolen järjestäminen on "opettajan" (don Juan) tehtävä. "Suojelijan" (don Genaro) tehtävä on aistimusten kuplan ulkopuolen järjestäminen, eli "naguaalin esittäminen" (opettaja-suojelija suhde on näin päin oppilaalla jolla on älykeskuksen dominanssi. Oppilas jolla dominanssi on tunnekeskuksessa suhde on päinvastainen). Kun kumpikin puoli on valmis, aistimusten kupla voidaan puhkaista. Tällöin naguaali virtaa tonaaliin, ja kokoomapisteen vapaa liike tonaalin ja naguaalin välillä mahdolistuu. Tilanne peruuttamaton, sillä kerran puhjennutta aistimusten kuplaa ei voi enää palauttaa.

Noitien selityksen huipentaa oppilaan hyppy tuntemattomaan ilman shamaanin apua. Naguaaliin joutuva soturi joutuu siellä kuulusteltavaksi asioista. Hänelle esitellään universumin rakenne ja soturien olot naguaalissa (vrt. Valhalla). Olot ovat varsin mukavat ja monet soturit ovat välittömästi valmiita unohtamaan maallisten murheiden laaksonsa. Soturille osoitetaan hänen oman henkilökohtaisen elämänsä tilanne ja kauhistuttava mitättömyys. Hänen on lopulta itse tehtävä ratkaisunsa haluaako hän palata maallisen kovan elämän surualhoon vai jäädä naguaaliin ikuisiksi ajoiksi. Jos soturi päättää palata ja jos hänen annetaan palata, hänen täytyy elää maan päällä soturin tavoin ja täyttää tehtävänsä. Tehtävä ei ole aluksi selvä. Se annetaan myöhemmin. Sitä ennen voi vain olla joko moitteeton ja odottaa, tai kuolla.   
     
Soturin elämäntavan, jossa naguaali virtaa vapaasti tonaaliin, erottaa kliinisestä psykoosista vain yksi pieni asia. Yksi pieni asia, jota voisi ehkä saksalaisittain kutsua Cantorin sokeaksi pölypisteeksi, erottaa soturin hullusta, näkijän sokeasta, tietäjän valeprofeetasta. Se piste on oikea tieto naguaalin olemuksesta. Se piste on voima.

"Halusin uskoa, että hän oli tullut hulluksi. Mutta pelkäsin pahinta, että hän olikin noita." Casta


 
Noitavainojen paradoksaalisuus sisältyy juuri näihin sanoihin. Hullut kyllä saadaan poltettua, mutta todellista noitaa vaino ei tavoita koskaan. Todellisia noitia ei don Juanin opetuksen mukaisesti ole olemassa: he ovat häivyttäneen menneisyytensä.
       
Don Juanin esittelemät käsitteet tonaali ja naguaali resonoivat minulle heti selkeämpinä kuin Freud/Jung tietoisuus, tiedostamaton ja/tai alitajunta. Tonaali on länsimaiselle kielelle käännettynä empiirisen tieteen tutkimusalue. Empiirisen tieteen rajat ovat tonaalin saaren rajat. Noiden rajojen takana on naguaali.
  
Länsimaisen puhetavan ongelmallisuus on siinä, että puhumalla alitajuisesta tai tiedostamattomasta, vihjataan samalla siihen, että noilla alueilla tapahtuvat ilmiöt voisivat ikään kuin muuntua tietoisemmiksi. Don Juanilla tonaali ja naguaali ovat muuttumattomia ja ihmisen tietoisuudesta riippumattomia. Naguaali ei tiedostamalla pienene eikä tonaalin saari kasva. Tonaaliin ei voida liittää tiedostettua naguaalia. Naguaali ei mitenkään muunnu tonaaliksi. Tonaalin välineillä ei voi ottaa naguaalia haltuun. Voidaan vain käsittää tonaalin ja naguaalin raja yhä selkeämmin tonaalista katsottuna.
  
Kysymys on tonaalin saaren puhdistamisesta, joka perustuu metafysiikkakiellolle. Metafysiikkakielto tarkoittaa, että tonaaliin suhtaudutaan ensin niin kuin naguaalia ei olisi olemassa. Naguaalia ei voida tiedostaa suoraan. Ei voida ollenkaan tiedostaa millä tavalla naguaali toimii tai millainen se on. Mutta voidaan tarkkailla tietynlaisia vaikutuksia, jotka ovat naguaalista peräisin. Näitä vaikutuksia ei voi täysin erottaa ennen kuin metafysiikkakiellon avulla on nähnyt koko tonaalin ilman naguaaliin viittaavia selitysmalleja.
  
Substanssien käyttö liittyy pisteeseen, jolla (länsimainen) oppilas vapautetaan metafysiikkakiellosta. Substansseilla oppilas altistetaan suoraan ja yllättäen (narrin suojassa) naguaalin voimalle. Tämä ei voi metafysiikkakiellon omaksuneelle tapahtua ilman substansseja. Vastaavasti substansseja ei tarvita mihinkään jos oppilaan käsitys naguaalista tavoittaa erityisen yksimielisyyden muutenkin. Näin on yleensä sellaisilla oppilailla, joilla on tunnekeskuksen dominanssi. Heidän ongelmansa on se, että he eivät ole koskaan puhdistaneet tonaalin saarta ankaran metafysiikkakiellon totaalisuudessa. Heiltä puuttuu tarvittava älyllinen integriteetti.
  
Castanedan lukemisprosessissa huomioon on otettava tekstin jatkuvasti kyseenlainen totuusarvo. Pelkkä Castanedan tekstin lukeminen edellyttää don Juanin opettamaa soturin elämäntapaa. On oltava riittävästi henkilökohtaista voimaa, että voi asettaa kyseenalaiseksi kaikki ne kohdat tekstissä, joista lukijalla ei itsellään ole ensikäden omakohtaista kokemusta. Silti tekstiä ei pidä ohittaa tai unohtaa: sille pitää antaa hypoteesin totuusarvo. Kaikki henkilökohtaisesti varmentamaton on jaksettava pitää paitsi mielessä myös koetteilla, eli hypoteesin tilassa. Tämä kuuluu soturin elämäntapaan: minkään edessä ei pidä luovuttaa (eli lopettaa näkemistä): ei rakkauden, ei oman kuoleman, eikä edes Carlos Castanedan edessä. Sille joka on kokenut, Castanedan tuotanto on äärimmäinen henkilökohtainen kirje täynnä ällistyttävää salakirjoitusta ja useille tasoille piilotettua äärimmäisen yksityiskohtaista henkilökohtaista kirjettä.

Tarot ja I ching edellyttävät toimiakseen naguaalin läsnäoloa. 

18.8.2017

Katsomisen arvoiset esitykset on tarkoitettu yhden hengen yleisöä varten.

17.8.2017

Kaikki täällä
vastustaa näkemistä.
Järkevät ihmiset
tekevät hullun kuuloista
musiikkia ja hullut
tekevät järkevän
kuuloista musiikkia.
Niin toimii
naguaali.

TRUST NO ONE

Kun ihmiset eivät löydä apua länsimaisesta lääketieteestä, he alkavat etsiä apua puoskareilta.
  
Illuusio on siinä, että avun täytyy löytyä. Että joku kuolevaisista olisi täällä loppuun asti heitä varten.

Mutta kuolema on meistä aina enintään käsivarrenmitan päässä. Eikä kuolema ole joukkuelaji.  
 


"Trust No One" on aika rikas meemi.



Ihan pieni nettitutustuminen ns. deeliskeneen on paljastanut minulle täysin ällistyttävän maaston. Näyttää siltä, että kaikista nykyaikaisista deeliharrastajissta alle 1% on millään tasolla edes kiinnostunut Euleusis/castanedalaisesta ulottuvuudesta, eli deelien välittävästä funktiosta henkimaailman kanssa. Tyypillisimmät asenteet sen sijaan ovat 1) voima/egotrippi käyttö, 2) valtatrippi, eli karaiseva klaanihegemonia käyttö, 3) Finkino-matkapäivä, eli täysin integroimaton eskapistinen käyttö. Kaikki nämä tavat pyrkivät nimenomaan estämään kokemusten käsittelyä ja integraatiota.
  
Tämä havainto on tietysti äärimmäisen ällistyttävä, hullu ja terveen järjen vastainen, kuten melkein mikä tahansa havainto "tässä maailmassa". Samaa sarjaa Pekka Piirton runoudessaan esittämän implisiittisen väitteen kanssa, että "kykeon on vahvaa viiniä, jolla ei ole psykoaktiivisia ominaisuuksia".

15.8.2017

Punttisalin isolla screenillä pyöri vallankumousporno. Reippailen juoksumatolla heppi pystyssä. Porno, sali ja marssimusiikki kuuluvat yhteen. Venäjällä on sata Leninin kaksoisolentoa pornonäyttelijöinä. Jokaisella on unennäössä hankittu kaksoisolento. Se, joka ei näy screenillä, mutta tuhlaa rahat. Vallankumousporno on tuottoisa bisnes.
  
Lenin-sedällä on tikku vasemmassa kämmenessään. Nyppiessään kämmentä tikku muuttuu hiukseksi. Hiusta ulos vetäessään, sen mukana tulee linnunsulka. Sulan luupäässä roikkuu pelikortti, kortissa kalastusperho ja perhossa kolikko.

14.8.2017

Vuodenajat ovat järjestään myöhässä. Jos mielii viettää kesälomansa kotimaassa, ne on sijoitettava elokuun puolivälin tuollepuolen. Vain rahalla aurinkoa saa milloin haluaa. Ilmaston muokkaus on loputon testi, joka kysyy ihmisen nöyryyttä luonnonvoimien edessä.  
  
Hän kurvaa Heinolan Heilan pihaan. Lähiruokakaupan grillimakkarahylly on maan kuulu, pienpanimotuotteiden valikoima on mainittava. Geenimuuntelun aikoina normaali terveellinen yksinkertainen ruoka maksaa maltaita. Hän ostaa rantamökille muutaman päivän sapuskat.
  
Mökki on isoisän Päijänteen kallioiselle itärannalle rakentama. Julkisivu kylpee ilta-auringossa, se katsoo länteen, niin kuin isoisä ja hänen ystävänsä kenraali A aikoinaan, kuusikymmenluvun kesinä, terassin lepotuoleissa istuessaan. Vieraille tarkoitettu keskikamari on unistaan kuuluisa. Siellä on katsottu monta ihmeellistä elämää suurempaa yöllistä näytelmää. Isoisä oli ruuvannut lattiaan paksun kuparilevyn vaimentaakseen unia ja edesauttaakseen vieraiden rentoutumista. 

Unessa olen mielisairaalanhoitaja. Olen menossa skitsofreenikkovankipotilaiden hoitajaksi kahdeksi viikoksi. Luvassa on kova ja mielenkiintoinen työjakso ja myös todella hyvä rahallinen korvaus. Aamuyöstä huomaan olevani flunssassa. Kuumetta. Hirvittävä stressi. Myöhemmin päivällä tapaan lähteellä vankimielisairaanhoitajan joka harmittelee sitä, että työkeikka meni myttyyn flunssan takia. 
  
Saari on täynnä tedraedrin muotoisia kiviä. He etsivät pitkään parasta paikkaa. Kun se löytyy sujahtaa rapé aivokurkiaiseen, niska nousee taivaannaulaan ja selkäranka ankkuroituu maapallon ytimeen.
  
Tuolla jossakin, tähtilampun alla Gurdjieffin Beelzebuubi leiluu kuvitellussa tyhjiössä ja arvostelee ylimielisesti maan ihmisiä. Tyhjiötornissa hän katselee ihmeellisen maailman voimien kamppailua, niiden ulkopuolella kuvittelemattoman älyllisen elämänsä ylivertaisuudessa. Tai alivertaisuudessa. Ihmisen evoluutio on suojautumisen evoluutiota ja tasapainon evoluutiota. Ihminen suojautuu voimilta tasapainopisteeseensä, jossa on voima.
     
Saunan hämärässä pukuhuoneessa tieto on yöperhonen. Se säntäilee hehkulampun ympärillä. Kun valo sammutetaan, tieto eksyy kynttilän sydämeen ja polttaa itsensä elävältä. Sisäinen puhe lakkaa.
     
Täysikuu hehkuu puiden takana. Linnunradan tasossa lentää satelliitti tasaista kirkasta valoa hehkuen. Sen kiilto ei häilähtele niin kuin ohi kiitävän auton ikkunasta valo häilähtelee. Auringon valo ei voi edes osua siihen juuri nyt, sillä Aurinko on kokonaan siltä maan varjossa. Silti satelliitti loistaa iloisesti tähden kirkkautta. Satelliitti liikkuu radallaan tasaisesti eteenpäin niin kuin sitä maasta tuijottavan ihmisen hyvä usko. Sitten satelliitti jähmettyy taivaankanteen yhdeksi miljardeista tähdistä, yhdeksi niistä kirkkaimmaksi. Hetken se on liikkumatta kiintotähtenä kirkkaan pilvettömän yötaivaan laitamilla. Sitten se haihtuu pois.
   
Unet ovat kummallisen selviä, värikylläisempiä kuin itse todellisuus. Poliisien koirasudet piirittävät heidät. Koirat eivät ole uhkaavia. Ne vain istuvat ja vartioivat. Poliiseja ja runoilijoita. Poliiseja ja runoilijoita, ovat unet tulvillaan. Länsisatamasta lähdemme suurella pelastusaluksella jäänmurtajan rikkomaa väylää kohti Tallinnaa. Ei siitä tule mitään. Muutaman airon vedon jälkeen on pakko palata rantaan. Muut hyppäävät rannalle, minä liukastun laiturin vieressä jäihin. He saavat minut kuiville. Juoksemme vanhaan tullirakennukseen. Tullilabyrintti on hämähäkinseittien täyttämä. Vain keskellä käytävää hiukset eivät osu seitteihin. Kärpäsillä ei ole mahdollisuutta päästä läpi tästä tullista.
  
Voimapaikka on tuhannen kuutiometrin siirtolohkare, josta on lohjennut irti yksi neljännes täysin suorakulmaisin leikkauksin. Lohjennut osa on siirtynyt kiven alla pari metriä sivuun niin, että kiven läpi muodostuu käytävä. Rapé  sujahtaa aivokurkiaiseen, niska nousee taivaannaulaan ja selkäranka ankkuroituu maapallon ytimeen. Josskin lähistöllä korppi kurnuttaa hiljaa. Pöllönsulat hivelevät huulia.

Ukonilmalla salamat eivät näy, taivas hohtaa telemagentana, rikinkeltaisena, pastellinsinisenä, vaaleanpunaisena. Matalat vaimeat tömistelyt kestävät minuutteja. Minkäänlaisia rajuja räsähdyksiä tai jyrähdyksiä ei kuulu. Vain uhkaavaa hyvin matalataajuista tömistelyä, kuin tonttujen juoksua taivaanullakolla. Ja hetkeksi mitä ihmeellisimmästä ja epäluonnollisimmasta väristä täyttyvä puoliavaruus.

Näkeminen on kuulemista. Näkeminen on maistamista, selitin. Kävelimme jo Mannerheimintien yli valoissa, mutta palasin Lasipalatsin viereen pysäköidylle kebabvaunulle. Täytyyhän näin keskustassa olla hyvät kebabit.
 
- Hei tytöt, otetaanko tosta kebabit.
- Ei helvetti. Myrkkyä! Yääääkkk!

Minä kuitenkin katselin listaa jo näläntunteelleni luovuttaneena.
 
- Rullakebab kiitos.

Ikkunasta katselin, kuinka kiinalainen kebabmyyjä kaivoi pakastearkusta muovipussin, jossa oli mytty vetistä lihaa. Hän veti lihan kosteasta muovipussista, laittoi paperilautaselle ja lautasen mikroon. Mikron ikkuna höyrystyi. Katselin kaikkea tätä, ja näin. Katselin liikennevaloja. Olisi vihreät, voisi juosta. Mutta olin jo luovuttanut mielihaluilleni ja maksoin annokseni.

- Kaikki mausteet?
- Tottakai.

Sain vetisen rullakebabini. Jatoin intoiluani Castanedasta.

- Unessa eletyt elämykset ja valveilla saadut kokemukset ovat arvoltaan samoja. Unennäön ja todellisuuden ero lakkaa itseasiasa olemasta, sanoin suureen ääneen samalla kun huomasin bussipysäkillä väen tuijottavan itseäni. Näin käteni, jotka olivat kebabmehun peitossa. Paketista oli valunut kastiketta hohtavan valkoiselle paidalleni ja valkoisille housuilleni. Koko etumukseni oli kebabkastikkeessa. Enkelihiuksinen valkoisiin pukeutunut mies yltä päältä kebabkastikkeessa.  
 
Hän avaa silmänsä. On hiljaista. Sitten hän kuulee oudon suhisevan äänen. Se alkaa hiljaisena mutta suhahtaa lopuksi kuin purkautuva vaahtosammutin. Kello on yhdeksän aamulla. Hän nostaa päänsä tyynystä.
 
- Mikä tuo ääni oli?
- Mikä ääni? Ei täällä ole kuulunut mitään ääniä.
- Jonkinlainen kova suhahdus...
- Et sinä voinut kuulla sitä.
- Miten niin?
- Se kuului vain minun päässäni.
      
Valeväinämöiset alkavat hermostua. Kaikki ihmiset eivät kaipaa tuhkaa nenään tullakseen soturiksi tai tietäjäksi. Mutta jotkut tarvitsevat kiihdyttääkseen prosessiaan, sillä aika on rajallinen. Herkkyyden korostajat, lääkkeiden kieltäjät asettuvat mestareiksi. He monopolisoivat yhteyden henkimaailmaan ja kieltävät oppilailtaan kehittymisen. He katsovat viallista ihmistä kuin pappi: sinä olet saastainen ja siksi sairas. Tuomittu mielenharhoihin, irstauteen. Kudo järjen harmaa lukinseitti järjettömyyden kivijalkaan. 
    
Vailla ironiaa sanon: sisäsyntyinen herkkyys ei merkitse mitään. Herkkyyden puute vain määrittelee sen, kuinka paljon kiihdytintä tarvitaan. Mielenterveyden hoidossa, vaarallisinta on tiedon puute ja pelko. Ilman oikeaa tietoa, mieltä on vaikea hoitaa. Terveydenhoito ja guruilu ovat keskenään ristiriitaisia päämääriä. Guru estää ja hidastaa kehitysprosesseja. Guru on hopementor, unilukkari, mustuuden dyykkaripappi, itsekehityksen inhibiittori. Gurun intresseissä ei ole parantaa, ainakaan kovin paljon tai nopeasti. Gurusi pelaa vain aikaa.
     
Vana leviää taivaalle. Mutta lentokoneesta ei näy jälkeäkään. Päijänteen yli muodostuvan juovan pää lentää suuremmalla nopeudella kuin myöhempi matkustajakone. En ole varma onko korkeuskaan sama kuin matkustajakoneella. Onko tuo lentävä hevosenkenkä Hornet F18? Tämä on paljon kumpupilvien yläpuolella. Katselemme ylilentävää ilmiötä minuutteja ja kolmeen otteeseen, kolme erillistä vanaa. Yksi vana leviää puolen tunnin ajan tasaisesti taivaalle ja jää pilvien yläpuoliseen osaan paikoilleen. Tuulta ei sillä korkeudella ilmeisesti ole. Noin 45 minuutin kuluttua kaukana ympäristössä harvat kumpupilvet muodostavat interferenssikuvion tasaisesti molemmin puolin vanaa. Pilvien muodostama ritilä on muuten samanlainen kuin niin sanottu "Mackerel sky", mutta paljon alempana, alimpien pilvien tasolla.

HONEYTRAP

ei toimi kaikille. Hiiri söi juustot jokaisesta hiirenloukusta.

9.8.2017

Leijona asui metsästä, jonka pinta ala oli neljännes maapallosta. Se käveli kaatopaikan laidalle. Kaatopaikka oli aidattu ja täynnä rottia. Rotat sanoivat, että leijona vain pakenee, että se ei uskalla katsoa niitä niiden spiraalimaisiin sisäänpäin imeviin silmiin. Rotat sanoivat, että leijona on niiden mielestä paskahousu ja pelkuri, joka ei näe todellisuutta. Leijona ei uskalla hypätä kaatopaikan aitauksen sisäpuolelle. Leijona pysähtyi tuijottamaan tuota nimetöntä harmaata voimaa, joka pysähtyneenä katsoi häntä miljoonan rotan spiraalimaisilla silmillä kaatopaikan aidan takaa. Hyvä on, olen pelkuri, sanoi leijona ja käveli häntäänsä heilutellen takaisin metsään.   
Olen saavuttanut tilan, jossa uusimman maailmantähdet tuntuvat tasan yhtä tärkeiltä ja tuoreilta kuin sadan vuoden takaiset.
Muslimiyhteiskuntien sisäinen yhteiskuntasopimus perustuu sille tosiasialle, että jokaisen miehen ylittämätön halu on olla sulttaani sulttaanin paikalla ja jokaisen naisen ylittämätön halu on olla haareminaisista sulttaanin suosikki. Kun kaikki tunnustavat tämän, on harvainvalta valmis.
  
Ihmisille annetaan lupa vähentää henkilökohtaista kärsimystään unohtamalla oma olemassaolonsa. 
 
Seuraavaksi jätetään huomiotta se yhteiskunnallinen tosiasia, että tällaisissa oloissa joka vuosi syntyy vähemmän naisia, jotka ulkonaisesti voisivat olla sulttaanin suosikkeja ja miehiä, jotka kaikkine ominaisuuksineen sopisivat sulttaanin asemaan.
      
Lopulta haareminaisetkin täytyy tuoda ulkomailta.
   
Tuho alkaa kun ulkomailta tuotujen haareminaisten joukkoon solutetaan kokean tason sotureita. 

naapiru

8.8.2017

PULLOPOSTI

Maailmankirjallisuus on eräänlainen postitoimisto. Hyvin kummallinen. Postilähetyksenä on yksinkertainen kirje, jossa yksi henkilö välittää selkeän viestin toiselle henkilölle. Maailmankirjallisuus on kahden henkilön välistä kommunikaatiota. Koska nämä henkilöt elävät toisistaan etäällä sekä ajallisesti että tilallisesti, on kirjeen perillepääsyn varmistamiseksi valjastettava käyttöön uskomattomat resurssit. Vain se, että lähettäjän koottujen teosten laitos on saatavilla jokaisessa kirjastossa kautta maailman voi lisätä sen sattuman todennäköisyyttä, että vastaanottaja saa lähetyksen. Jos yleinen lukutaito on pakollinen ja kouluopetuksessa koko ikäryhmä pakotetaan käymään teksti läpi, lisääntyy kirjelähetyksen perillepääsyn todennäköisyys. Lähettäjä joutuu hankkimaan valtavan maailmankuuluisuuden vain tämän päämäärän takia: tavoittaakseen yhden henkilön jossakin kaukaisessa maassa ja tulevaisuudessa, kenties kielellä joka ei ole vielä olemassa. Todellisella mestarilla voi olla vain yksi lukija ja ymmärtäjä, hän itse, siellä jossakin. Hän joutuu julkaisemaan kaikki teoksensa, koska hän ei tiedä, mikä niistä on hänen sanomansa.
I Ching on kiinnostava 5000 vuotta vanha teos, joka käsittelee femiinisen energian Jin ja maskuliinisen energian Jang tasapainoa. Kaikki ihmiselämän ja ihmisyhteiskuntien häiriötilat johtuvat näiden energioiden epätasapainosta.

Israelilainen naissotilaspropaganda on mielenkiintoista. Kuvankauniiden israelilaisnaisten laittaminen rintamalle tuottaa sen tuloksen, että arabimiehillä on kiikarissa se, mistä kenkä puristaa. Homoseksuaalinen arabiyhteiskunta, jossa harvat miehet rohmuavat kaikki naiset, ei ole kovin kestävällä pohjalla, jos kohdistaa turhaumansa sinne, missä asiat ratkaistaan toisin keinoin. Venäjä on selvästi lanseeraamassa Israelin suunnittelemaa propaganda-asetta.
   
Voidaan hyvinkin puhua I Chingläisestä sodankäynnin taidosta. Pöljällä omaan nilkkaan ampuvalla uskonnolla mahdollisuutensa pilanneet tulevat häviäjät pakotetaan yhä jyrkempään Jin ja Jang energian epätasapainoon.

Mistä sitä tietää, vaikka tämä universumi olisi juuri niin suunniteltu, että "taivaaseen" pääsevät vain ne, jotka tulevat näiden oman epätasapainonsa lisääjien ampumiksi. Elleivät he koskaan parane, he tekevät tästä maailmasta helvetin. Siksi samassa maailmassa ei heidän kanssaan voida kuitenkaan jatkaa.
  
Pitää vain huolehtia siitä, ettei itse lisää Jin ja Jang energian epätasapainoa millään teolla, eikä tee pahaa kärpäsellekään (so. manalan vartijalle). 
Puilla ollut kulunut kuukausi ylimaallisen kasvun aikaa. Korkkipuu alkaa olla pelottavissa mitoissa. Sehän peittää koko taivaan kohta. Jalopähkinä on tehnyt 1-2 metrisiä kasvannaisia. Tänään on ruosteukonkorentojen päivä.
Arachnodactyly, kitaristin syndrooma.

7.8.2017

HILJAISUUDEN VARTIJAT

Koko kaupunki oli juonessa mukana.
Kaikki riippui siitä kuka kerjäläiset
kadulle palkkasi istumaan.
Eivät he ylvästelleet röyhkeässä
ja epäreilussa ylemmyydentunnossaan
palkkatyöläisille. Joihin kuuluivat ne taiteilijat
jotka joutuivat uhraamaan lahjansa
kalatehtaassa. Kalatehdas liotti sormet
ja siitä oli etua kanssakilpailijoille
pianokilpailussa. Kalatehdas ja raha
olivat yhtä juonta.Robotiikan kehittyessä
ei ihmistä olisi voitu alistaa ja vaientaa.
Fossiiliset polttoaineet oli keksitty
jotta yksilön energiankulutusta
voitiin säädellä. Hiljaisuuden vartijat
olivat kaikkialla. Hiljaisuus oli poliittinen
ohjelma. Mutta kerjäläiset eivät päivät pitkät
madelleet kelpaavuuttaan esitellen
salaäärioikeistolaisen eliitin edessä.
Siinä oli jotain epäilyttävää. Kuka
nämä ylvästelevät supertähdet palkkasi.
Tässä oligarkkien taiteessa oli kysymys
absoluuttisesta kauneudesta. Olisitko
sinä valmis murhaamaan ihmisistä parhaat
vain saadaksesi toteuttaa itseäsi?
Koko kaupunki oli ilman muuta
juonessa mukana.

6.8.2017

HERRA CASTANEDA

Castaneda kuvaa psilocybe mexicana kokemusta, joka don Juanin mukaan on eräs tavallisimmista.

Nautittuaan sieniseosta henkilö lysähtää lattialle huonovointisena. Jonkinajan kuluttua hän tuntee nousevansa seisomaan ilman omaa liikettä. Hän seisoo keskellä kellertävää autiomaata, jossa näkyy valkosumuiset horisontit. Pian paikalle lentää noin 30 metriä korkea eläin. Henkilö ei voi liikuttaa itseään, mutta silmät liikkuvat. Eläin tekee tanssinsa ja lentää pois. Jonkin ajan kuluttua eläin palaa, käyttäytyy uhkaavasti ja lyö siivillään henkilöä niin että ihoon tulee ruhjeita. Samassa henkilö huomaa seisovansa keskellä huonetta, josta lähti.

Tämän jälkeen opettaja osoittaa, että ihon ruhjeet ovat tallella kehossa. Osoitetaan, että huoneessa lentelevä hyttynen on sama kuin henkilön kohtaama eläin. Henkilö kuvaa hyttysen yksityiskohdat niin kuin hyttystä 30 kertaa pienempi olento voi ne lähietäisyydeltä havaita. Sen jälkeen hyttynen tapetaan ja henkilölle osoitetaan mikroskoopilla, että hyttynen todella on sama eläinyksilö, jolla on selässään samat värisävyt.

Puuhiensa kesken ohimennen opettaja huomauttaa, että oli käsittämätön ihme, että hyttynen jätti henkilön eloon.

Olen lukenut aiemmin vastaavan kuvauksen vain Goetheltä. Siis en meilläkin monien psilocybe mexicanaa kokeilleiden kertomuksista.
"Jumalan ei voi kuulla puhuvan jollekin toiselle."
Wittgenstein
Terveisiä naapurin elokesteistä. Juttelin pietarilaisen klezmermuusikon kanssa Castanedasta. Hän sanoi, että 1990-luvulla hänellä oli 10-20 hyvää ystävää, jotka ottivat Castanedan asteen verran liian vakavasti. Kaikki kuolivat siihen. Selvä. Tällä mennään.
  
Myös noidalle ja tietäjälle annettiin määritelmiä, joita en ollut kuullutkaan. Sanat ovat usein vain sanoja. Hilpeä yritys jakaa jotakin erottelua. Kunhan nyt ei ota itseään ja omia juttujaan liian vakavasti. Sekin on jo hyvä alku. 

5.8.2017

PARALLAKSI

Itselläni on vuosien tausta kansainvälisestä tutkimustyöstä teknologian alueella. Kun siitä perspektiivistä katselen sellaisia tutkimuskohteita kuin kosmologia, ihmisen tietoisuus ja psykedeelit, käy usein mielessä, että näillä alueilla tutkijat liikkuvat hämmentävissä Uri Gellerin suunnittelemissa peilisaleissa, joissa näkevät milloin mitäkin harhoja, milloin vain oman silmänsä. Tällaisiin tutkimuskohteisiin verrattuna suhteellisen konkreettisen ja simppelin nykyteknologian tutkiminen on jonkinlainen hermoparantolan ja lepokodin yhdistelmä.

Kun puhutaan tieteellisestä tutkimuksesta ja objektiivisesta näytöstä, voin miettiä sitä kuinka paljon itse lopulta lasken näillä ihmistietoisuuden ja kosmologian hämärillä alueilla painoa "objektiiviselle" näytölle tai sen puutteelle. Parallaktisuus on voimakas ilmiö näillä alueilla: "tieteelliseksi faktaksi" voidaan saada osoitettua hyvinkin asioita, jotka riippuvat pelkästään näkökulmasta.
  
Näkökulmaisuus on jotenkin moniulotteista, toisin kuin esimerkiksi sellaisessa teknologiassa jota itse tutkin, jossa juuri tämä näkökulma on fiksatumpi ja yhteisesti sovittavampi kuin ehkä missään muussa inhimillisen tiedon alueessa. Ja juuri tämä suuri ero on se syy, miksi minua kosmologian ja tietoisuudentutkimuksen alueella "don Juanin opetukset" tuppaavat vakuuttamaan enemmän kuin monet akateemisilta näyttävät tutkimukset.

Zizek käyttää parallaktisuus-käsitettä filosofisesti puhuessaan vähän lucbessonmaisesti kommunismin ja kapitalismin universumien välisistä näkökulmaeroista. Wikipedian mukaan parallaksi tarkoittaa yleisesti sitä, että kun havaitsija liikkuu, niin paikallaan oleva esine näyttää liikkuvan taustaansa nähden. Parallaksi on yleisesti se kulman muutos, joka aiheutuu tarkasteltaessa esinettä taustaansa vasten kahdesta eri paikasta. Mitä suurempi kulma on, sitä pienempi esineen etäisyys on. Parallaksia käytetäänkin kolmiomittauksessa ja lähimpien tähtien etäisyyden mittauksessa, jolloin maan kiertorata on suurin käytettävissä oleva kanta. Jos esineiden välille ei muodostu parallaksia, ne ovat samalla etäisyydellä havaitsijasta.

Kysymys on oman filosofisen tulkintani mukaan ilmiöistä, joita ei voida lähestyä koskettamalla ja kontrolloimalla, vaan ainoastaan katsomalla. Kun ilmiö on riittävän hämmentävä, täytyy ensin yhteisesti sopia se mitä nähdään ja mitä on. Kun sopimusta muutetaan, se mitä nähdään ja mitä on plus kaikki tutkimustuloksien tulkinnat muuttavat muotoaan. Nyt kun puhutaan ihmisen tietoisuudesta ja kosmologiasta ja suhteellisuusteoriasta, ymmärretään, että se mitä nähdään ja mitä on riippuu vain yhdestä asiasta: luonnollisen valon käyttäytymisestä.
   
Kun valo määritellään tietyllä tavalla (Einstein) me saamme tietynlaisen kosmologisen maailmankuvan, eli sopimuksen siitä mitä nähdään ja mitä on. Mutta kun valo määritellään don Juanin tavoin, kaikki tuo muuttuu toiseksi. Ja tämä on parallaktista.
 
Kun don Juan puhuu katsomisesta ja näkemisestä, ja näiden välisestä olennaisesta erosta (kirjassa A Separate Reality) hän viittaa EHKÄ JOHONKIN samantapaiseen ilmiöön, johon Zizek viittaa puhuessaan parallaksista. Näkeminen on sitä, että olet asian kanssa yhtä (don Juan todellakin puhuu säieteorian säikeistä, jotka ketjuuntuvat ja valosienirihmastoituvat tilassa). Esimerkiksi: näkeminen on sitä, että OLET kommunisti Neuvostoliitossa, mutta katsominen on sitä, että katsot kommunistia Neuvostoliitossa Neuvostoliiton geopoliittisen rajan ulkopuolelta. Geopoliittinen raja taittaa valoa tietysti prisman tavoin. Kumpaankin suuntaan.
    
Don Juanin kosmogoniassahan ihminen NÄHDÄÄN munanmuotoisena 11 ulotteisena säiekimppuna, jossa säikeet lähtevät ihmisen navasta ja kaareutuvat selkään. Ixtlanissa kuvattu "maailman pysäyttäminen" tarkoittaa sitä, että säikeet suoristuvat ja yhtyvät toisten olentojen säikeisiin matkojenkin päästä. Tässä tilassa näkyvät ns. "maailman viivat", jotka ovat suoria pitkiä säikeitä. Jung tarkoittaa tätä tilaa puhuessaan synkronisiteetista, mutta Jungilla on minun mielestäni asiasta vähemmän yksityiskohtaista tietoa kuin don Juanilla.

 
***

ABSTRACT IN ENGLISH

  • Zizek has philosophical concept of parallaxis.
  • Its about object, which is not controllable, reachable, touchable or hearable or tasteable, but only visible.
  • Object is pointed or seen.
  • We can have only agreement, how the object is pointed or seen. And consequently, what IS IT. This is just agreement. It cant be verified by empirical experience.
  • When the agreement is changed. All the observations, all the interpretations, are changed as well. They are transformed linearly or nonlinearly.
  • But still, we cant say, what IS IT. What is the truth. We can only watch IT or SEE it.
  • What is important about watching and seeing is light. What is our agreement about light.
  • If we agree with Einstein, we cant agree with don Juan. This is my point.
  • In Castanedas book A Separate Reality is explained parallactic move between watching and seeing.
  • Watchin is outside objection. Seeing is inside objection.
  • In first case humans are interpretated as mammals. In second case they are 11 dimension superstring knots, as eggs. Strings become entangled from belly button to the back in shape of egg.
  • From Ixtlan we read about strange action of "Stopping the world".
  • In this state eggs are opened, and strings are chained over the space. The rhizome or mycelium of light in big mushroom of universe is fully tuned. This is state of sychronisity. When the lines of the world becomes visible.


Lucifer-niminen helleaalto.

Helleaalto nimeltä Lucifer.

4.8.2017

Kun luin Matka Ixtlaniin ensimmäisen kerran kolme kuukautta sitten, minulla oli tunne, että kukaan ei ole lukenut tätä kirjaa ennen minua. Nyt kun luen saman kirjan uudelleen (eri paperikappale), minulla on tunne etten ole lukenut kirjaa aiemmin.

Rauno luki Ixtlanin viisi kertaa, ennen kuin tunnisti lukeneensa kirjan joskus aikaisemmin. Ja Rauno on kristallimuistinen kaveri, pimeän metsän läpi juoksija, sissi-RUK:n priimus.
 
Kun Apollon soittaa sinulle kithairaa, se mitä sinä kuulet, on ennustus sinulle. Älä koko ajan mieti, onko hän hyvä kitaristi. Se syntyykö Jimi Hendrix tähän maailmaan on kuulijasta kiinni. Kun don Genaro kiipeää pystyjyrkkää vuorenseinämää, hänen jalkansa lipeävät tahallisesti. Sekin on vain näytös sille joka näkee.
Miksi suhtautua emotionaalisesti ihonalle asennettavaan mikrosiruun? Se voi olla tosi käytännöllinen ja jos et tarvitse sitä, niin et asenna sitä, tai linkkari esiin. Ei pitäisi kaikessa lähteä teknovihaajien mustaan magiaan innolla mukaan. Teknovihaajien maailmankuva perustuu siihen, että he haluavat ihmisten tekevät koneiden työtä ja koneiden tekevän ihmisten työtä, aivan samalla tavalla kuin heidän omat keskuksensa tekevät väärää työtä. Käytännössä he haluavat vain palauttaa orjuuden ja vihaavat koneita, koska koneet estävät orjuuttamasta ihmistä ja mahdollistavat ihmisille oikean työn. Tietysti laitetaan pahimmat sekopäät sekoittamaan ihmisten päitä, jotta pahin hulluus voittaisi. Tietysti silloin kone orjuuttaa ihmisen, hiiri kissan, ihminen Jumalan ja muuta ääliöiden paskaa. 

En suosittele lietsomaan hulluutta ja mustaa magiaa. Ne kääntyvät käyttäjiään vastaan. 

TIETÄJÄ JA NOITA

"Näytät väittävän, uskomuksiisi perustuen, että ns. shamaani takaa, että huumetrippi ei vie possessioihin. Toisaalta kyllä esität että potilas itse joutuu ottamaan vastuun tekemisistään: ”Potilaan vastuulle jää kokemuksen integrointi ja soveltaminen omassa elämässä pitkällä aikavälillä”. Niinpä!"

Jari Halonen
Substansseissa, varsinkin psykedeeleissä täytyy ottaa huomioon, niiden lähes hallitsemattoman subjektiiviset vaikutukset. Riippuu täysin käyttäjän terveydellisen ongelman luonteesta, voiko niiden kautta edes toivoa löytävänsä mitään apua. Jos kyse on emotionaalisen tai fyysisen keskuksen (käytän tässä Gurdjieffin käyttämää terminologiaa) dominoivasta ihmisestä, jonka älykeskuksen integriteetti ei ole muiden keskusten toiminnan vireystasolla, ongelmatila on psykedeelien kanssa luultavasti aina paheneva. Eli mitään apua ei missään nimessä voi siltä suunnalta odottaa. Tällaisia ihmisiä on paljon.
Äkilliset psykoosiin joutumiset ja jopa kuolemantapaukset ovat sitten oma lukunsa. 
Minusta kenenkään ei pitäisi koskea psykedeeleihin ennen kuin Carlos Castanedan Yaqui tietäjän tie -kirja on luettu hyvin huolellisesti läpi. Se on Castanda tuotannon ensimmäinen teos, jossa hän kuvaa erilaisten psykedeelisten aineiden itselleen tuottamia tiloja. Tällaisia Castanedan kuvaamia tiloja on psykedeelijä käyttäneistä ihmisistä kokenut käsitykseni mukaan aniharva, mutta on syytä pitää mielessä, että ne ovat mahdolisia ensikertalaisille.

Olen Jarin kanssa täydellisesti samaa mieltä shamanismista ja siitä mitä shamaani voi tehdä tilanteessa. Don Juan on eri asia. Kenties ainakin osittain fiktiivinen henkilö.

Castaneda kuvaa Matka Ixtlaniin kirjassa työskentelyään don Juanin kanssa aineiden käytön ulkopuolella. Luottamus rakennettiin vuosien käytännön työssä. Siitä huolimatta Castanedan luottamus don Juaniin rakoili vielä ainakin vuonna 1968. 
 
Luottamuksen rakoilu johtuu syistä, jotka voi ymmärtää vain lukemalla kirjasarjaa enemmän. Don Juanin opetus osittain muuttuu ja laajenee vuosien myötä. On hyvä tietää millä tavalla. Nurkan takaa tuppaa paljastumaan sellaisia asioita, jotka palauttavat varmimmankin ihmisen takaisin primitiivisen pelon tunteeseen.
Sanoisin, että Castanedan kaikkien kirjojen lukeminen, voi maksaa vaivan, ennen kuin ihan narrina ja päätäpahkaa syöksyy liian syvälle siihen, mitä pitää lähestyä äärimmäisen syvän tietämyksen, järkevän pelon, kunnioituksen ja hitaiden liikkeiden vallassa.
Länsimaisen holhousyhteiskunnan terapia-ajattelusta voidaan silti siirtyä enemmän AIKUISTEN OIKEAN työn puolelle. G. I. Gurdjieff -työssä terapeuttia, gurua tai shamaania ei mystifioida yli-ihmiseksi, joka osaa "auttaa" ja joka "tietää" mikä sinulle on parasta. Ollaan jo hyväksytty se fakta, ettei kukaan voi auttaa eikä tietää paremmin kuin sinä itse.
Sitkeästi ylläpidetty illuusio auttamisesta on hankala ajatusharhavihollinen. Työssä tunnuistetaan, että pelkkä fyysisen keskuksen ja tunnekeskuksen kehittyneisyys eivät riitä integraatioon. On oltava myös älykeskuksen integriteetti. Integriteetin kehittämistä ei torjuta, niin kuin puoskarit halveksien tekevät. Gurdjiefftyössä klassisen psykoanalyysin opetukset otetaan vakavasti ja niissä piilevä totuus pyritään näkemään syvästi.
 
Kokoomapiste (Castanedan käsite) syntyy tasolla neljä (Gurdjieffin käsite), jossa kolme alempaa keskusta onnistutaan syntetisoimaan. Tällaiseen subjektiiviseen ja intersubjektiiviseen päämäärään tähtäävää työtä tehdään ryhmissä. Ryhmissä ei raha vaihda omistajaa. Maksat huomioenergian huomioenergialla. G. I. Gurdjieff -työn luonteeseen kuuluu ilman muuta Jarin painottama ERITTÄIN varovainen ja hitaasti etenevä suhtautuminen substansseihin ja kaikkiin lääkkeisiin. Esimerkiksi kannabiksen mahdollisia lääkevaikutuksia ei perinteisesti mystifioida ja yliarvosteta gurdjieffpiireissä. Olennainen kysymys kuuluu aina: "Is this TOOL useful for work?"
 
Työssä on parasta se, että se on kivaa -- unohtamatta että siihen liittyy myös "Conscious Labour and Intentional Suffering"-ulottuvuus. Työn luonne on suurinpiirtein sitä, mitä Castaneda tarkoittaa kirjassa A Separate Reality käsitteellä "hallittu hulluus". Motoksi sopii: ihmisille ihmisten työt, koneille koneiden hommat.
 
Tällainen työ ei kuitenkaan tunnu kelpaavan, tai yksinkertaisesti sovi, kaikille. Helppoja hokkuspokkusapuja etsitään terapioista ja shamanismeista. Tunnekeskuksen tai fyysisen keskuksen hallitsemalla ihmisellä ei ole muuta mahdollisuutta kuin lyödä päätä seinään niin kauan, että hän käsittää mitä tarkoitetaan älyllisen integriteetin kehittämisellä. Niin kauan kuin ihmisellä on auttamisilluusio (siis illuusio siitä, että häntä autetaan jostakin itsen ulkopuolelta hokkuspokkus onnellisen elämän alkuun), hyvin vähän on tehtävissä ja erimuotoinen hyväuskoisuudesta seuraava hyväksikäyttö jatkuu loputtomiin. Koska Universumi toimii niin.
 
Olisi tietysti hienoa jos joku hokkuspokkus-auttamis-temppu toimisi. Mutta itselläni ei ole sellaiseen vähäisintäkään uskoa. Kasviopettajat voivat opettaa (don Juanin opetuksissa) vain oppilasta, jonka he ensinnäkin hyväksyvät, ja joka sitten on tehnyt kotitehtävänsä täydellisen huolellisesti. Niin kauan kuin ihminen ei harjoita, lue tai itse tee mitään todella oppimisprosessin kannalta olennaista ja rakenna älykeskuksen gravitaatiota tunnekeskuksesi vertaiseksi (tai vastaavasti kehitä heikointa keskustaan muiden tasolle), tilanne on joka tapauksessa epäsuhtainen ja auttamaton. Keskusten on tehtävä oikeaa työtä tai lopputulos on silkka katastrofi.
  
Neljännelle tasolle ei ole oikotietä. Jokaisen pitää ottaa oma aikansa. Eikä siinä ole mitään vikaa. Sama työ on itsellänikin koko ajan tekeillä. esim. fysiikkani alkaa vasta EHKÄ nyt palautua "normaaliterveyden" piiriin vuosien sairastelujen jälkeen. Tunnepuolestani puhumattakaan. Castanedalainen "hallittu hulluus" on aina ollut ainoa suhtautumistapani esimerkiksi taiteelliseen työhön. En ole koskaan kokeillut mitään muuta, koska tajusin tämän asian suhteellisen selvästi noin 18 vuotiaana (ks. Castaneda A Separate Reality).
  
Tasapaino (vrt. tarotissa Temperance XIV) on huomion kiinnittämistä pahimpiin heikkouksiin (heikommat keskukset) ja niiden vähittäistä tasapainottamista. Useimmat ihmiset pelkäävät turhia koko elämänsä. Useimmilla ihmisillä on lapsellisen kielteinen tai myönteinen kuva shamanismista ja magiasta. Jos he hetkenkin käsittävät mistä siinä voisi olla kysymys, iskisi välittömästi yhä hirvittävämpi pelko ja torjunta. Luonnollinen reaktio.
  
Koko kuvio johtuu usein siitä että ihminen menee vain tunteella ja käytännön kokemuksella ilman älyllistä integriteettiä. Hän ei pysty näkemään kulman taakse. Vain älykeskuksen oikea työ tunnekeskuksen kanssa mahdollistaa ennustamisen (Campbell selittää teleologisen periaatteen Tarot-kirjansa johdanto-osassa). Toinen vähän harvinaisempi tapaus on älykeskuksen dominoima neurootikko, joka todella voisikin hyötyä psykedeelien käytöstä. Tämä tapaus on kuitenkin aika harvinainen. Kirjassa A Separate Reality Don Juan moittii Carlosia juuri siitä, että hän ennustaa asioita. Siis ajattelee. Ajattelussa ongelma on don Juanin mukaan se, että oikeiden ennusteiden ohella mieleen tulevat myös kaikki väärät ennusteet. Siis oikean opetuksen ohella myös kaikki väärä. Noita (ja varsinkaan noidan oppipoika) ei kuulemma toimi niin. Noita ei voi edes käsittää sellaista.
  
Noita ei ole tietäjä. Noita käyttää noituutta. Noituudella aiheutetaan sairauksia, vastoinkäymisiä ja hankaluuksia vihollisille. Noituudella ei voi tuottaa mitään hyvää maailmaan. Noituudella ei ole mahdollista esimerkiksi tehdä ihmisestä rohkea. Noituus on äärimmilleen kehitettyä thanatosviettiä. Tietäjä taas on Eroksen palveluksessa (freudlaisesti sanottuna). Noituus on draamaa ja tragediaa. Tietäjyys on lyriikkaa. Noituus on rationaalisuutta. Tietäjyys hallittua hulluutta. Sotilaat ovat noitia. Diplomaatit tietäjiä. 
   
Koska kysymys on sodan ja diplomatian välisestä astevaihtelusta on geopoliittiset rajat otettava erityisen tarkasti huomioon substanssien kanssa. Jos taikasieniä käyttävä henkilö on riittävällä henkisellä harjoitusasteella, hänen kokemuksensa on aivan erilainen kuin ns. tavallinen kokemus. Hän kohtaa liittolaisen (ks. Castandea) tai kasviopettajan henkilökohtaisella tasolla. Nyt esimerkiksi Psilocybe Mexicana lajikkeissa liittolainen on jotakin aivan muuta kuin aasialaisissa lajikkeissa. Kokemuksissa ei ole minkäänlaista yhteneväisyyttä. Se mitä ensimmäisellä kerralla paljastuu riippu henkilön lähtötasosta. Oma käsitykseni on se, että riski mexicanan kanssa ensikertalaiselle on aivan erilainen kuin aasialaisten lajikkeiden kanssa, koska liittolaisen säännöt ovat täysin toiset ja hyvin paljon mutkikkaammat lännessä. Jos joku ei ennen käyttöä kerro sinulle näitä asioita tarkemmin kuin minä tässä, niin silloin on jo jotakin pielessä. Hälytyskellojen on soitava.
   
En nyt halua enempää pelotella, mutta kokemuksen integroiminen terveyttä edistävällä tavalla todellakin edellyttää kolmen keskuksen oikeaa työtä. Ihmiset, joiden älykeskus on heikkotehoinen, eivät yleensä varsinaisesti sen tasolla pyrikään integraatioon. Enpä lupaa silloin paljon myönteisiä tuloksia. Jos älykeskuksen integriteetti on dominoiva, silloin ihmisellä yleensä on länsimainen tieteellinen maailmankuva. Hän toimii tämän maailmankuvan integriteetin puitteissa. Silloin esimerkiksi metafysiikan myöntämisestä tulee hänelle melkoisen suuri filosofinen ongelma (hörhöille tämä ei tietenkään ole ongelma.... mutta niin, he ovatkin hörhöjä). Myös rinnakkaisten todellisuuksien teoria on haaste. Ja jos integriteetti on todella asian vaatimalla tasolla, hän joutuu hylkäämään suhteellisuusteorian virheellisenä. Silloin hän onnistuu osoittamaan suhteellisuusteoriassa olevan virheen ja onnistuu luomaan vaihtoehtoisen, paremmin toimivan teorian. Jos näin ei ole, henkilön älyllinen integriteetti ei silloin täytä asian vaatimuksia.
Ai miten niin joutuu hylkäämään suhteellisuusteorian? Se on laaja, verifioitu, kompleksinen teoria jota on usein vaikeaa ymmärtää.
  
Nyt tulee jokaisen teekkarin fuksirasti, jonka äärellä juodaan tavallisesti pullo kossua: Jos suhteellisuusteoria on voimassa, henkimaailmaa ei ole olemassakaan. Kaikki on kuvitelmaa, koko ihmisen henkisyys. Tämä on suhteellisuusteorian suraamusvaikutus filosofisella tasolla. Tähän reagoivat aikanaan niin Henry Bergson kuin Martin Heidegger. Tästä lopulta seuraa luonnontieteellinen metafysiikkakielto, positivismi ja yhteiskuntasairauden tasolla fasismi. Eikä sille asialle voi mitään niin kauan kuin asiaa ei katso tarkemmin.

Älyllinen integriteetti tarkoittaa sitä, että pystyy käsittämään sen luonteen ja mittakaavan, jolla suhteellisuusteoria (ja samalla teekkarifuksi) erehtyy siitä mitä on todellisuus, kosmologia ja universumi. 10 pisteen vihje: vertaa Einsteinin aikaisia Michelson-Morley kokeen toistoja uusimpiin painovoima-aaltomittauksiin ja päättele tuloksista ja virherajoista loput. Tämä on selvä esille piilotettu asia, mutta edes Brian Greene ei uskalla katsoa ja tunnustaa sitä itselleen, että se on nyt siinä silmien edessä tajuttavissa. Siksi säiekosmologiaa ei saada toimivaksi teoriaksi.
   
Näin olemmekin johtaneet älyllisen integriteetin yleisen määritelmän. Tehtävä: vapauta säiekosmologia suhteellisuusteoriassa olevasta (pikku) virheestä johtuvista sisäisistä ristiriitaisuuksista ja paradokseista.

Säiekosmologia on matemaattinen malli. Entä miten suhteellisuusteoria kieltää henkimaailman? Pitää ymmärtää diskurssi. Pitää ymmärtää perusperiaate, johon Einstein nojasi teoriaa muotoillessaan. Se oli yksinomaan Michelsonin ja Morleyn kokeen toistuva epäonnistuminen (ja myös muiden vastaavien selitysmallien epäonnisuus, ks. Bradleyn tähtipoikkeama jne.).
  
Puhtaasti matemaattisella tasolla suhteellisuusteoria perustuu olettamukselle, että mitään valoeetteriä tai sitä hienojakoisempaa kosmista taustakudelmaa ei ole olemassa. Tästä olettamuksesta seuraa paradokseja, jos sellainen kudelma sitten kuitenkin oletetaan. Seuraava kysymys on, että miten taustakudelma pitää määritellä, jotta se paitsi selittäisi kosmologiset ilmiöt ja luonnonlait -- ja myös nämä castanedalaiset deelikokemukset. Tällainen teoria ei kuitenkaan tulisi olemaan suhteellisuusteorian klassisen muotoilun kanssa ristiriidaton. Jo Wilhelm Reich ymmärsi tämä ja joutui vankilaan 1950-luvulla.

Karkealla tasolla sanottuna Heidegger pitää kiinni filosofian metafysiikkakiellosta. Hänen ainoa filosofinen ongelmansa on: miten puhua kokemistaan asioista tekemättä kovin suuria metafyysisiä olettamuksia jonkun Rudolf Steinerin tyyliin. Heideggerin tiestä tulee sitten loputon kielipeli. Kun taas Steinerin tiestä tulee esoteerinen hetteikkö, jonka varaan ei voi perustaa mitään, ei edes koululaitosta.

Yli sataan vuoteen ei ole tullut kilpailijaa suhteellisuusteorialle fysiikassa, säieteoria on ongelmallinen koska sitä ei vuosikymmeniin ole voitu testata. Tämä tilanne kuvaa vain ihmiskunnan älyllistä kehitysastessa ja niiden haasteiden suuruutta, jotka yksilö YKSIN kohtaa, jos lähtee Castanedan tielle. Castanedahan ei puhu pelkästään psykedeelisistä kokemuksista, jotka voitaisiin tyhjentävästi selittää aistiharhoiksi. Don Juan vielä vähemmän tarkoittaa mitään sellaista. Vähintään muodostuu kysymys kollektiivisen aistiharhan mahdollisuudesta. Riippumaton ja riippuvainen aistiharha ovat myös hyvin eriluonteisia. Don Juanin opetuksessa on valtava määrä aineiden käytön ulkopuolisia valoon ja luontoon liittyviä piirteitä, joita ei voi selittää tai edes havaita suhteellisuusteorian kontekstissa. Älyllisesti katsottuna, länsimaisen luonnotieteen tradition piirissä, me olemme tilassa, jossa ei ole minkäänlaista teoriaa näille ilmiöille. Joko tiede ei tavoita Castanedan kuvaamaa todellisuutta kovin hyvin tai nämä "kokemuksemme" ovat silkkaa hulluutta. Tältä asia näyttää kuivasti älyllisen integriteetin kannalta katsottuna.

On vaikea nähdä tätä metafysiikan pakoilua ja säännöllä kieltämistä muuna kuin pelkona, oman pelon laajentamisena luonnontieteeksi ja limbon-omaisena hoitonsa kesken jättämisenä. Tietenkin saksalaista akateemikkoa hirvittää kun teorian sijaan vastassa on todellinen metafyysinen horisontti. Itseään luomakunnan kruununa pitävä kirjanoppinut ajattelee että jos minä en tuosta selviä niin ei kenelläkään ole mahdollisuuksia. Näin nörtti -- kuten nörtti aina -- todistaa elämäntyönään vääräksi koko maailmankaikkeuden sen sijaan että ottaisi yhden täysin tietoisen hengenvedon. Koko länsimainen filosofia ei vaikuta olevan paljon muuta kuin helvetinmoista kärsimystä ja sen mitä nokkelampaa selittämistä toinen toistaan monimutkaisimmin ja elämälle vieraimmin kiemuroin. Kenelle he ajattelevat tämän selvityksen luovuttaa kun se vihdoin valmistuu?

Descartesin solipsismi oli ensimmäinen filosofinen pelkotila. Kaikki myöhempi ylittämätön mielettömyys, sekasotku ja soopa lähtee Immanuel Kantista ja hänen hulluudenpelkoisesta pedanttiudestaan Swedenborgin edessä. Kantin kerrotaan eläneen ja toimineen kuin kellokoneisto, koska muussa tapauksessa hulluus olisi heti kieputtanut hänet yläilmoihin.

Silti, jos ihan tarkkoja ollaan, meillä pitää olla se älyllinen teoria. Meillä pitää olla järki mukana, koska se on viimekädessä vahvin yksimielisyyden perusta. On hyvä havaita, että nyt meillä ei ole sitä. Meillä ei ole maailmassa riittävää yksimielisyyden perustaa, mutta meillä on kosolti ongelmia ja sotia. On hyvä havaita, että tiede on itseisarvoisen tärkeää. Ja on tärkeää että tieteellinen maailmankuva uudistuu. Sen täytyy kuitenkin uudistua tieteen omilla säännöillä, joka perustuu tieteelle ominaiseen erityiseen yksimielisyyteen, globaalisti. Ei esimerkiksi niin, että nyt vaan sovitaan asiat jotenkin. Äärimmäistä fasismiin johtavaa irrationaalisuutta on hyväksyä virheellinen tiede sopimuksen varaisesti. Sillä sopimus saa vastaansa toisen sopimuksen. Vastakkaisten sopimusten sisältönä on puhdas EGO. Ego on sodan väline. Tiede on diplomatian väline. EGO on noidan ase. Tiede on tietäjän keino.

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com