17.8.2017

Kaikki täällä
vastustaa näkemistä.
Järkevät ihmiset
tekevät hullun kuuloista
musiikkia ja hullut
tekevät järkevän
kuuloista musiikkia.
Niin toimii
naguaali.

TRUST NO ONE

Kun ihmiset eivät löydä apua länsimaisesta lääketieteestä, he alkavat etsiä apua puoskareilta.
  
Illuusio on siinä, että avun täytyy löytyä. Että joku kuolevaisista olisi täällä loppuun asti heitä varten.

Mutta kuolema on meistä aina enintään käsivarrenmitan päässä. Eikä kuolema ole joukkuelaji.  
 


"Trust No One" on aika rikas meemi.



Ihan pieni nettitutustuminen ns. deeliskeneen on paljastanut minulle täysin ällistyttävän maaston. Näyttää siltä, että kaikista nykyaikaisista deeliharrastajissta alle 1% on millään tasolla edes kiinnostunut Euleusis/castanedalaisesta ulottuvuudesta, eli deelien välittävästä funktiosta henkimaailman kanssa. Tyypillisimmät asenteet sen sijaan ovat 1) voima/egotrippi käyttö, 2) valtatrippi, eli karaiseva klaanihegemonia käyttö, 3) Finkino-matkapäivä, eli täysin integroimaton eskapistinen käyttö. Kaikki nämä tavat pyrkivät nimenomaan estämään kokemusten käsittelyä ja integraatiota.
  
Tämä havainto on tietysti äärimmäisen ällistyttävä, hullu ja terveen järjen vastainen, kuten melkein mikä tahansa havainto "tässä maailmassa". Samaa sarjaa Pekka Piirton runoudessaan esittämän implisiittisen väitteen kanssa, että "kykeon on vahvaa viiniä, jolla ei ole psykoaktiivisia ominaisuuksia".

15.8.2017

Punttisalin isolla screenillä pyöri vallankumousporno. Reippailen juoksumatolla heppi pystyssä. Porno, sali ja marssimusiikki kuuluvat yhteen. Venäjällä on sata Leninin kaksoisolentoa pornonäyttelijöinä. Jokaisella on unennäössä hankittu kaksoisolento. Se, joka ei näy screenillä, mutta tuhlaa rahat. Vallankumousporno on tuottoisa bisnes.
  
Lenin-sedällä on tikku vasemmassa kämmenessään. Nyppiessään kämmentä tikku muuttuu hiukseksi. Hiusta ulos vetäessään, sen mukana tulee linnunsulka. Sulan luupäässä roikkuu pelikortti, kortissa kalastusperho ja perhossa kolikko.

14.8.2017

Vuodenajat ovat järjestään myöhässä. Jos mielii viettää kesälomansa kotimaassa, ne on sijoitettava elokuun puolivälin tuollepuolen. Vain rahalla aurinkoa saa milloin haluaa. Ilmaston muokkaus on loputon testi, joka kysyy ihmisen nöyryyttä luonnonvoimien edessä.  
  
Hän kurvaa Heinolan Heilan pihaan. Lähiruokakaupan grillimakkarahylly on maan kuulu, pienpanimotuotteiden valikoima on mainittava. Geenimuuntelun aikoina normaali terveellinen yksinkertainen ruoka maksaa maltaita. Hän ostaa rantamökille muutaman päivän sapuskat.
  
Mökki on isoisän Päijänteen kallioiselle itärannalle rakentama. Julkisivu kylpee ilta-auringossa, se katsoo länteen, niin kuin isoisä ja hänen ystävänsä kenraali A aikoinaan, kuusikymmenluvun kesinä, terassin lepotuoleissa istuessaan. Vieraille tarkoitettu keskikamari on unistaan kuuluisa. Siellä on katsottu monta ihmeellistä elämää suurempaa yöllistä näytelmää. Isoisä oli ruuvannut lattiaan paksun kuparilevyn vaimentaakseen unia ja edesauttaakseen vieraiden rentoutumista. 

Unessa olen mielisairaalanhoitaja. Olen menossa skitsofreenikkovankipotilaiden hoitajaksi kahdeksi viikoksi. Luvassa on kova ja mielenkiintoinen työjakso ja myös todella hyvä rahallinen korvaus. Aamuyöstä huomaan olevani flunssassa. Kuumetta. Hirvittävä stressi. Myöhemmin päivällä tapaan lähteellä vankimielisairaanhoitajan joka harmittelee sitä, että työkeikka meni myttyyn flunssan takia. 
  
Saari on täynnä tedraedrin muotoisia kiviä. He etsivät pitkään parasta paikkaa. Kun se löytyy sujahtaa rapé aivokurkiaiseen, niska nousee taivaannaulaan ja selkäranka ankkuroituu maapallon ytimeen.
  
Tuolla jossakin, tähtilampun alla Gurdjieffin Beelzebuubi leiluu kuvitellussa tyhjiössä ja arvostelee ylimielisesti maan ihmisiä. Tyhjiötornissa hän katselee ihmeellisen maailman voimien kamppailua, niiden ulkopuolella kuvittelemattoman älyllisen elämänsä ylivertaisuudessa. Tai alivertaisuudessa. Ihmisen evoluutio on suojautumisen evoluutiota ja tasapainon evoluutiota. Ihminen suojautuu voimilta tasapainopisteeseensä, jossa on voima.
     
Saunan hämärässä pukuhuoneessa tieto on yöperhonen. Se säntäilee hehkulampun ympärillä. Kun valo sammutetaan, tieto eksyy kynttilän sydämeen ja polttaa itsensä elävältä. Sisäinen puhe lakkaa.
     
Täysikuu hehkuu puiden takana. Linnunradan tasossa lentää satelliitti tasaista kirkasta valoa hehkuen. Sen kiilto ei häilähtele niin kuin ohi kiitävän auton ikkunasta valo häilähtelee. Auringon valo ei voi edes osua siihen juuri nyt, sillä Aurinko on kokonaan siltä maan varjossa. Silti satelliitti loistaa iloisesti tähden kirkkautta. Satelliitti liikkuu radallaan tasaisesti eteenpäin niin kuin sitä maasta tuijottavan ihmisen hyvä usko. Sitten satelliitti jähmettyy taivaankanteen yhdeksi miljardeista tähdistä, yhdeksi niistä kirkkaimmaksi. Hetken se on liikkumatta kiintotähtenä kirkkaan pilvettömän yötaivaan laitamilla. Sitten se haihtuu pois.
   
Unet ovat kummallisen selviä, värikylläisempiä kuin itse todellisuus. Poliisien koirasudet piirittävät heidät. Koirat eivät ole uhkaavia. Ne vain istuvat ja vartioivat. Poliiseja ja runoilijoita. Poliiseja ja runoilijoita, ovat unet tulvillaan. Länsisatamasta lähdemme suurella pelastusaluksella jäänmurtajan rikkomaa väylää kohti Tallinnaa. Ei siitä tule mitään. Muutaman airon vedon jälkeen on pakko palata rantaan. Muut hyppäävät rannalle, minä liukastun laiturin vieressä jäihin. He saavat minut kuiville. Juoksemme vanhaan tullirakennukseen. Tullilabyrintti on hämähäkinseittien täyttämä. Vain keskellä käytävää hiukset eivät osu seitteihin. Kärpäsillä ei ole mahdollisuutta päästä läpi tästä tullista.
  
Voimapaikka on tuhannen kuutiometrin siirtolohkare, josta on lohjennut irti yksi neljännes täysin suorakulmaisin leikkauksin. Lohjennut osa on siirtynyt kiven alla pari metriä sivuun niin, että kiven läpi muodostuu käytävä. Rapé  sujahtaa aivokurkiaiseen, niska nousee taivaannaulaan ja selkäranka ankkuroituu maapallon ytimeen. Josskin lähistöllä korppi kurnuttaa hiljaa. Pöllönsulat hivelevät huulia.

Ukonilmalla salamat eivät näy, taivas hohtaa telemagentana, rikinkeltaisena, pastellinsinisenä, vaaleanpunaisena. Matalat vaimeat tömistelyt kestävät minuutteja. Minkäänlaisia rajuja räsähdyksiä tai jyrähdyksiä ei kuulu. Vain uhkaavaa hyvin matalataajuista tömistelyä, kuin tonttujen juoksua taivaanullakolla. Ja hetkeksi mitä ihmeellisimmästä ja epäluonnollisimmasta väristä täyttyvä puoliavaruus.

Näkeminen on kuulemista. Näkeminen on maistamista, selitin. Kävelimme jo Mannerheimintien yli valoissa, mutta palasin Lasipalatsin viereen pysäköidylle kebabvaunulle. Täytyyhän näin keskustassa olla hyvät kebabit.
 
- Hei tytöt, otetaanko tosta kebabit.
- Ei helvetti. Myrkkyä! Yääääkkk!

Minä kuitenkin katselin listaa jo näläntunteelleni luovuttaneena.
 
- Rullakebab kiitos.

Ikkunasta katselin, kuinka kiinalainen kebabmyyjä kaivoi pakastearkusta muovipussin, jossa oli mytty vetistä lihaa. Hän veti lihan kosteasta muovipussista, laittoi paperilautaselle ja lautasen mikroon. Mikron ikkuna höyrystyi. Katselin kaikkea tätä, ja näin. Katselin liikennevaloja. Olisi vihreät, voisi juosta. Mutta olin jo luovuttanut mielihaluilleni ja maksoin annokseni.

- Kaikki mausteet?
- Tottakai.

Sain vetisen rullakebabini. Jatoin intoiluani Castanedasta.

- Unessa eletyt elämykset ja valveilla saadut kokemukset ovat arvoltaan samoja. Unennäön ja todellisuuden ero lakkaa itseasiasa olemasta, sanoin suureen ääneen samalla kun huomasin bussipysäkillä väen tuijottavan itseäni. Näin käteni, jotka olivat kebabmehun peitossa. Paketista oli valunut kastiketta hohtavan valkoiselle paidalleni ja valkoisille housuilleni. Koko etumukseni oli kebabkastikkeessa. Enkelihiuksinen valkoisiin pukeutunut mies yltä päältä kebabkastikkeessa.  
 
Hän avaa silmänsä. On hiljaista. Sitten hän kuulee oudon suhisevan äänen. Se alkaa hiljaisena mutta suhahtaa lopuksi kuin purkautuva vaahtosammutin. Kello on yhdeksän aamulla. Hän nostaa päänsä tyynystä.
 
- Mikä tuo ääni oli?
- Mikä ääni? Ei täällä ole kuulunut mitään ääniä.
- Jonkinlainen kova suhahdus...
- Et sinä voinut kuulla sitä.
- Miten niin?
- Se kuului vain minun päässäni.
      
Valeväinämöiset alkavat hermostua. Kaikki ihmiset eivät kaipaa tuhkaa nenään tullakseen soturiksi tai tietäjäksi. Mutta jotkut tarvitsevat kiihdyttääkseen prosessiaan, sillä aika on rajallinen. Herkkyyden korostajat, lääkkeiden kieltäjät asettuvat mestareiksi. He monopolisoivat yhteyden henkimaailmaan ja kieltävät oppilailtaan kehittymisen. He katsovat viallista ihmistä kuin pappi: sinä olet saastainen ja siksi sairas. Tuomittu mielenharhoihin, irstauteen. Kudo järjen harmaa lukinseitti järjettömyyden kivijalkaan. 
    
Vailla ironiaa sanon: sisäsyntyinen herkkyys ei merkitse mitään. Herkkyyden puute vain määrittelee sen, kuinka paljon kiihdytintä tarvitaan. Mielenterveyden hoidossa, vaarallisinta on tiedon puute ja pelko. Ilman oikeaa tietoa, mieltä on vaikea hoitaa. Terveydenhoito ja guruilu ovat keskenään ristiriitaisia päämääriä. Guru estää ja hidastaa kehitysprosesseja. Guru on hopementor, unilukkari, mustuuden dyykkaripappi, itsekehityksen inhibiittori. Gurun intresseissä ei ole parantaa, ainakaan kovin paljon tai nopeasti. Gurusi pelaa vain aikaa.
     
Vana leviää taivaalle. Mutta lentokoneesta ei näy jälkeäkään. Päijänteen yli muodostuvan juovan pää lentää suuremmalla nopeudella kuin myöhempi matkustajakone. En ole varma onko korkeuskaan sama kuin matkustajakoneella. Onko se Hornet F18? Tämä on paljon kumpupilvien yläpuolella. Katselemme ylilentävää ilmiötä minuutteja ja kolmeen otteeseen, kolme erillistä vanaa. Yksi vana leviää puolen tunnin ajan tasaisesti taivaalle ja jää pilvien yläpuoliseen osaan paikoilleen. Tuulta ei sillä korkeudella ilmeisesti ole. Noin 45 minuutin kuluttua kaukana ympäristössä harvat kumpupilvet muodostavat interferenssikuvion tasaisesti molemmin puolin vanaa. Pilvien muodostama ritilä on muuten samanlainen kuin niin sanottu "Mackerel sky", mutta paljon alempana, alimpien pilvien tasolla.

9.8.2017

Taktiikkana näkymättömyys, strategiana läpinäkyvyys.
Leijona asui metsästä, jonka pinta ala oli neljännes maapallosta. Se käveli kaatopaikan laidalle. Kaatopaikka oli aidattu ja täynnä rottia. Rotat sanoivat, että leijona vain pakenee, että se ei uskalla katsoa niitä niiden spiraalimaisiin sisäänpäin imeviin silmiin. Rotat sanoivat, että leijona on niiden mielestä paskahousu ja pelkuri, joka ei näe todellisuutta. Leijona ei uskalla hypätä kaatopaikan aitauksen sisäpuolelle. Leijona pysähtyi tuijottamaan tuota nimetöntä harmaata voimaa, joka pysähtyneenä katsoi häntä miljoonan rotan spiraalimaisilla silmillä kaatopaikan aidan takaa. Hyvä on, olen pelkuri, sanoi leijona ja käveli häntäänsä heilutellen takaisin metsään.   
Olen saavuttanut tilan, jossa uusimman maailmantähdet tuntuvat tasan yhtä tärkeiltä ja tuoreilta kuin sadan vuoden takaiset.
Muslimiyhteiskuntien sisäinen yhteiskuntasopimus perustuu sille tosiasialle, että jokaisen miehen ylittämätön halu on olla sulttaani sulttaanin paikalla ja jokaisen naisen ylittämätön halu on olla haareminaisista sulttaanin suosikki. Kun kaikki tunnustavat tämän, on harvainvalta valmis.
  
Ihmisille annetaan lupa vähentää henkilökohtaista kärsimystään unohtamalla oma olemassaolonsa. 
 
Seuraavaksi jätetään huomiotta se yhteiskunnallinen tosiasia, että tällaisissa oloissa joka vuosi syntyy vähemmän naisia, jotka ulkonaisesti voisivat olla sulttaanin suosikkeja ja miehiä, jotka kaikkine ominaisuuksineen sopisivat sulttaanin asemaan.
      
Lopulta haareminaisetkin täytyy tuoda ulkomailta.
   
Tuho alkaa kun ulkomailta tuotujen haareminaisten joukkoon solutetaan kokean tason sotureita. 

naapiru

8.8.2017

PULLOPOSTI

Maailmankirjallisuus on eräänlainen postitoimisto. Hyvin kummallinen. Postilähetyksenä on yksinkertainen kirje, jossa yksi henkilö välittää selkeän viestin toiselle henkilölle. Maailmankirjallisuus on kahden henkilön välistä kommunikaatiota. Koska nämä henkilöt elävät toisistaan etäällä sekä ajallisesti että tilallisesti, on kirjeen perillepääsyn varmistamiseksi valjastettava käyttöön uskomattomat resurssit. Vain se, että lähettäjän koottujen teosten laitos on saatavilla jokaisessa kirjastossa kautta maailman voi lisätä sen sattuman todennäköisyyttä, että vastaanottaja saa lähetyksen. Jos yleinen lukutaito on pakollinen ja kouluopetuksessa koko ikäryhmä pakotetaan käymään teksti läpi, lisääntyy kirjelähetyksen perillepääsyn todennäköisyys. Lähettäjä joutuu hankkimaan valtavan maailmankuuluisuuden vain tämän päämäärän takia: tavoittaakseen yhden henkilön jossakin kaukaisessa maassa ja tulevaisuudessa, kenties kielellä joka ei ole vielä olemassa. Todellisella mestarilla voi olla vain yksi lukija ja ymmärtäjä, hän itse, siellä jossakin. Hän joutuu julkaisemaan kaikki teoksensa, koska hän ei tiedä, mikä niistä on hänen sanomansa.
I Ching on kiinnostava 5000 vuotta vanha teos, joka käsittelee femiinisen energian Jin ja maskuliinisen energian Jang tasapainoa. Kaikki ihmiselämän ja ihmisyhteiskuntien häiriötilat johtuvat näiden energioiden epätasapainosta.

Israelilainen naissotilaspropaganda on mielenkiintoista. Kuvankauniiden israelilaisnaisten laittaminen rintamalle tuottaa sen tuloksen, että arabimiehillä on kiikarissa se, mistä kenkä puristaa. Homoseksuaalinen arabiyhteiskunta, jossa harvat miehet rohmuavat kaikki naiset, ei ole kovin kestävällä pohjalla, jos kohdistaa turhaumansa sinne, missä asiat ratkaistaan toisin keinoin. Venäjä on selvästi lanseeraamassa Israelin suunnittelemaa propaganda-asetta.
   
Voidaan hyvinkin puhua I Chingläisestä sodankäynnin taidosta. Pöljällä omaan nilkkaan ampuvalla uskonnolla mahdollisuutensa pilanneet tulevat häviäjät pakotetaan yhä jyrkempään Jin ja Jang energian epätasapainoon.

Mistä sitä tietää, vaikka tämä universumi olisi juuri niin suunniteltu, että "taivaaseen" pääsevät vain ne, jotka tulevat näiden oman epätasapainonsa lisääjien ampumiksi. Elleivät he koskaan parane, he tekevät tästä maailmasta helvetin. Siksi samassa maailmassa ei heidän kanssaan voida kuitenkaan jatkaa.
  
Pitää vain huolehtia siitä, ettei itse lisää Jin ja Jang energian epätasapainoa millään teolla, eikä tee pahaa kärpäsellekään (so. manalan vartijalle). 
Puilla ollut kulunut kuukausi ylimaallisen kasvun aikaa. Korkkipuu alkaa olla pelottavissa mitoissa. Sehän peittää koko taivaan kohta. Jalopähkinä on tehnyt 1-2 metrisiä kasvannaisia. Tänään on ruosteukonkorentojen päivä.
Arachnodactyly, kitaristin syndrooma.

6.8.2017

HERRA CASTANEDA

Castaneda kuvaa psilocybe mexicana kokemusta, joka don Juanin mukaan on eräs tavallisimmista.

Nautittuaan sieniseosta henkilö lysähtää lattialle huonovointisena. Jonkinajan kuluttua hän tuntee nousevansa seisomaan ilman omaa liikettä. Hän seisoo keskellä kellertävää autiomaata, jossa näkyy valkosumuiset horisontit. Pian paikalle lentää noin 30 metriä korkea eläin. Henkilö ei voi liikuttaa itseään, mutta silmät liikkuvat. Eläin tekee tanssinsa ja lentää pois. Jonkin ajan kuluttua eläin palaa, käyttäytyy uhkaavasti ja lyö siivillään henkilöä niin että ihoon tulee ruhjeita. Samassa henkilö huomaa seisovansa keskellä huonetta, josta lähti.

Tämän jälkeen opettaja osoittaa, että ihon ruhjeet ovat tallella kehossa. Osoitetaan, että huoneessa lentelevä hyttynen on sama kuin henkilön kohtaama eläin. Henkilö kuvaa hyttysen yksityiskohdat niin kuin hyttystä 30 kertaa pienempi olento voi ne lähietäisyydeltä havaita. Sen jälkeen hyttynen tapetaan ja henkilölle osoitetaan mikroskoopilla, että hyttynen todella on sama eläinyksilö, jolla on selässään samat värisävyt.

Puuhiensa kesken ohimennen opettaja huomauttaa, että oli käsittämätön ihme, että hyttynen jätti henkilön eloon.

Olen lukenut aiemmin vastaavan kuvauksen vain Goetheltä. Siis en meilläkin monien psilocybe mexicanaa kokeilleiden kertomuksista.
"Jumalan ei voi kuulla puhuvan jollekin toiselle."
Wittgenstein
Terveisiä naapurin elokesteistä. Juttelin pietarilaisen klezmermuusikon kanssa Castanedasta. Hän sanoi, että 1990-luvulla hänellä oli 10-20 hyvää ystävää, jotka ottivat Castanedan asteen verran liian vakavasti. Kaikki kuolivat siihen. Selvä. Tällä mennään.
  
Myös noidalle ja tietäjälle annettiin määritelmiä, joita en ollut kuullutkaan. Sanat ovat usein vain sanoja. Hilpeä yritys jakaa jotakin erottelua. Kunhan nyt ei ota itseään ja omia juttujaan liian vakavasti. Sekin on jo hyvä alku. 

5.8.2017

PARALLAKSI

Itselläni on vuosien tausta kansainvälisestä tutkimustyöstä teknologian alueella. Kun siitä perspektiivistä katselen sellaisia tutkimuskohteita kuin kosmologia, ihmisen tietoisuus ja psykedeelit, käy usein mielessä, että näillä alueilla tutkijat liikkuvat hämmentävissä Uri Gellerin suunnittelemissa peilisaleissa, joissa näkevät milloin mitäkin harhoja, milloin vain oman silmänsä. Tällaisiin tutkimuskohteisiin verrattuna suhteellisen konkreettisen ja simppelin nykyteknologian tutkiminen on jonkinlainen hermoparantolan ja lepokodin yhdistelmä.

Kun puhutaan tieteellisestä tutkimuksesta ja objektiivisesta näytöstä, voin miettiä sitä kuinka paljon itse lopulta lasken näillä ihmistietoisuuden ja kosmologian hämärillä alueilla painoa "objektiiviselle" näytölle tai sen puutteelle. Parallaktisuus on voimakas ilmiö näillä alueilla: "tieteelliseksi faktaksi" voidaan saada osoitettua hyvinkin asioita, jotka riippuvat pelkästään näkökulmasta.
  
Näkökulmaisuus on jotenkin moniulotteista, toisin kuin esimerkiksi sellaisessa teknologiassa jota itse tutkin, jossa juuri tämä näkökulma on fiksatumpi ja yhteisesti sovittavampi kuin ehkä missään muussa inhimillisen tiedon alueessa. Ja juuri tämä suuri ero on se syy, miksi minua kosmologian ja tietoisuudentutkimuksen alueella "don Juanin opetukset" tuppaavat vakuuttamaan enemmän kuin monet akateemisilta näyttävät tutkimukset.

Zizek käyttää parallaktisuus-käsitettä filosofisesti puhuessaan vähän lucbessonmaisesti kommunismin ja kapitalismin universumien välisistä näkökulmaeroista. Wikipedian mukaan parallaksi tarkoittaa yleisesti sitä, että kun havaitsija liikkuu, niin paikallaan oleva esine näyttää liikkuvan taustaansa nähden. Parallaksi on yleisesti se kulman muutos, joka aiheutuu tarkasteltaessa esinettä taustaansa vasten kahdesta eri paikasta. Mitä suurempi kulma on, sitä pienempi esineen etäisyys on. Parallaksia käytetäänkin kolmiomittauksessa ja lähimpien tähtien etäisyyden mittauksessa, jolloin maan kiertorata on suurin käytettävissä oleva kanta. Jos esineiden välille ei muodostu parallaksia, ne ovat samalla etäisyydellä havaitsijasta.

Kysymys on oman filosofisen tulkintani mukaan ilmiöistä, joita ei voida lähestyä koskettamalla ja kontrolloimalla, vaan ainoastaan katsomalla. Kun ilmiö on riittävän hämmentävä, täytyy ensin yhteisesti sopia se mitä nähdään ja mitä on. Kun sopimusta muutetaan, se mitä nähdään ja mitä on plus kaikki tutkimustuloksien tulkinnat muuttavat muotoaan. Nyt kun puhutaan ihmisen tietoisuudesta ja kosmologiasta ja suhteellisuusteoriasta, ymmärretään, että se mitä nähdään ja mitä on riippuu vain yhdestä asiasta: luonnollisen valon käyttäytymisestä.
   
Kun valo määritellään tietyllä tavalla (Einstein) me saamme tietynlaisen kosmologisen maailmankuvan, eli sopimuksen siitä mitä nähdään ja mitä on. Mutta kun valo määritellään don Juanin tavoin, kaikki tuo muuttuu toiseksi. Ja tämä on parallaktista.
 
Kun don Juan puhuu katsomisesta ja näkemisestä, ja näiden välisestä olennaisesta erosta (kirjassa A Separate Reality) hän viittaa EHKÄ JOHONKIN samantapaiseen ilmiöön, johon Zizek viittaa puhuessaan parallaksista. Näkeminen on sitä, että olet asian kanssa yhtä (don Juan todellakin puhuu säieteorian säikeistä, jotka ketjuuntuvat ja valosienirihmastoituvat tilassa). Esimerkiksi: näkeminen on sitä, että OLET kommunisti Neuvostoliitossa, mutta katsominen on sitä, että katsot kommunistia Neuvostoliitossa Neuvostoliiton geopoliittisen rajan ulkopuolelta. Geopoliittinen raja taittaa valoa tietysti prisman tavoin. Kumpaankin suuntaan.
    
Don Juanin kosmogoniassahan ihminen NÄHDÄÄN munanmuotoisena 11 ulotteisena säiekimppuna, jossa säikeet lähtevät ihmisen navasta ja kaareutuvat selkään. Ixtlanissa kuvattu "maailman pysäyttäminen" tarkoittaa sitä, että säikeet suoristuvat ja yhtyvät toisten olentojen säikeisiin matkojenkin päästä. Tässä tilassa näkyvät ns. "maailman viivat", jotka ovat suoria pitkiä säikeitä. Jung tarkoittaa tätä tilaa puhuessaan synkronisiteetista, mutta Jungilla on minun mielestäni asiasta vähemmän yksityiskohtaista tietoa kuin don Juanilla.

 
***

ABSTRACT IN ENGLISH

  • Zizek has philosophical concept of parallaxis.
  • Its about object, which is not controllable, reachable, touchable or hearable or tasteable, but only visible.
  • Object is pointed or seen.
  • We can have only agreement, how the object is pointed or seen. And consequently, what IS IT. This is just agreement. It cant be verified by empirical experience.
  • When the agreement is changed. All the observations, all the interpretations, are changed as well. They are transformed linearly or nonlinearly.
  • But still, we cant say, what IS IT. What is the truth. We can only watch IT or SEE it.
  • What is important about watching and seeing is light. What is our agreement about light.
  • If we agree with Einstein, we cant agree with don Juan. This is my point.
  • In Castanedas book A Separate Reality is explained parallactic move between watching and seeing.
  • Watchin is outside objection. Seeing is inside objection.
  • In first case humans are interpretated as mammals. In second case they are 11 dimension superstring knots, as eggs. Strings become entangled from belly button to the back in shape of egg.
  • From Ixtlan we read about strange action of "Stopping the world".
  • In this state eggs are opened, and strings are chained over the space. The rhizome or mycelium of light in big mushroom of universe is fully tuned. This is state of sychronisity. When the lines of the world becomes visible.


Lucifer-niminen helleaalto.

Helleaalto nimeltä Lucifer.

4.8.2017

Kun luin Matka Ixtlaniin ensimmäisen kerran kolme kuukautta sitten, minulla oli tunne, että kukaan ei ole lukenut tätä kirjaa ennen minua. Nyt kun luen saman kirjan uudelleen (eri paperikappale), minulla on tunne etten ole lukenut kirjaa aiemmin.

Rauno luki Ixtlanin viisi kertaa, ennen kuin tunnisti lukeneensa kirjan joskus aikaisemmin. Ja Rauno on kristallimuistinen kaveri, pimeän metsän läpi juoksija, sissi-RUK:n priimus.
 
Kun Apollon soittaa sinulle kithairaa, se mitä sinä kuulet, on ennustus sinulle. Älä koko ajan mieti, onko hän hyvä kitaristi. Se syntyykö Jimi Hendrix tähän maailmaan on kuulijasta kiinni. Kun don Genaro kiipeää pystyjyrkkää vuorenseinämää, hänen jalkansa lipeävät tahallisesti. Sekin on vain näytös sille joka näkee.
Miksi suhtautua emotionaalisesti ihonalle asennettavaan mikrosiruun? Se voi olla tosi käytännöllinen ja jos et tarvitse sitä, niin et asenna sitä, tai linkkari esiin. Ei pitäisi kaikessa lähteä teknovihaajien mustaan magiaan innolla mukaan. Teknovihaajien maailmankuva perustuu siihen, että he haluavat ihmisten tekevät koneiden työtä ja koneiden tekevän ihmisten työtä, aivan samalla tavalla kuin heidän omat keskuksensa tekevät väärää työtä. Käytännössä he haluavat vain palauttaa orjuuden ja vihaavat koneita, koska koneet estävät orjuuttamasta ihmistä ja mahdollistavat ihmisille oikean työn. Tietysti laitetaan pahimmat sekopäät sekoittamaan ihmisten päitä, jotta pahin hulluus voittaisi. Tietysti silloin kone orjuuttaa ihmisen, hiiri kissan, ihminen Jumalan ja muuta ääliöiden paskaa. 

En suosittele lietsomaan hulluutta ja mustaa magiaa. Ne kääntyvät käyttäjiään vastaan. 

TIETÄJÄ JA NOITA

"Näytät väittävän, uskomuksiisi perustuen, että ns. shamaani takaa, että huumetrippi ei vie possessioihin. Toisaalta kyllä esität että potilas itse joutuu ottamaan vastuun tekemisistään: ”Potilaan vastuulle jää kokemuksen integrointi ja soveltaminen omassa elämässä pitkällä aikavälillä”. Niinpä!"

Jari Halonen
Substansseissa, varsinkin psykedeeleissä täytyy ottaa huomioon, niiden lähes hallitsemattoman subjektiiviset vaikutukset. Riippuu täysin käyttäjän terveydellisen ongelman luonteesta, voiko niiden kautta edes toivoa löytävänsä mitään apua. Jos kyse on emotionaalisen tai fyysisen keskuksen (käytän tässä Gurdjieffin käyttämää terminologiaa) dominoivasta ihmisestä, jonka älykeskuksen integriteetti ei ole muiden keskusten toiminnan vireystasolla, ongelmatila on psykedeelien kanssa luultavasti aina paheneva. Eli mitään apua ei missään nimessä voi siltä suunnalta odottaa. Tällaisia ihmisiä on paljon.
Äkilliset psykoosiin joutumiset ja jopa kuolemantapaukset ovat sitten oma lukunsa. 
Minusta kenenkään ei pitäisi koskea psykedeeleihin ennen kuin Carlos Castanedan Yaqui tietäjän tie -kirja on luettu hyvin huolellisesti läpi. Se on Castanda tuotannon ensimmäinen teos, jossa hän kuvaa erilaisten psykedeelisten aineiden itselleen tuottamia tiloja. Tällaisia Castanedan kuvaamia tiloja on psykedeelijä käyttäneistä ihmisistä kokenut käsitykseni mukaan aniharva, mutta on syytä pitää mielessä, että ne ovat mahdolisia ensikertalaisille.

Olen Jarin kanssa täydellisesti samaa mieltä shamanismista ja siitä mitä shamaani voi tehdä tilanteessa. Don Juan on eri asia. Kenties ainakin osittain fiktiivinen henkilö.

Castaneda kuvaa Matka Ixtlaniin kirjassa työskentelyään don Juanin kanssa aineiden käytön ulkopuolella. Luottamus rakennettiin vuosien käytännön työssä. Siitä huolimatta Castanedan luottamus don Juaniin rakoili vielä ainakin vuonna 1968. 
 
Luottamuksen rakoilu johtuu syistä, jotka voi ymmärtää vain lukemalla kirjasarjaa enemmän. Don Juanin opetus osittain muuttuu ja laajenee vuosien myötä. On hyvä tietää millä tavalla. Nurkan takaa tuppaa paljastumaan sellaisia asioita, jotka palauttavat varmimmankin ihmisen takaisin primitiivisen pelon tunteeseen.
Sanoisin, että Castanedan kaikkien kirjojen lukeminen, voi maksaa vaivan, ennen kuin ihan narrina ja päätäpahkaa syöksyy liian syvälle siihen, mitä pitää lähestyä äärimmäisen syvän tietämyksen, järkevän pelon, kunnioituksen ja hitaiden liikkeiden vallassa.
Länsimaisen holhousyhteiskunnan terapia-ajattelusta voidaan silti siirtyä enemmän AIKUISTEN OIKEAN työn puolelle. G. I. Gurdjieff -työssä terapeuttia, gurua tai shamaania ei mystifioida yli-ihmiseksi, joka osaa "auttaa" ja joka "tietää" mikä sinulle on parasta. Ollaan jo hyväksytty se fakta, ettei kukaan voi auttaa eikä tietää paremmin kuin sinä itse.
Sitkeästi ylläpidetty illuusio auttamisesta on hankala ajatusharhavihollinen. Työssä tunnuistetaan, että pelkkä fyysisen keskuksen ja tunnekeskuksen kehittyneisyys eivät riitä integraatioon. On oltava myös älykeskuksen integriteetti. Integriteetin kehittämistä ei torjuta, niin kuin puoskarit halveksien tekevät. Gurdjiefftyössä klassisen psykoanalyysin opetukset otetaan vakavasti ja niissä piilevä totuus pyritään näkemään syvästi.
 
Kokoomapiste (Castanedan käsite) syntyy tasolla neljä (Gurdjieffin käsite), jossa kolme alempaa keskusta onnistutaan syntetisoimaan. Tällaiseen subjektiiviseen ja intersubjektiiviseen päämäärään tähtäävää työtä tehdään ryhmissä. Ryhmissä ei raha vaihda omistajaa. Maksat huomioenergian huomioenergialla. G. I. Gurdjieff -työn luonteeseen kuuluu ilman muuta Jarin painottama ERITTÄIN varovainen ja hitaasti etenevä suhtautuminen substansseihin ja kaikkiin lääkkeisiin. Esimerkiksi kannabiksen mahdollisia lääkevaikutuksia ei perinteisesti mystifioida ja yliarvosteta gurdjieffpiireissä. Olennainen kysymys kuuluu aina: "Is this TOOL useful for work?"
 
Työssä on parasta se, että se on kivaa -- unohtamatta että siihen liittyy myös "Conscious Labour and Intentional Suffering"-ulottuvuus. Työn luonne on suurinpiirtein sitä, mitä Castaneda tarkoittaa kirjassa A Separate Reality käsitteellä "hallittu hulluus". Motoksi sopii: ihmisille ihmisten työt, koneille koneiden hommat.
 
Tällainen työ ei kuitenkaan tunnu kelpaavan, tai yksinkertaisesti sovi, kaikille. Helppoja hokkuspokkusapuja etsitään terapioista ja shamanismeista. Tunnekeskuksen tai fyysisen keskuksen hallitsemalla ihmisellä ei ole muuta mahdollisuutta kuin lyödä päätä seinään niin kauan, että hän käsittää mitä tarkoitetaan älyllisen integriteetin kehittämisellä. Niin kauan kuin ihmisellä on auttamisilluusio (siis illuusio siitä, että häntä autetaan jostakin itsen ulkopuolelta hokkuspokkus onnellisen elämän alkuun), hyvin vähän on tehtävissä ja erimuotoinen hyväuskoisuudesta seuraava hyväksikäyttö jatkuu loputtomiin. Koska Universumi toimii niin.
 
Olisi tietysti hienoa jos joku hokkuspokkus-auttamis-temppu toimisi. Mutta itselläni ei ole sellaiseen vähäisintäkään uskoa. Kasviopettajat voivat opettaa (don Juanin opetuksissa) vain oppilasta, jonka he ensinnäkin hyväksyvät, ja joka sitten on tehnyt kotitehtävänsä täydellisen huolellisesti. Niin kauan kuin ihminen ei harjoita, lue tai itse tee mitään todella oppimisprosessin kannalta olennaista ja rakenna älykeskuksen gravitaatiota tunnekeskuksesi vertaiseksi (tai vastaavasti kehitä heikointa keskustaan muiden tasolle), tilanne on joka tapauksessa epäsuhtainen ja auttamaton. Keskusten on tehtävä oikeaa työtä tai lopputulos on silkka katastrofi.
  
Neljännelle tasolle ei ole oikotietä. Jokaisen pitää ottaa oma aikansa. Eikä siinä ole mitään vikaa. Sama työ on itsellänikin koko ajan tekeillä. esim. fysiikkani alkaa vasta EHKÄ nyt palautua "normaaliterveyden" piiriin vuosien sairastelujen jälkeen. Tunnepuolestani puhumattakaan. Castanedalainen "hallittu hulluus" on aina ollut ainoa suhtautumistapani esimerkiksi taiteelliseen työhön. En ole koskaan kokeillut mitään muuta, koska tajusin tämän asian suhteellisen selvästi noin 18 vuotiaana (ks. Castaneda A Separate Reality).
  
Tasapaino (vrt. tarotissa Temperance XIV) on huomion kiinnittämistä pahimpiin heikkouksiin (heikommat keskukset) ja niiden vähittäistä tasapainottamista. Useimmat ihmiset pelkäävät turhia koko elämänsä. Useimmilla ihmisillä on lapsellisen kielteinen tai myönteinen kuva shamanismista ja magiasta. Jos he hetkenkin käsittävät mistä siinä voisi olla kysymys, iskisi välittömästi yhä hirvittävämpi pelko ja torjunta. Luonnollinen reaktio.
  
Koko kuvio johtuu usein siitä että ihminen menee vain tunteella ja käytännön kokemuksella ilman älyllistä integriteettiä. Hän ei pysty näkemään kulman taakse. Vain älykeskuksen oikea työ tunnekeskuksen kanssa mahdollistaa ennustamisen (Campbell selittää teleologisen periaatteen Tarot-kirjansa johdanto-osassa). Toinen vähän harvinaisempi tapaus on älykeskuksen dominoima neurootikko, joka todella voisikin hyötyä psykedeelien käytöstä. Tämä tapaus on kuitenkin aika harvinainen. Kirjassa A Separate Reality Don Juan moittii Carlosia juuri siitä, että hän ennustaa asioita. Siis ajattelee. Ajattelussa ongelma on don Juanin mukaan se, että oikeiden ennusteiden ohella mieleen tulevat myös kaikki väärät ennusteet. Siis oikean opetuksen ohella myös kaikki väärä. Noita (ja varsinkaan noidan oppipoika) ei kuulemma toimi niin. Noita ei voi edes käsittää sellaista.
  
Noita ei ole tietäjä. Noita käyttää noituutta. Noituudella aiheutetaan sairauksia, vastoinkäymisiä ja hankaluuksia vihollisille. Noituudella ei voi tuottaa mitään hyvää maailmaan. Noituudella ei ole mahdollista esimerkiksi tehdä ihmisestä rohkea. Noituus on äärimmilleen kehitettyä thanatosviettiä. Tietäjä taas on Eroksen palveluksessa (freudlaisesti sanottuna). Noituus on draamaa ja tragediaa. Tietäjyys on lyriikkaa. Noituus on rationaalisuutta. Tietäjyys hallittua hulluutta. Sotilaat ovat noitia. Diplomaatit tietäjiä. 
   
Koska kysymys on sodan ja diplomatian välisestä astevaihtelusta on geopoliittiset rajat otettava erityisen tarkasti huomioon substanssien kanssa. Jos taikasieniä käyttävä henkilö on riittävällä henkisellä harjoitusasteella, hänen kokemuksensa on aivan erilainen kuin ns. tavallinen kokemus. Hän kohtaa liittolaisen (ks. Castandea) tai kasviopettajan henkilökohtaisella tasolla. Nyt esimerkiksi Psilocybe Mexicana lajikkeissa liittolainen on jotakin aivan muuta kuin aasialaisissa lajikkeissa. Kokemuksissa ei ole minkäänlaista yhteneväisyyttä. Se mitä ensimmäisellä kerralla paljastuu riippu henkilön lähtötasosta. Oma käsitykseni on se, että riski mexicanan kanssa ensikertalaiselle on aivan erilainen kuin aasialaisten lajikkeiden kanssa, koska liittolaisen säännöt ovat täysin toiset ja hyvin paljon mutkikkaammat lännessä. Jos joku ei ennen käyttöä kerro sinulle näitä asioita tarkemmin kuin minä tässä, niin silloin on jo jotakin pielessä. Hälytyskellojen on soitava.
   
En nyt halua enempää pelotella, mutta kokemuksen integroiminen terveyttä edistävällä tavalla todellakin edellyttää kolmen keskuksen oikeaa työtä. Ihmiset, joiden älykeskus on heikkotehoinen, eivät yleensä varsinaisesti sen tasolla pyrikään integraatioon. Enpä lupaa silloin paljon myönteisiä tuloksia. Jos älykeskuksen integriteetti on dominoiva, silloin ihmisellä yleensä on länsimainen tieteellinen maailmankuva. Hän toimii tämän maailmankuvan integriteetin puitteissa. Silloin esimerkiksi metafysiikan myöntämisestä tulee hänelle melkoisen suuri filosofinen ongelma (hörhöille tämä ei tietenkään ole ongelma.... mutta niin, he ovatkin hörhöjä). Myös rinnakkaisten todellisuuksien teoria on haaste. Ja jos integriteetti on todella asian vaatimalla tasolla, hän joutuu hylkäämään suhteellisuusteorian virheellisenä. Silloin hän onnistuu osoittamaan suhteellisuusteoriassa olevan virheen ja onnistuu luomaan vaihtoehtoisen, paremmin toimivan teorian. Jos näin ei ole, henkilön älyllinen integriteetti ei silloin täytä asian vaatimuksia.
Ai miten niin joutuu hylkäämään suhteellisuusteorian? Se on laaja, verifioitu, kompleksinen teoria jota on usein vaikeaa ymmärtää.
  
Nyt tulee jokaisen teekkarin fuksirasti, jonka äärellä juodaan tavallisesti pullo kossua: Jos suhteellisuusteoria on voimassa, henkimaailmaa ei ole olemassakaan. Kaikki on kuvitelmaa, koko ihmisen henkisyys. Tämä on suhteellisuusteorian suraamusvaikutus filosofisella tasolla. Tähän reagoivat aikanaan niin Henry Bergson kuin Martin Heidegger. Tästä lopulta seuraa luonnontieteellinen metafysiikkakielto, positivismi ja yhteiskuntasairauden tasolla fasismi. Eikä sille asialle voi mitään niin kauan kuin asiaa ei katso tarkemmin.

Älyllinen integriteetti tarkoittaa sitä, että pystyy käsittämään sen luonteen ja mittakaavan, jolla suhteellisuusteoria (ja samalla teekkarifuksi) erehtyy siitä mitä on todellisuus, kosmologia ja universumi. 10 pisteen vihje: vertaa Einsteinin aikaisia Michelson-Morley kokeen toistoja uusimpiin painovoima-aaltomittauksiin ja päättele tuloksista ja virherajoista loput. Tämä on selvä esille piilotettu asia, mutta edes Brian Greene ei uskalla katsoa ja tunnustaa sitä itselleen, että se on nyt siinä silmien edessä tajuttavissa. Siksi säiekosmologiaa ei saada toimivaksi teoriaksi.
   
Näin olemmekin johtaneet älyllisen integriteetin yleisen määritelmän. Tehtävä: vapauta säiekosmologia suhteellisuusteoriassa olevasta (pikku) virheestä johtuvista sisäisistä ristiriitaisuuksista ja paradokseista.

Säiekosmologia on matemaattinen malli. Entä miten suhteellisuusteoria kieltää henkimaailman? Pitää ymmärtää diskurssi. Pitää ymmärtää perusperiaate, johon Einstein nojasi teoriaa muotoillessaan. Se oli yksinomaan Michelsonin ja Morleyn kokeen toistuva epäonnistuminen (ja myös muiden vastaavien selitysmallien epäonnisuus, ks. Bradleyn tähtipoikkeama jne.).
  
Puhtaasti matemaattisella tasolla suhteellisuusteoria perustuu olettamukselle, että mitään valoeetteriä tai sitä hienojakoisempaa kosmista taustakudelmaa ei ole olemassa. Tästä olettamuksesta seuraa paradokseja, jos sellainen kudelma sitten kuitenkin oletetaan. Seuraava kysymys on, että miten taustakudelma pitää määritellä, jotta se paitsi selittäisi kosmologiset ilmiöt ja luonnonlait -- ja myös nämä castanedalaiset deelikokemukset. Tällainen teoria ei kuitenkaan tulisi olemaan suhteellisuusteorian klassisen muotoilun kanssa ristiriidaton. Jo Wilhelm Reich ymmärsi tämä ja joutui vankilaan 1950-luvulla.

Karkealla tasolla sanottuna Heidegger pitää kiinni filosofian metafysiikkakiellosta. Hänen ainoa filosofinen ongelmansa on: miten puhua kokemistaan asioista tekemättä kovin suuria metafyysisiä olettamuksia jonkun Rudolf Steinerin tyyliin. Heideggerin tiestä tulee sitten loputon kielipeli. Kun taas Steinerin tiestä tulee esoteerinen hetteikkö, jonka varaan ei voi perustaa mitään, ei edes koululaitosta.

Yli sataan vuoteen ei ole tullut kilpailijaa suhteellisuusteorialle fysiikassa, säieteoria on ongelmallinen koska sitä ei vuosikymmeniin ole voitu testata. Tämä tilanne kuvaa vain ihmiskunnan älyllistä kehitysastessa ja niiden haasteiden suuruutta, jotka yksilö YKSIN kohtaa, jos lähtee Castanedan tielle. Castanedahan ei puhu pelkästään psykedeelisistä kokemuksista, jotka voitaisiin tyhjentävästi selittää aistiharhoiksi. Don Juan vielä vähemmän tarkoittaa mitään sellaista. Vähintään muodostuu kysymys kollektiivisen aistiharhan mahdollisuudesta. Riippumaton ja riippuvainen aistiharha ovat myös hyvin eriluonteisia. Don Juanin opetuksessa on valtava määrä aineiden käytön ulkopuolisia valoon ja luontoon liittyviä piirteitä, joita ei voi selittää tai edes havaita suhteellisuusteorian kontekstissa. Älyllisesti katsottuna, länsimaisen luonnotieteen tradition piirissä, me olemme tilassa, jossa ei ole minkäänlaista teoriaa näille ilmiöille. Joko tiede ei tavoita Castanedan kuvaamaa todellisuutta kovin hyvin tai nämä "kokemuksemme" ovat silkkaa hulluutta. Tältä asia näyttää kuivasti älyllisen integriteetin kannalta katsottuna.

On vaikea nähdä tätä metafysiikan pakoilua ja säännöllä kieltämistä muuna kuin pelkona, oman pelon laajentamisena luonnontieteeksi ja limbon-omaisena hoitonsa kesken jättämisenä. Tietenkin saksalaista akateemikkoa hirvittää kun teorian sijaan vastassa on todellinen metafyysinen horisontti. Itseään luomakunnan kruununa pitävä kirjanoppinut ajattelee että jos minä en tuosta selviä niin ei kenelläkään ole mahdollisuuksia. Näin nörtti -- kuten nörtti aina -- todistaa elämäntyönään vääräksi koko maailmankaikkeuden sen sijaan että ottaisi yhden täysin tietoisen hengenvedon. Koko länsimainen filosofia ei vaikuta olevan paljon muuta kuin helvetinmoista kärsimystä ja sen mitä nokkelampaa selittämistä toinen toistaan monimutkaisimmin ja elämälle vieraimmin kiemuroin. Kenelle he ajattelevat tämän selvityksen luovuttaa kun se vihdoin valmistuu?

Descartesin solipsismi oli ensimmäinen filosofinen pelkotila. Kaikki myöhempi ylittämätön mielettömyys, sekasotku ja soopa lähtee Immanuel Kantista ja hänen hulluudenpelkoisesta pedanttiudestaan Swedenborgin edessä. Kantin kerrotaan eläneen ja toimineen kuin kellokoneisto, koska muussa tapauksessa hulluus olisi heti kieputtanut hänet yläilmoihin.

Silti, jos ihan tarkkoja ollaan, meillä pitää olla se älyllinen teoria. Meillä pitää olla järki mukana, koska se on viimekädessä vahvin yksimielisyyden perusta. On hyvä havaita, että nyt meillä ei ole sitä. Meillä ei ole maailmassa riittävää yksimielisyyden perustaa, mutta meillä on kosolti ongelmia ja sotia. On hyvä havaita, että tiede on itseisarvoisen tärkeää. Ja on tärkeää että tieteellinen maailmankuva uudistuu. Sen täytyy kuitenkin uudistua tieteen omilla säännöillä, joka perustuu tieteelle ominaiseen erityiseen yksimielisyyteen, globaalisti. Ei esimerkiksi niin, että nyt vaan sovitaan asiat jotenkin. Äärimmäistä fasismiin johtavaa irrationaalisuutta on hyväksyä virheellinen tiede sopimuksen varaisesti. Sillä sopimus saa vastaansa toisen sopimuksen. Vastakkaisten sopimusten sisältönä on puhdas EGO. Ego on sodan väline. Tiede on diplomatian väline. EGO on noidan ase. Tiede on tietäjän keino.

3.8.2017

NAHKANLUONTI

on käärmeen ylösnousemus. Setelit jäivät omaan taskuun, selkäranka meni. Selkäranka koostuu nikamista. Käärmeellä ei paljon muuta olekaan. Käärme ei kärsi ruumiin yhtenäiskuvan häiriöistä. Se ei toivo ruumiinjäsenensä, sen yhden, halvaantuvan.   
  
Menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus ovat kolme näyttämöä, joista vain yhdellä esiintyy draamaa kuljettavaa toimintaa. Menneisyyden ja tulevaisuuden näyttämöillä toiminta on erilaista. Siellä ahertaa lavastaja, jonka tehtävä on ennustaa mitä suurella näyttämöllä tapahtuu ja luoda sille taustaa, ikään kuin parempaa ymmärrettävyyttä.   

Niinpä 17000 eilistä blogimerkintää ei merkitse paljon mitään. Ei muuta kuin että kirjoittaja on ehkä hitusen hajulla jostakin. Voima ja varmuus ovat hirvittävät viholliset. Ne syövät ravinnokseen ajan sirpaleita, kuin hiekanjyviä jalkojesi alta.
 
Ja pelko uusiutuu, tavallaan ylösnousee nahkaansa luomalla, aina edelliset paradigmansa ylittävässä mittakaavassa. Kumpi lopulta on pelottavampi, kuolema vai kuolemattomuus?

2.8.2017

Tuttu pietarilaispariskunta vieraili taas. Juristimies on kotoisin Kamchatkalta, Petropavlovskin läheltä. Kolme veljestä, koti tulivuoren rinteellä, karhut jokapäiväistä koulumatkaseuraa. Aloin käsittää miksi tyypille Castanedat sun muut jutut joista kulloinkin intoilen, on aina niin pähkinöitä. Universumin ihmeet ei jotenkin saa tätä heppua hätkähtämään. Puhuttiin David Lynchiin uuteen Twinn Peaksiin liittyvästä rajan käsitteestä. Rajattomuudessahan esimerkiksi kuolleilla ja muilla lynchläisillä hahmoilla ei olisi omaa maailmaansa. Ne eivät pysy vain elokuvassa, vaan tulevat ohjaajan kanssa myös lehdistötilaisuuteen.

CASTANEDAN TAPAUS

Kerta toisensa jälkeen on hieno tajuta, että jonkun toisen ihmisen arvossa pitämä asia tai ajatus, jota ei itse ole aiemmin ymmärtänyt ja johon on saattanut suhtautua suoraviivaisen vihamielisestikin, ei olekaan täyttä paskaa, vaan sisältää mahdollisesti paljonkin jujua. Yleensä näin tapahtuu sen jälkeen kun toinen on ensin teilattu täydellisesti, poistettu FB-kavereista ja pidetty avointa vihaa vuosia. Mulle näin kävi helsinkiläisen Carlos Castanedan kanssa. Kaikkihan tietävät että Castaneda asuu isoroballa, incognito, siinä Blackdoorin yläkerrassa. Itse asuin vuosia pikkuroballa. Sen näkee otsaluun asennosta milloin tulee riitaa. Onneksi otsaluu on yksi ihmiskehon muovautumiskykyisimmistä luista. Nyt otsaluu on hakenut Castanedalla samoin kuin itsellänikin jo vuosia uutta asentoa. Siedän jäbää, jopa arvostan.

1.8.2017

henkinen pallo
militantti multitalentti
Isäviha kohdistuu biologiseen isään. Poikaviha kohdistuu ottopoikaan. Adoptioisä voi paistatella siinä luulossa, että ottopoika vihaa häntä kuin biologista isäänsä kunnes pettyy haaveissaan.

DIPLOMAATTIRUTTO

tappaa diplomaatit. Jos ei ole diplomaatteja, sotilaat ratkaisevat.
he(lsi)nki(läi)stynyt
Deadline or Lifeline?

Kalmalinja vai elmoninja?

kolmekymmentä silmämunaa anaalissa

VUORISTORADAN VASTAKOHTA

Makaan Lempäälän Ideaparkin vessassa. Pari nuorta herraa -- taitavatpa olla nuo profeetat -- juttelevat kustessaan davidlychläisiä panojuttuja. Käsiä pestessään toinen huomaa minut ja pelästyy. Tulee hiljaista. Kaveri tulee tarkistamaan olenko tajuton. Teeskentelen olevani. Huojentuneina he häipyvät vähin äänin.
 
Oli kaunis kesäpäivä. Ostin lippukojulta lipun retkeilypuistoon. Puisto asettui kivikkoiseen harvapuustoiseen maisemaan, jonka halki kulki rautatie. Rautatie oli vuoristoradan vastakohta. Se kulki kuilussa, joka oli leikattu syvälle kallioon. Kiskot oli perustettu pehmeälle valkoiselle hiekalle. Vaunuista, jos niissä oli matkustajia, ei voinut nähdä muuta kuin kallioleikkausta. Jäin mäenrinteeseen istuskelemaan. Maisemaa ihaillen availin eväsreppuani. Samassa huomasin alempana rinteessä kolme suurta karhua. Karhut haistoivat eväsvoileipäni ja alkoivat lähestyä iloista laukkaa. Kaikki karhunkohtaamisohjeeni unohtui, jätin reppuni ja leipäni siihen paikkaan ja juoksi kohti rautatiekuilua. Karhut eivät vaikuttaneet kiinnostuneelta repustani vaan tulivat kohti. Pienen hetken mietin kumpaa pelkään enemmän, 5-10 metrin vapaata pudotusta kalliolta kuiluun vai karhujen kohtaamista. Karhuille alistusmisrituaalia kokeilematta hyppäsin. Putoaminen ei erityisesti pelottanut. Kohta huomasin olevani napaani myöten pehmeässä hiekassa. Pieni tärähdys, ei käynyt kuinkaan. Näin karhujen pällistelevän itseäni ylhää. Kompuroin hiekasta jaloilleni ja lähdin juoksemaan ratapölkkyjä kohti lipunmyyntikojua. Kojulla raivosin myyjälle siitä, ettei vapaana juoksevista karhuista oltu informoitu. Myyjä katseli raivoani vaieten. Esmeralda tuli paikalle. Hän oli ollut omalla yksityisellä retkellään samalla alueella. Hänkin kertoi kohdanneensa karhut ja hypänneensä kuiluun. Juuri kun olin tulemassa siihen, että miksi kuljimme alueella erikseen, tuli vanhempi pariskunta lipunmyyntikojulle ja käveli ohitsemme puistoon. Yritin pysäyttää heidät ja huusin että aidan sisäpuolella on vapaana olevia karhuja. Pariskunta tarttui toisiaan tiukemmin vyötäisiltä, katsoi minua oudoksuen ja jatkoi matkaansa itsevarmoin askelin.
 
Leikin vanhan kummitustalon yläkerrassa Star Wars legoilla. Pissahätä yllätti. Olin jo iso poika. Se nyt oli vain tyhmää pissata housuun. Varsinkin kun oltiin kauniin vähän vanhemman tytön luona kylässä. Yläkerrassa ei ollut vessaan joten lähdin kiiruhtamaan alakertaan. Portaat olivat pelottavan jyrkät. Oli pakko hidastaa vauhtia ja pitää tiukasti kaiteesta. Astuin portaita mahdollisimman varovasti. Pelkäsin, että sillä vauhdilla pissa ehtii housuun.  Niin kävi. Häpeillen astuin keittiöön, jossa isä jutteli vieraiden kanssa. Katsoin maahan ja isä huomasi, että olin pissannut housuun. Tyttö katsoi minua halveksiva voitonriemuinen hymy kasvoilla. Isä kiitti minua. Olin tehnyt viisaasti kun olin pissannut housuun, enkä kiirehtinyt jyrkissä portaissa. Oli parempi vaihtaa vain housut kuin pää.
 
Vanha mies lukee Castanedaa. Hän lukee selkouniharjoituksesta, jossa ensin totutellaan omien käsien katselemiseen valvetilassa. Sitten meditoidaan ennen nukkumaan menoa käsien katsomista. Lopulta pyritään siihen, että unitilassa nähtäisiin omat kädet, jolloin voidaan tiedostaa unessa oleminen. Miehen unet ovat tavallisesti sekavia. Yhtä sekavia kuin hänen elämänsä. Unet usein kuvittivat arkisen elämän tyhjänpäiväisiä ja tylsiä sattumuksia. Hän kaipaa elämäänsä vaihtelua. Hän kaipaa jännitystä. Ja sitä Castaneda tuntuu voivan hänelle tarjota erittäin huokeaan hintaan.
   
Jo muutaman päivän kuluttua mies näkee kuin näkeekin unessä käden. Kesken unimaisten tapahtumien näkökenttään ilmestyy äkkiä arvaamatta käsivarsi, joka näyttää hänen omalta vasemmalta käsivarreltaan. Kyynärpäästä taitettuna käsi on poikittain näkökentässä. Sormet ovat suorassa ja yhteen puristettuina, kämmen litteänä alaspäin. Mies havahtuu unessaan ja muistaa harjoituksen. Pienen hetken hän käsittää olevansa unessa. Hän tarkkailee kämmensyrjäänsä. Kun hän yrittää liikuttaa sitä, käsi pysyy hievahtamatta. Kenties se ei olekaan hänen oma kätensä.
  
Herättyään mies lukee lisää Castanedaa. Kauhistuksekseen hän löytää kuvauksen, jossa kirjoittaja ensimmäistä kertaa näkee omat kätensä. Kirjoittaja näkee ne koiran tassuina. Mutta hän pystyy sentään liikuttamaan tassuja.
   
Mies sulkee Castanedan ja päättää olla enempää opiskelematta unennäön taitoa, joka alkaa vaikuttaa ahdistavalta. Hän ei halua händä itsellään koiran tassuja tai sammakon räpylöitä. Hän päättää palata tylsään elämäänsä, joka ei sentään ahdista.
  
Käy kuitenkin niin, että jo seuraavana iltana mies ei voi käydä vuoteeseen totuttuun tapaansa. Häntä ahdistaa ajatuskin uneen vaipumisesta. Mitä jos hän taas näkisi kätensä vahingossa ja onnistuisi liikuttamaankin niitä. Entä jos kädet olisivat kissan tassut. Mistä jos unesta tulisikin totta. Pitäisikö hänen nukahtaa vastedes joka ilta kissana ja odottaa näkevänsä ihmisen kädet, jotta voisi taas muuttua ihmiseksi.
 
Kylmät väreet risteilevät selässä kun ajatelee kaikkia castanedalaisia vaihtoehtoja, joiden lukumäärää hänen oma vilkas mielikuvituksensa lisää. Noita mahdollisuuksia laskeskellessaan hän nukahtaa makoisaan uneen. Unessa hän näkee kätensä ja onnistuu liikuttamaankin niitä. Uni muuttuu heti todeksi. Hänen ei tarvitse avata silmiään nähdäkseen vieressä nukkuvan vaimonsa.

Mies sytyttää yölampun. Kello on 5.30 aamulla. Hän tönäisee vaimoa, joka herää kärttyisänä. Mitä nyt taas! Mies on kuulemma monta kertaa herättänyt hänet saman yön aikana. Mies ei muista herättäneensä. Hän nousee päätään ravistellen istumaan. Sinä ilmeisesti nukut vielä kun et muista mitään, sanoo vaimo kylkeä kääntäen. Mies nousee jalkeille ja menee keittämään vahvat aamukurat.

31.7.2017

keittää litra kahtia
 
nimellä oli hyvä kaiku
 
ei huoneella
 
Jotain on mennyt pieleen, jos teiniä Castaneda kiinnostaa vähemmän kuin älypuhelimet.
Kun Steve Ray Vaughanilta otetaan näkö pois ja lisätään musikaalisuutta, saadaan Jeff Haley. Jeff Haleyn maagisimmat musiikkivideot on poistettu Youtubesta.* Miksiköhän? Ei kestetä sitä että sokea soittaa paremmin näkevää. Paraolympialaisissa välineavusteiset suoritukset ylittävät terveiden suoritukset mittamääräisesti. Tyylipisteissä kokonainen ihminen sentään on vielä voitolla.

 
Militanttien teknokieltäjien vihajulkaisun, Elonkehä-lehden, sivuilla haaveillaan maailmasta ilman nettiä ja kehruujennyä. Maailmasta, jossa vanhat kunnon muistihirmuus ja orjalaitos olisivat kunniassa. Unabomber antaa lehden luddiittisessa hengessä ohjeita, kuinka apuvälineiden maailmasta päästään puhtaan mielivallan ja egoismin arkaaisille armoille. GPS paikantiemien maailma kun on epäreilu niille savanteille, jotka pystyvät painamaan mieleen koko GPS:n sisältämän karttajärjestelmän tiedot 4 tulitikun raapaisun aikana. Tai pellisgeneraattoreille, joilla on koko Internetin tieto omassa mielessään googlattavissa ja runoiltavissa vapaasti. Myönnetään, itse olisin ilman laitteita umpimetsässä ja hukassa. Sissiluutnantti ymmärrettävästi huomaa tässä ongelman. Se, joka lelut antaa, voi myös lelut ottaa. Yes, I Can. No, you cant.

Teknologianvihaiseen impotenssiin ehdotan lääkkeeksi uusia olympialajeja, joissa terveet voivat käyttää millaisia hyvänsä apuvälineitä. Lajit tai kentät, joissa rajoitetut tai vapaat apuvälineet.










* No myönnetään, en ole varma näinkö videon oikeassa netissä vai vain unieni internetissä, mutta edes Bill Murrayn joululaulut ei vedä vertoja sille Jeff Haley studiolivelle jonka näin. Nyt en löydä sitä mistään.

30.7.2017

NÄYTTÄMISENHALU

Näyttämisenhalu sai venäjän kielen iskostumaan vihaajan päähän. Samoin suomen kielen. Näyttämisenhalu on saanut tuhannet opiskelemaan hindiä, hepreaa ja induslaakson kieliä. Ja näyttämisenhalusta kärsivät myös kaikki muinaiskreikan liikasujuvat taitajat.


29.7.2017

En löydä Johanneksen ilmestyksestä mitään evoluutioteorian vastaista ajatusrakennelmaa. Onhan se  sanottu suoraan ja selkeästi että planeetta on kasvualusta, jossa evoluution annetaan tapahtua, ja johon ei puututa ennen kuin sato on kypsä (eli ei ole mitään asioihin puuttuvaa älykästä ohjausta), jolloin koittaa elonkorjuu eli tuomiopäivä. Tuomiopäivänä maan evoluution hedelmä kerätään ja kuljetetaan johonkin. Voidaan kysyä mitä tämä hedelmä on ja mihin se kuljetetaan ja mitä tarkoitusta palvelemaan.

"Lähetä terävä sirppi ja korjaa tertut maan viinipuusta, sillä sen rypäleet ovat kypsyneet." 14:18

Tekstissä esiintyvä Jumala toisaalta voi herättää fyysisesti henkiin täysin silvotut ja maatuneet ruumiit tai tehdä mitä ikinä haluaa ilman rajoitteita. Voi kysyä, mihin prosessiin ja miksi hän tarvitsee evoluutiota tai luontoa. Tekstissä annetaan ymmärtää että ihmisten näkökulmasta kysymys on pelkästään kilpailusta, jonka tarkoitus on erotella "voittajat". "Voittajien" palkinto on pääsy Uuteen Jerusalemiin, joka vaikuttaa hyvin psykedeeliseltä paikalta elämänpuineen kaikkineen. 

Vai olisiko Ilmestyskirjassa sittenkin kysymys vain juutalaisten hypnoosista, jolla Yhdysvaltoja hallitaan? 

LIITTOLAINEN

Pietaripakan Maljat II on mielenkiintoisesti sama kuin Rider-Waite, mutta peilisymmetrinen: mies vasemmalla, heikko ja irrationaalinen, nainen oikealla, vahva ja rationaalinen. 
Armeija-aika on monille miehille elämän parasta aikaa. Minulle se ei ollut ainakaan ihan suoraviivaisesti sitä. Hyviä ystäviä sieltä jäi. Mutta kuitenkin kaikki edeltävä muuttui, aiempi hahmoni hajosi, tulin kertaheitolla tietoiseksi henkimaailman olemassaolosta. Tarotilla on mielenkiintoinen käsitys tapahtuneesta.

Kohtalo. Valitsin itse kohtaloni armeijassa. Kaikki mitä tapahtui tapahtui koska itse halusin niin ja koska se oli väistämätöntä. Mikään ei olisi voinut olla toisin. Kaikki kokemukseni ja vastukseni heräsivät pelkästään omasta alitajuisesta tahdostani.

Maagikko. Tie, johon kokemus johtaa. Toisaalta maagikon vajoaminen ja kääntyminen varjokseen aiheuttaa sairautta, tuskaa, menetystä, vihollisen pauloihin joutumista, epäröintiä, viivästystä, voiman väärinkäyttöä, heikkoutta, itsepäisyyttä, oveluutta, varomattomuutta, henkistä sairautta, häpeää ja levottomuutta. 

Maailma. Kadotin maailman. Kadotin sen sisäisen yhteyden ja intuition, joka oli ennen armeijaa.
 
Miekkojen kuningatar. Jonkinlainen leskeys täytti sisäisen maailmani pitkäksi aikaa.
   
Maljat X. Mitä olisin menettänyt, jos näin ei olisi käynyt. 

28.7.2017

I rest my case.
 
Kaikki riippuu siitä mitä mieltä Mescalito ja viidakon kuningatar ovat vilpittömyydestäsi ja aitoudestasi.
   
Tuo mukanasi kasviopettajan opettama ennenkuulumaton ja pyhä laulu, joka muuttaa elämäni lopullisesti ja pysyvästi.
   
Kaikki muu on korvissani kärpästen surinaa.
 
I rest my case.
Perhonen on ylösnousemuksen symboli. Yhden mustan olen nähnyt tänä kesänä. Mutta havainto riippuu kokijasta. Tytär näkee perhosia koko ajan, kuulemma.
Riidellään siitä kenen universumi toteutuu.
 
Rajattomuus on ihanne, portit auki Manalaan

voima ainoa tavoittelemisen arvoinen

kaaos ainoa vapaus

kohtuullisuus täydellisesti hukassa.

Sodan kaaos, ainoa todellisuus, aitous, vilpittömyys,
jossa puhe lakkaa.

Sinä toivot sotaa: että minä joutuisin kohtaamaan
sinun statustodellisuutesi.
 
Laimenna viinisi vedellä. 

Universumi tuhoutuisi jos te saisitte
samanaikaisen orgasmin. 

Poliitikot puhuvat nyt paljon tunteistaan.
 
Vain politiikassa sana on teko,
SMS viestissä ei.
 
Huumori on sanan ja teon avoin ristiriita.
 
Mutta tekoa et näe, voi todistaa. 
  
Teosta, sanasta, ei voi päätellä sisäistä tilaa.

Sisäistä tilaa ei ole. Poliitikolla on tunteet.
 
Myykö huora sielunsa vai ei?
 
Aivot, sperma, sydän, seksi, ei ole kaikki.

Paitsi sille jonka psykoanalyysi selittää kokonaan.
  
Aitous on mielipuolinen kysymys.

Rotuoppiako se on, vai predestinaatiota?

Namusedän roolina pelästynyt lapsi

toisille osoitettu vaatimus olla pelästynyt lapsi

Narri, pedofiilin sumuverho, kaaoksella metsästäjä

Fiksoitunut kieli on vain naamio

Kieli pystyy millaiseen hyvänsä kieleen.

Vaikka tappouhkauksen poetiikkaan.

Naamio on se, että kieli muka
olisi aina pysyvä, tunnistettava, aito
ikään kuin pelastava pakkopaita, murre
 
Ei Juicekaan saanut kolmatta maksaa
Jos valmistaudut sotaan, muista että se on pakko voittaa. Toisessa tapauksessa valmistaudu rauhaan. Etsi vikojen sijaan hyveitä ja tee hyveiden kanssa yhteistyötä.

26.7.2017

SEPPUKUSIENI

"Kestää kauan ennen kuin oppii olemaan oikea varis." don Juan

"Kaikki mitä varikset tekevät tavatessasi ne ensimmäisen kerran, on olennaista ja tärkeää." don Juan

Leipäläpeä ei tarvitse puhua päähänsä. Se on siinä, puhuvassa päässä, jonka ääni lumoaa. Myös lentokoneiden ääni voi temmata minut mukaansa kuin juoksuhiekka. Pornon valtamereltä kantautuva pyörteen hiljainen ääni voi kietoa pauloihinsa noidutun, sielunsa menettäneen ihmisen ja johdattaa hänet pehmeästi ja huomaamatta kuolemaan. Mies näkee miehen tavalla, kärpänen näkee kärpäsen tavalla. Ei hän saattanut sanoa, että he olisivat tehneet hänelle mitään pahaa. Kuolleet eivät puhu. Matkailu avarsi. Siihen aikaan ostin kaupasta lenkkimakkaraa. Grillimakkaraa ei oltu vielä keksitty. Se ei mennyt uhriporsaasta.

Dugin aiheesta.
Täällä on tapahtunut puhdistus. Kaupungin kadut ovat tyhjät. Mutta Ikean sängyt ovat täynnä päiväunien nukkujia. Malliolohuoneissa istutaan kuin kotona. Joillakin on eväät mukanaan. Harva nauttii kuumuudesta. Ilmastoitu Ikea on ollut jo viikkojen ajan kohtaamispaikka viilennystä kaipaavalle kansalle.
  
Helsingissä tapaan napolilaisen vanhemman herrasmiehen, joka oli lomailemassa Suomessa "pelkästään sään takia". Itkien hän ylistää täkäläistä ilmastoa. No kyllä tästä onkin saatu nauttia.

>>

SYVÄVIILTO MYSTEERIVENÄJÄÄN

Gilesin Saint Peterburg-tarot tuli. Shakovin maalaamassa pietaritarotissa näkköjään sauvat on korvattu discoklubeilla (club, maila). Muuten puvut ovat tutut. Shakov maalasi pakkansa emigranttina 1900-luvun jälkipuoliskolla.

Äkkiä katsottuna Shakovilla ei ole kovin vahva ote ison arkanan tapahtumapiiriin. Hän on epävarma ja pysyttelee Rider-Waiten linjoilla. Mutta pieni arkana näyttää olevan varsinainen aarre. Jäsennys on Rider-Waitea kiinnostavampi. Varsinkin maljat, joiden osalta Crowley on kelvoton, saavat aivan uuden sävyn Shakovilla. Jos Campbellin julkaisemattoman pakan iso arkana on kaikista pakoista syvin, näyttää Shakovin pieni arkana hyvin käyttökelpoiselta. 
Ei Kari Enqvistkään aina väärässä ole, en minä sitä tarkoita. Mutta vielä tässä artikkelissa on turhaa provokatiivista egoismipohjaista vastakkainasettelua hitunen. Silti lukemisen arvoinen.

"Fasistisen mielen ehdottomuus, sen järkkymätön usko henkisen ja fyysisen väkivallan puhdistavaan voimaan, sen luottamus kuvitellun kansan luovuttamaan kuviteltuun valtakirjaan, on täysin vastakkainen tieteen eetokselle.
Tiede ei menesty fasismissa, vaan näivettyy pois, kuten se näivettyi Hitlerin Saksassa ja Mussolinin Italiassa, kun parhaat tutkijat pakenivat ulkomaille.
Tiede on fasismia edeltävän ajan ensimmäinen uhri. Tieteen kohtalo varoittaa tulevasta kuin kanarialintu kaivoksen kaasuista."
>>
Yksilölajin ja joukkuelajin tärkein ero piilee siinä, että kuolema ei viimekädessä ole joukkuelaji.

25.7.2017

pperrussavvopp

MAGIA JA TASON 2 IHMINEN

Gurdjiefflaisesti ajatellen nyt ollaan (ehkä ensimmäisen kerran koko ihmiskunnan historiassa?) laajamittaisemmin siinä tilassa, joka syntyy kun suursota ei syty ajallaan. Sota on tavallaan noitien ja tunteellisten naisten "syytä". Sodan päämääränä on vähentää omassa yhteiskunnassa miesten lukumäärää niin radikaalisti, että tunteellisten naisten (ja noitien) valta romahtaa. Suursodalla ei ole muuta päämäärä kuin suurvallan sisäpoliittinen päämäärä.

I ching kappale 44 kertoo sen, mitä Kiinassa ajateltiin tästä 5000 vuotta sitten. Sotaan ei oteta naisia. Syy ei tietenkään ole humatinitaarinen tai eettinen. Universumissa ei ole mitään tämän tason moraalia tai etiikkaa. Syy on se, että naisten tappaminen, eli määrän vähentäminen, vahvistaa naissukupuolen suhteellista valta-asemaa. Se ei siis ole edullista.

Ongelmat joista me nyt puhumme niin monien ihmisten kummallisen oireilun kohdalla, näiden ongelmien todelliset syyt ovat monimutkaisia, uusia ja osittain meille käsittämättömiä. Oireet ovat hyvin yksilöllisiä, jopa äärimmäisen yksilöllisiä. Mutta kysymys ei ole yksilön ongelmista, ei sinun ongelmista tai minun ongelmista, vaan meidän täysin poikkeavista tavoista reagoida siihen ongelmaan, joka on hyvin täsmällisesti (lue Sheldrakelta miksi) yhteinen. Tapamme ovat erilaiset johtuen esimerkiksi sukupuolierosta. Meillä on tunne, että olemme täysin hakkeroituja tietokonejärjestelmiä. Meillä ei ole edes omia ajatuksia. Mutta tämä tapa käsittää asia, on sen tunteen värittämä, että henkilö pitää ongelmiaan liian henkilökohtaisina -- siis henkilökohtaisempina kuin ne todellisuudessa ovat.

Me olemme länsimaissa pitkään eläneet rationaalisuuden aikakautta, jossa gurdjiefflaisittain sanottuna tason 3 ihmisellä on ylivalta suhteessa tason 2 ja 1 ihmisiin. Älykeskus dominoi, tunnekeskus ja fyysinen keskus seuraavat. Tästä ymmärrettävästä syystä postmodernina aikakautena on syntynyt hörhökulttuuri, jonka pääväittämä kuuluu: "Älyllistäminen ei auta maagisten hyökkäysten kanssa."

Tason 3. ihminen hymähtää kuivasti: "Kyllä se auttaisi, siinä tapauksessa, että sinä saisit henkilökohtaiset tunteesi kuriin. Mutta jos et saa, niin sitten ei auta mikään apu jota etsit hörhöilystä." Näin on tason 3. ihminen ottanut helpon ja lopullisen voiton tason 2. ihmisestä. Tason 2. ihminen inttää meditaation, joogan ja henkiparantajien merkitystä avun saannissa. Hän etsiin lakkaamatta apua. Mutta tulee saamaan vain "apua". Tason 3. ihminen tietää tämän varsin hyvin. Siksi hän selkeämmässä tiedossaan passittaisi kyseisen henkilön lähimpään mielisairaalaan ja länsimaisen lääkehoidon piiriin. Joka onkin tässä tapauksessa ainoa apu ilman lainausmerkkejä.
 
Ihmiskunta ei ole enää älyllisesti avuton lapsi. Tässä pelottavassa vääjäämättömyydessä on koko modernin filosofian wittgensteinlainen perusta. Älyllistäminen nimen omaan auttaa. Mutta älyn pitää olla huikealla, asian vaatimalla tasolla. Heideggerin metafysiikan kieltäminen (mistä Einstein edellä sitä Heidegger perässä) lähtee tästä. Kliinen moderni psykologia lähtee siitä, että potilasta ei edes päästetä hakemaan "apua" noidilta ja puoskareilta, koska potilas on itse kyvytön tajuamaan ettei siellä ole "apua". Yhteiskuntajärjestyksen kompleksisuus on jo ajanut sen avun ohi. Ongelma, joka tuntuu henkilökohtaisena ei ole enää lainkaan henkilökohtainen. Näin tason 2 ihminen ei pysty kiertämään modernin filosofian totuutta. Hän on ansassa, josta kenties vain Gurdjieff voi hänet ohjata eteenpäin, sillä tie ohi modernin filosofian krooniseksi neuroosiksi muuttuneen metafyysiikkakiellon on juuri Gurdjieffin neljäs tie. Mutta sille ei voi astua ilman vankkaa luonnontieteellistä koulutusta.
  
Länsimaisen yhteiskunnan täydellinen tasapainottomuus johtuu tason 3 ihmisen ylivallasta. Siitä, että älykeskuksella on ehdoton ylivalta muihin keskuksiin nähden. Tähän ongelmaan varmasti tuo ensiavun kovat tietoisuutta laajentavat lääkkeet ja jageretriitit Amazonilla. Metafysiikka ei missään tapauksessa voi enää kieltää sen jälkeen, muuna kuin metodisena valintana. Ei tiedollisena, karienkqvist junnauksena.
  
Mutta jos yksilöllinen ongelma johtuu fyysisen keskuksen tai tunnekeskuksen ylivallasta suhteessa älykeskukseen, mikään viidakon poppakonsti ei voi herättää henkilöä "syvempään tietoisuuteen". Hänen tietoisuutensa on jo valmiiksi sekä fyysisellä että tunteellisella tasolla syvintä mahdollista. Mutta häneltä puuttuu älyllinen kokoomapiste. Tieteellinen maailmankuva ei kelpaa hänelle, koska tieteellinen maailman kuva on erehtynyt tiedollisesti metafyysiikan suhteen. Tason 2 ihminen tietää syntymästään enemmän kuin tieteellinen maailmankuva sisältää. 
 
G-työssä keskeinen idea on se, että tasot 1-3 syntetisoidaan tasoksi 4, jolloin kummastakin mainitusta ongelmasta päästään lopullisesti eroon. Gurdjieff opetuksen näkökulmasta tason 2 ihmistä ei auta mitkään meditaatioharjoitukset, uskonto, rukoilu tai magia. Mikään guru tai opettaja tai edes lääkäri ei voi auttaa häntä. Vaan ainoastaan tiede ja tieteellinen suhtautumistapa voi auttaa. Älyllinen toiminta on saatava tasolle, jossa älykeskuksen gravitaatio alkaa muodostaa kokoomapistettä. Älykeskuksen kehittäminen sille tasolle, että sillä on valmiuksia syntetisoitua monimutkaisen ja kehittyneen tunnekeskuksen kanssa, on hyvin työlästä. Tämä ei myöskään voi tapahtua nykytieteen puitteissa, koska rationaalista selitysmallia etsitään nyt lähinnä Castanedan Don Juanin opetuksille, joiden totuusarvoa nykytiede ei pysty erittelemään. Tämä vaatii vuosien harjoitusta ja kovan luonnontieteen mukaisia metodisia toimenpiteitä kuitenkin tuon luonnontieteen akateemisen version tiedollisten rajoitusten ulkopuolella. Tämä vaatii alkajaisiksi metafysiikan instrumentaalista kieltämistä. Metafysiikka kielletään nimenomaan metodina ja ajatuskokeena, jolla tulos älykeskuksen kehityksen suhteen varmnistetaan. Se edellyttää materialisten filosofian kehittymistä. Metafysiikan kiellosta ei pidä luopua ennen kuin ollaan ihan perillä. Tieteen ei pidä luopua siitä metodinsa tasolla kenties milloinkaan. Mutta on samalla nähtävä se ilmiömaailma, joka huutaa selitystä.   
   
Pidettäköön mielessä, että nämä metafysiikan kieltäharjoitukset olivat alun perin keinoja magian, okkultismin ja romantiikan tuottamiin vakaviin mielisairauksiin, joita esimerkiksi Immanuel Kant tarkasteli Swedenborgissa. Kant ei kieltänyt Swedenborgin viittaaman ilmiömaailman reaalisuutta, kuten vakavan erehdyksensä tehnyt moderni aikakausi myöhemmin, mutta tarkkanäköisyydessään hän havaitsi vaanivan patologian. Kenties ei niinkään itse Swedenborgia uhkaavan, kuin suurinta osaa ihmiskuntaa uhkaavan. Kant käsitti, että ihmiskunnalla ei ole älyllisiä valmiuksia vastaanottaa ilman harhakäsityksiä sitä ilmiömaailmaa, jota Swedenborg tarjosi. 
  
Tunnekeskuksen liiallista toimintaa oli nyt painotettava jollakin. Millä hyvänsä. Oli löydettävä vastapaino. Aikakauden normistossa seksuaalisuus, eli fyysisen keskuksen painottaminen, ei voinut muodostaa mahdollisuutta. Siksi syntyi rationaalisuus, joka perustuu mystiikan ja metafysiikan metodisen kieltämisen kivijalalle.
   
Jossakin vaiheessa on ehtinyt painua unholaan se ajatus, että metafysiikan kieltämisen piti olla vain metodi. Se ei ole maailmankuva tai tiedonsisältö, vaan ihmisen itselleen luoma oppimismetodi. Siksi toisaalta nyt hippiliike ja toisaalta pornoteollisuus marssivan niin vakain askelin voittokulkuaan. Kumpikin julistaa sodan älykeskusta vastaan. Kumpikaan ei gurdjiefflaisesti vaadi kolmen keskuksen syntetisointia Don Juanin tarkoittamaksi kokoomapisteeksi (taso 4). Älykeskus taas ei muista, että metafysiikan kielto oli vain metodi, ei tiedonsisältö. Kant tiesi hyvin, että Swedenborgin tiedonsisällöissä ei ole mitään vikaa tai valheellista: nuo ilmiöt ovat ehdottoman todellisia. 
  
Siksi shamaanit, jotka nyt pyörivät länsimaissa "parantamassa" ovat parantamassa täällä vain älykeskuksensa vangitsemaa ihmistä. Niiden lääke toimii vain siinä tapauksessa, että sen äärelle hakeutuu älykeskuksensä liikaa dominoiva neurootikko, joka siitä voi saada herätyksen ja avun itselleen. Mutta tällainen tason 3 ihminen ei ikinä mene niihin seremonioihin: sehän tarkoittaisi vapaaehtoista luopumista omasta selkeästä valta-asemasta, jota pidetään yksinomaan kapeakatseisuuden voimalla, neuroosin voimalla yllä. Ja mitä voimakkaampi on henkilökohtainen neuroosi, sen suuremmalla todennäköisyydellä henkimaailman läsnäolevaksi tekevä seremonia tarkoittaisi järjen menetystä ja hulluksi tulemista.
 
Gurdjieffin tason 4 ihmisellä kokoomapiste on yhtä 3 muun keskuksen kanssa. Ja se on ensimmäinen taso, jossa ihmisellä niin sanotusti on sielu. Mitään ei ole vielä pelastettu, mutta nyt on ensikerran jotakin pelastettavaa. 

24.7.2017

Me pääsimme kuin pääsimmekin

lopulta yksimielisyyteen siitä

että minun on kuoltava. 

Yritin itsemurhaa. Onnistuinkin.

Kuolemaa ei ole. Heräsin hieman

toisessa maailmassa pääsemättä

pakoon mitään. Nyt maailma on

jotenkin omaa syytäni tällainen 

ja minä en voi tai en usko voivani

sille mitään. Olen yksin

merkityksetön miljardien parvessa

Olen ainoa joka on. Entä jos

kuolema vain paljastaa pelot turhiksi

kun mustalaisleiri muuttaa taivaaseen

ja sinä et ole siinä mukana.  

Miten naurettavaa että hukkasin

aikani tällaiseen. Kaikki haluamani

käteni ulottuvilla, enkä uskaltanut

tarttua. Minä joka olen kaikki mitä on.

Vihdoin tajusin takaa-ajajani

nousevaksi auringoksi

Se on vain niille joilla on nahka

nyljetty naulasta roikkuva

maailmanloppuni ankeriaannahka

auringonpaisteessa kuivunut

kun tanssi, laulu ja tyhmyys

syntyivät toisaalla uudelleen

Ja taistelu rahasta, kuin leijona

kinaisi hämähäkkien kanssa oikeudesta

punoa verkkoja, kuka sen oikein osaa.

Ylivoima vastaan raaka totuus.
Tiesitkö Rateliiini, että lause kuuluu aloittaa isolla kirjaimella? Tuottaako sinulle vaikeuksia käyttää Shift-näppäintä? tiesin, mutta olen sen verran taiteilijaluonne, etten viitsi kuluttaa shiftiä. nimeni on muuten ranteliini eikä rateliiini, kake ranteliini. No tämähän oli se suuri yllätys, jonka takia harakka kävi tohon pöytään kolme kertaa koputtamas. Nyt se hippien vallankumous alkaa. Harakas on hippienergiaa:

"kop kop kop avaa rakas
kop kop kop avaa hakas"


DIOGENES KYYNIKKO

Olipa kuinka herkullisen näköinen hyvänsä, pihvi vaihtoi lautasta nopeasti. En ollut aiemmin syönyt dyykattua ruokaa ja nyt kun minulle kerrottiin syöväni sitä, tuntui kuvotus minullakin. Diogenes Kyynikossa oli piirteitä, jotka olisivat saaneet osakseen kummeksuntaa kirjallisuuselämämme sisäsiisteimpien ja herkkähipiäisimpien niitattuihin nahkatakkeihin pukeutuvien katurunoilijoiden heimokunnissa.

Ruokalevolla lueskelin sängyllä Heikki A. Kovalaisen esikoisromaanin hullujenhuonehomostelukohtausta ja suljin silmäni. Viivamaiset säkenöivät kuviot täyttivät hämärän näkökenttäni. Ilmestyi eteenpäin pääni takaa puhaltavassa tuulessa liehuva suuri putki, jonka sisään syöksyin syvyyden spiraaliin pääkallokelkalla. Tai ehkä se oli vesiliukumäki maapallon ytimeen. Pelottavaa se ei ollut. Tietäähän täällä Pispalassa, että on erilaiset energiat.
   
Mietin edellistä iltaa. Kuinka hän pikaruokapaikan pöydässä suuntasi katseensa toiveikkaasti ohi minun. Takana istui kauniisti ruskettunut nuorehko nainen syömässä ateriaansa. Sexyä vaikutelmaa tehosti se, että hänellä oli yllään todella friikki Philipp Pleinin vuorikristallista ja savukvartsista pyramidimaisesti leikatuilla niiteillä koristeltu arvatenkin aivan helvetin kallis nahkatakki. Diogenes on hirveä panomies! Nyt hän sai katseyhteyden naiseen ja hymyili. Nainen hymyili ja haistoi, ensisijaisesti haistoi, samalla kun Diogeneen käsi vaelteli viereisen epäsiistin pöydän ruuan tähteille. Avoimessa rasiassa oli edellisen asiakkaan puhtaaksi kaluamia kanankoipia ja hieman kylmää kuivunutta kastikkeenlitkua. Käsi tarttui koipeen ja kastoi sitä litkuun. Koipi lensi suuhun ja luut raksahtelivat hampaissa.
    
Laskin hampurilaiseni alas. Katsoin intiaania tietämättä miten reagoida. Miten tämän atleetti-villi-ihmisen, joka kuljeskeli kesäkuumalla öisellä kadulla kalsarit jalassa, hampaat kestivät tuota? Sillähän heittää päästä, sanoisi joku pelokkaampi. Mutta minä en ollut huomannut ihan sellaista. Minne tahansa katsoikin, oli näköpiirissä pahempia hulluja. Hänellä oli vain tällaisia pikku kummallisuuksia, joihin paikalliset näyttivät jo tottuneen. Sitten sanoin: sieltä on teille ranskalaiset tulossa. Tiiän, hän sanoi. Toisen tai kolmannen luun kohdalla kuulin takanani olevan naisen oksennusta pidättelevän äänen hänen rynnätessään vessaan. Hemmetin hienohelmat! Ollaan herkkähipiäisiä ja sisäsiistejä mietin, ja jatkoin hampurilaiseni mutustelua. Dyykkaaminenhan on vain fiksua. Kohta hyppäsimme kaikki kolme mustan tuliterän Volvon takaistuimelle ja katsoimme taulutelevisiosta Jarmushin Ghost Dogin.

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com