10.9.2015

OUTI-ILLUUSIA LILJA: VÄRILLISIÄ IHMISIÄ

Outi-Illuusia Liljan runokokoelma Värillisiä ihmisiä (2015) on mielenkiintoinen tuttavuus. En ole aikaisemmin tutustunut Outi-Illuusian taiteeseen. Aloitin kirjan lukemisen liian kovalla vauhdilla ja mekaanisella otteella. Alku meni ohi. Sain vauhdin hidastettua tekstin tasolle vasta kokoelman puolivälin paikkeilla. Jouduin siis lukemaan kokoelman saman tien kahteen kertaan.
 
Outi-Illuusian runon estetiikkaa voisi luonnehtia joskus Kalevi Lappalaiseen liittämälläni positiivisella määreellä ”höllän estetiikka”. Runo on tavattoman ilmavaa, eteeristä ja hauraan moniulotteista. Normaalisti otsikoidut sivun parin kolmen pituiset tekstit on jaettu vapaamittaisiin säkeisiin, ehkä hieman enemmän virtaavuuden ja lukurytmin kuin kielellisten rakenteiden vaatimuksia kuullen. Proosarunomainen asettelu olisi ollut ehkä liian konkreettinen, vaikka kielellisten rakenteidensa puolesta runot ovat enemmän proosarunon estetiikkaa. Säkeittäisinä ne joka tapauksessa ovat savukiehkuranomaisia kertomuksia, jotka eivät ole frakmentaarisia tai ilmimetodisia, mutteivät myöskään mitään tuntemaani luonnollista puhekieltä.

Runon ajattelutapa ja kieli eivät silti vaikuta erikoisuuksia tavoittelevan keinotekoisilta, vaan kirjoittajan omalta ja sisäistyneeltä. Kysymys ei ole räikeän absurdeista, surrealistisista, kontrastisista tai väkivaltaisista kuvista, vaan pikemmin yllättävistä ulottuvuuksista ja leikkauksista melko arkisessa aistihavainnoissa. Esitetty todellisuus ei ole, ikään kuin, analogisesti, jotakin tuntemaamme, vaan udunomaisen täsmällisesti jotakin melko tuoretta ja odottamatonta.
 
Tämän perirunollisen ominaisuuden takia lukijan on pakko hidastaa. Normaali hahmontunnistus ei nyt toimi. Runoa pitää katsoa hieman samaan tapaan kuin internetsivuilla joskus kirjautumisen yhteydessä avautuvaa CAPTCHA tai reCAPTCHA (Completely Automated Public Turing test to tell Computers and Humans Apart) kuvaa, josta pitää tunnistaa siihen kirjoitettu teksti. Runokuvan epäjatkuvuudet ovat saman tyyppisiä: tarkasti katsomalla ihminen pääsee jäljille, mutta robotti pysähtyy.

omena istuu sylissäni
En ajattele sen syömistä
kuten en ajattele virran juomista
kokonaisen valtion ilman hengittämistä

Jos kokoelmasta jotain kriittistä sanottavaa etsii, voisi eräs huomionarvoinen asia olla modaalirakenteisten lauseenvastikkeiden runsas viljely, joka ei omaa kielikorvaani kaikissa paikoissa miellytä. Runokielen taloudellisuus on myös eräs arvo, jonka valossa kokoelmaa voi tahtoessaan katsella kriittisesti. 

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com