30.9.2015

JAKAMINEN

Jäännösihminen ei halua jakaa hyvää, vaan myydä hyvän. Jäännösihmisellä on myös loputon into jätteen jakamiseen. Jätettä ei käsitellä. Hyvää ei jaeta. Kaiken suhteen käydään jatkuvasti häviöllistä kauppaa.

Orjan tai siirtomaaisännän välillä kulkee esoterian muuri. Sen yli ei voi jakaa mitään olennaista. Tämä johtaa ensin ylpeään salakieleen (sekä alistajan että alistetun esoteriaan), sitten synkkään eristymiseen, lopulta yksilöjen alkeishiukkasmaisuuteen (jäännösihmisyyteen). Tämä on kehitysmaiden ja myös itseään kolonisoivan Euroopan tie.

Eksoterian ja esoterian muuri on kaikkialla jakamista estämässä. Eliitillä on esoteeriset merkkinsä, mutta myös alistetuilla on ylpeä mustalaisenesoteria. Ja häpeä. Siitä, mitä muurin toisella puolella ajatellaan: onko pieni kultakimpaleeni vain pala jätettä? Ja laupiaan eliitin häpeä. Ihmisyyden tukahduttamissuunnitelmien vuotamisesta.

Vain jäännösihmisellä ei ole esoteriaa. Ei ollenkaan jaollista sisäpuolta ja sen ylpeästi salattua koodistoa. Jäännösihminen on kokonaan auki jäljittelyssään, samalla tavalla kuin yli-ihminen aitoudessaan. Yli-ihmisellä ei ole olenkaan ulkopuolta, eksoteriaa. Hän on yhtynyt kosmisiin luonnonlakeihin. Mutta alistetut ja alistajat, se mitä ihmiskunnaksi kutsutaan, kiusaavat toisiaan sisäpuolen ja ulkopuolen läpitunekmattomalla ryteikkömäisellä esoterialla, josta syntyy ikuinen sadistinen arvausleikki.    

Kasvavan ja kukoistavan kulttuurin tie olisi jätteen käsittely ja hyvän jakaminen. Amerikkalainen yhteiskunta on tässä suhteessa muita dynaamisempi. Kuka jakaa tietoa verkossa? Jenkit. Miten tuo tieto erotetaan jätteestä? Se perustuu oivallukseen.

Jenkit (ja vain jenkit) tietävät: kaikki mikä on oivallettua, kannattaa jakaa. Oivallusten jakaminen siittää oivalluksia (esimerkiksi patenttijärjestelmä on tälle symbolisen tason vaihdolle rinnakkainen: myös patentointi on tiedon jakamista sen julkistamisen mielessä. Mutta ei tiedosta saadun hyödyn mielessä. Kenellä on eniten patentteja? Jenkeillä. Myös patentit siittävät patentteja.).

Miksi muut eivät tiedä tätä?

Ajatelkaa juroja kehitysmaiden ja Euroopan ihmisiä, joilla ei ole enää paljon jaettavaa, mutta jotka silti pitävät kynsin hampain kiinni muinaisista aatelisuuden privilegiosta ja salaavat jokaisen hämärän uuden oivalluksensa. Heidän hengitysilmansa on seniliteetti. He kehräävät monarkian epäluovuutta ympärilleen.

Häpeä on muinaisuuden privilegio. Se estää liikkeen nykyisyydessä. Se on sitä, ettei asioita jaeta. Lopulta tullaan siihen, ettei yksinkertaisimpiakaan asioita enää voi jakaa. Aikaisempi vaikenemisen häpeä estää yhä enenevänä hiljaisuuden painolastina jaollisuuden nykyhetkessä.  

PALKKASOTILAS

Onko olemassa runoilijaa, joka ei olisi säätiöiden palkkasotilas? Palkkasotilas suhtautuu järkiperäiseen argumentointiin kuin työtarjoukseen ilman palkankorotusta. Argumentoija yrittää vain säästää rahojaan.

29.9.2015

OIKEAOPPISUUS

osoitetaan lopputuloksen kautta.

Ensin lopputulosta tutkimalla todetaan yksimielisyys sen erinomaisuudesta ja tavoiteltavuudesta.

Tämän jälkeen muodostetaan polku, jolla alkupisteestä kuljetaan lopputulokseen tiettyjen välivaiheiden kautta.

Ilman käsillä olevaa lopputulosta ei voi olla oppia oikeasta tai väärästä. Esimerkiksi uskonnollinen dogmatismi ei voi olla mahdollista, ennen kuin paratiisi on läsnä.

Ei voi olla mahdollista, että ollaan sodassa kuin arabimaat ja samalla liehutetaan jotain uskonnollista dogmaa.

Mihin sen dogmin pitäisi johtaa? Kaaokseen?

Tilanteenmukaisuus, situationismi, on dogmin vastakohta.

 
Emergenssien mahti on sitä, että poliittinen ei riitä. Kaikki lähtee yksilöllisten valintojen laadusta, joka emergoituu moneudessa.

Ei riitä että me haluamme olla hyviä. Ei riitä me haluamme rakastaa.

Sinun, sinun ja sinun, täytyy olla hyvä. Sinun, sinun ja sinun täytyy rakastaa. Sinun, sinun ja sinun täytyy jakaa kokemuksesi ja opettaa toisia.

Ja vasta kun sinä, sinä ja sinä olette saavuttaneet erityisinä ja yksityisinä jotakin, te voitte olla te, kun teillä on jaolline ja yhteinen kokemus, joka ei ole yhdentekevä.

Yhdentekevyydessä ei ole mitään jaollista. Yhdentekevyyden ylittäminen vasta on jaollista. 

Ohjelmointikieltä, nerokasta ratkaisua, kaiken sovittavaa koodia, ei hallita sillä, että yhteisellä päätöksellä sovitaan, että se hallitaan. Kysymys ei ole sopimuksesta. Kysymys on substanssista.

Substanssi hallintaan sillä, että jokin yksilö ensin hallitsee sen. Sitten seuraava ja sitten seuraava. Jäljittely keinoissa ei ole vaarallista, sillä päämäärä on jäljittelemätön. Samoin on rakkauden laita.

28.9.2015

YLIVALLAN GLOBAALIT MUODOT

Kysymys on alumiini-ikoneista ja siitä kun kaksi globaalin maailman kulkijaa, toinen aasiasta, toinen afrikasta, kohtaa. Millä kielellä he kommunikoivat? Kenties he puhuvat objective-C:tä Xcode ympäristössä?

Xcode 7 on tarina ylivallasta. Tämä ohjelmointiympäristön joustavuus ja sen ymmärtämien kielten laajuus on ylivallan puhdas muoto. Tämä olioluokkien luettelo olisi printattuna 10 hyllymetriä. Sitä ei koskaan tulla kääntämään vieraille kielille.

Kuka oikeastaan haluaa tai osaa enää kommunikoida luonnollisella kielellä? Siitähän syntyy vain sekasotkua. Parempi opetalla olio-ohjelmointikieliä nuorena. Siinä ilmapiirissa kristitty ja muslimi ajeeraavat sanattoman yhteisymmärryksen vallassa. Ranskalainen filosofiakin, ennen kuin se kuoli, muuttui olio-ohjelmoinnin esioppaaksi (Deleuzea tarkoitan).

Ajatelkaa miten kummalliselta tuntuisi jos venäläisillä tai kiinalaisilla olisi jotakin vastaavaa? Jotakin todella vieraille kielille kääntymätöntä mahtavuutta. Olisi pakko omaksua tuo kieli, jos halusi pysyä maailman menossa mukana. Kiinankielinen kehitystyökalu aineettoman tietolaitteen 11 ulotteisia eetteriaplikaatioita varten. Varatut sanat kiinaa. Miljoonasivuiset oliluokkien luettelot ja manuaalit vain kiinaksi.

Tai rakkaus. Olisi pakko opetella Venäjää, jos haluaisi rakastaa. Ajatelkaa sitä ylivaltaa. Sitä monopolia. Mikään ohjelmakoodi tai palvelus, ei olisi vaihdettavissa siiheen. Mikään muu kuin täydellinen henkilökohtainen nöyrtyminen ei kelpaisi maksuvälineeksi.

Paitsi että Yhdysvallat on tällä tasolla ylivertainen teknologinen suurvalta, on myös koko maailma muuttunut sellaiseksi, etääntynyt niin kauas kaikesta trassendentista, että juuri muu kuin ohjelmointikieli ei enää ole mahdollinen kommunikaatioväline. Samaan aikaan kuitenkin on jossain rakkaus. Ja jossain 11 ulottuvuuksiset aineettomat kämmensovellukset. 
Yrityksestä alipäästösuodattaa informaatioyhteiskuntaa syntyy Jari Tervo.

NOKIA JA ITSEKOLONISAATIO

Nokian suuri opetus on siis se, että kolonialismi (kolonialistis-aatelinen johtajakultti, jossa sosiopaatti johtaja kiusaa ja alistaa hänelle kolonisaatiokohteessa uskottua orjajoukkoa) ei varsinaisesti toimi informaatioyhteiskunnassa.

Miksi ei toimi?

Koska informaatioyhteiskuntaa ei voi alipäästösuodattaa niin kuin halpatyövoimaa voi. Informaatioyhteiskunta johtaa informaatiosta muodostuvaan kokonaiskuvaan. Ja tuo kokonaiskuva on kolonialismille kohtalokas.
Taiteen ongelma on liian homogeeninen rahoitus. Kun koko taiteen kenttä saa rahansa vain yhden pienen eliitin rappeutuneiden oikkujen mukaan, on tilanne täysin toivoton.

Mitään helppoja vaihtoehtoisia ratkaisuja ei ole näköpiirissä. Keskenään eripuraisten eliittien määrää ei NWO:ssa noin vain lisätä (vrt. vanha Eurooppa). Taiteen rahoitus taas ei muodostu intressiksi niille, jotka eivät vallankäytöstä mitään tiedä.

Massamedian väkivaltasuggestio (joka on täydellisesti saman eliitin masinoimaa kuin taiteen rahoitus) taas huolehtii tehokkaasti siitä, että 99% kansasta näkee elämänsä aikana vain kaupallisen propagandan.

MORAALISEN MIELIKUVITUKSEN PUUTE ON IMMORAALISEN MIELIKUVITUKSEN YLITSEPURSUAVUUTTA

"Varsinkin juutalaispiireissä herätti suurta kohua Arendtin väite, että Eichmannilta, kuten natseilta yleensä puuttui moraalista mielikuvitusta. He eivät osanneet pohtia tarkoin, mitä olivat varsinaisesti tekemässä. Siksi he eivät kyenneet kyseenalaistamaan heille annettuja tehtäviä." >>

Mutta mitä me teemme tälle kyvyttömyydellemme tajuta toimintamme syitä ja seurauksia laajemmassa kuvassa, kun maailmassamme vallitsee Baudrillardin sanoin:

"seurausten mystinen autonomia sekä epäjärjestyksen ja kaoottisen järjestyksen synnyttävä seurauksen käännettävyys syyhyn nähden [...] nykyistä tilannettamme luonnehtii juuri informaation käännettävyys reaaliseen nähden mikä aiheuttaa tapahtumien epäjärjestyksen ja mediavaikutusten kohtuuttomuuden"

Me elämme objektiivisen ironian kyllästämässä maailmassa, jossa pakolaiset vain vyöryvät, ja jossa on aivan luonnollista majoittaa heitä omaan kotiinsa suomenruotsalaisen eliitin pyhäinkehrä pään ympärillä kysymättä: miksi? Mistä syystä? Miksi kannatan (tai en ainakaan sanallakaan vastusta) sotaa, joka tämän tuottaa?

"Perinteisestä muukalaispelosta eli ksenofobiasta 1800-luvulla kehitellyt rotuopit eroavat siinä, että ne peitellään ”tieteellisesti” luonnonlain omaisiksi totuuksiksi. Siinä piilee niiden hyytävä vaarallisuus."

Suomen valtamedian jokaisesta tuutista vuosia vyörynyt venäjävihapropaganda on juuri tällaista suomenruotsalaisen eliitin kehittelemää rotuoppia. Sille ei ole mitään todellista syytä tai perustaa, se on pelkkää immoraalisen mielkuvituksen perverssiä tuotetta.

Ääri-islamia kohtaan tunnettu (lovecraftmainen) epäluulo sen sijaan on jotakin muuta. Se on perusteltua ksenofobiaa. Epäluulolle on perusta terrorismissa ja aivopesumaista dogmaattista uskontoa vierastavassa terveellä tavalla rationaalisessa maailmasuhteessa. Ääri-islamistien maailma on samalla tavalla suljettu ja hermeettinen kuin suomenruotsalaisen eliitin homojen maailma. Se on Venäjän avoimuuden täydellinen vastakohta. Siksi ksenofobia on luonnollinen tunne, jota hermeettisesti kätketty synkän "salaisuuden ilmapiiri" herttää. Ajettelemalla islamilaisen maailman virhervasemmistolaisia menoja jokainen järkevä ihminen päätyy nopeasti cthulhumaisiin ajatuskehitelmiin.

Silti me olemme kaikki jollakin tasolla tässä syitä kyselemättömässä tilassa -- eivät vain mädäntyneimmät, totalitarismia huonolla ajattelulla ja toiminnalla provosoivimmat, vihervasemmistolaisimmat meistä. Sillä me elämme pääsemättömästi kaikki juuri siinä pajavasaralla tylpätyssä älyn seniliteetistä, jota Arendt kuvaa totalitarismin esiasteeksi. Se on morfinen kenttä, jonkinlainen outojen gravitonien vankila, joka ohjaa yksilölliset aivokäyrät yleisen kenttäviivaston mukaiseksi.

Vain tällaisessa tilassa suomenruotsalaisen eliitin jatkuva verenhimoisuus, sodanhimoisuus ja fasisminkylvö voidaan nähdä filantropiana ja hyväntekeväisyytenä. Vaikka se ei ole muuta kuin immoraalisen mielikuvituksen niin suurta ylitsepursuavuutta, että asiaa tuntematon Arendt varmasti pitäisi sitä moraalisen mielikuvituksen köyhyytenä.

"Arendtin mukaan politiikka on aitoa vapaata toimintaa yhteisessä arkimaailmassa, jossa järjenkäytön ja omantunnon kuuleminen antavat toimintavapauden."

Voi kysyä mitä omantunnon kuulemista on suomalaisessa taiteen ja teatterin maailmassa, jossa suomenruotsalaiset säätiöt kertovat mitä saa sanoa ja mistä aiheesta.

Järjestelmä ei toimi niin kuin sen pitäisi toimia. Vallan vahtikoirana ei voi olla vallan polvella istuva kiltti (naisten oikeuksia juuri tästä opportunistisesta syystä huutava) tyttöpuudeli. Tämä järjestelmä lisää yksinäisyyttä. Tämä on aksiooma.

Niinpä ei ole mikään ihme että lopputulosta katsomalla havaitsemme:

"Ideologiat ja massakulttuuri kahlitsevat ja eristävät ihmiset aidosta vapaasta yhteiselämästä yksinäisiksi, toisilleen vihamielisiksi ja ennakkoluuloisiksi, kaikkea ja kaikkia epäileviksi erakoiksi."


Kuva: Suomalaisen kulttuurin viattomuutta ja puhtautta kuvaava purjelaiva. Suomenruotsalaisen eliitin voimaa ja kieroutta kuvaava Cthulhu.

27.9.2015

LOWPASSFILTER

Tämä riippuu siitä, kuka niitä menestyneimpiä jonakin pitää. Kysymyshän on vain simulaatiosta, jonka pääomat luovat suojatakseen itseään kumoukselliselta ainekselta, siis yhtään miltään vakavastiotettavalta. Typerää narsismia voi ruokkia pikkupaloilla hautaan saakka. Mitään moraalista ja vapauttavaa merkistystä tällaisella alipäästösuodatetulla menestyksellä ei ole. Ei sillä ole mitään tekemistä ihmisen mittapuun kanssa. Samalla tavalla Nokia jäi lowpassfilteriin: todellinen menestysm, metafyysinen menestys omana itsenä, olisi edellyttänyt teknologiakulttuurin ja kulttuurin yleensä syvän yhteyden näkemistä. Tämä on suomalaisilta kielletty. Suomalaiset menevät AINA alipäästösuodattimen kautta. Ajatelkaa nyt miten joku Steve Jobs halveksisi tällaisten psykopaattien kuvioita! Hänen koko elämänsä oli sotaa tällaisia suomenruotsalaisia pikku paskoja vastaan. Ja vain voittamalla nämä paskat, hän saattoi menestyä omana itseään. Muuta tietä ei ole. Tämä on aatelisten objektiivista ironiaa. Signaalista suodatetaan se osuus, joka aiheuttaisi kulttuurista painoa vaakakupissa. Suomenruotalaisen eliitin omahyväisyys voi siis jatkua.

Tämä on aksiooma: täydellisesti toimivaa käytäntöä myös tänään.

Miten tämä sopii yhteen sen kanssa, että menestyneimpiä taiteilijapiirejä pidetään vasemmistolaisina ja radikaaleina? 

Tämä riippuu siitä, kuka niitä menestyneimpiä jonakin pitää. Kysymyshän on vain simulaatiosta, jonka pääomat luovat suojatakseen itseään kumoukselliselta ainekselta, siis yhtään miltään vakavastiotettavalta. Typerää narsismia voi ruokkia pikkupaloilla hautaan saakka. Mitään moraalista ja vapauttavaa merkistystä tällaisella alipäästösuodatetulla menestyksellä ei ole. Ei sillä ole mitään tekemistä ihmisen mittapuun kanssa. Samalla tavalla Nokia jäi lowpassfilteriin: todellinen menestysm, metafyysinen menestys omana itsenä, olisi edellyttänyt teknologiakulttuurin ja kulttuurin yleensä syvän yhteyden näkemistä. Tämä on suomalaisilta kielletty. Suomalaiset menevät AINA alipäästösuodattimen kautta. Signaalista suodatetaan se osuus, joka aiheuttaisi kulttuurista painoa vaakakupissa. Suomenruotalaisen eliitin omahyväisyys voi siis jatkua.
Nyt täytyy muistaa, että suomenruotsalaisella kulttuurilla (sen terveellä osalla, silloin kun sitä esiintyy) on aivan toisenlaiset päämäärät kuin ne "kulttuuriset" päämäärät, joihin suomenruotrsalaiset säätiöt suomalaista kulttuuria suitsivat. Suomalaisten tyhmyys, harhaanjohdettavuus ja huijattavuus ovat täydellinen vastinpari suomenruotsalaisen eliitin häijyydelle ja huijarimaisuudelle. Näiden säätiöiden suitsinnassa ei kenestäkään voi tulla mitään taiteilijaa vaikka nyt tietysti ääliöiden narsismia voi pikkupaloilla ruokkia hautaan saakka. Silloin on vaakakuppi tyhjä ja arvovalta jälleen suomenruotsalaisella eliitillä. Näin vuosisadasta toiseen. Koskakohan suomalaiset keksivät sen, että sinne vaakakuppiin täytyisi laittaa jotakin vastapainoksi. Kiltteys ja kohteliaisuus nyt vain ei ole se juttu jolla vanhoilta aatelishinteiltä kerätään pisteitä. Ensin täytyy lopettaa tämän väen arvostaminen. Se on ensimmäinen askel kohti valoa. Tietäisittepä miten syvästi joku Tukholman kulttuuriväki halveksii näitä psykopaatteja. Täytyy selvästi nähdä miksi tällaiset kollonnialistiryövärit eivät ole arvostettavia. Se näkeminenkin vaatii kuulttuurista pääomaa, jota siis ei suomenruotsalaisten säätiöiden ohjauksessa, voi olla, eikä koskaan tule olemaan. Kulttuurista pääomaa ei anneta suomalaisten käsiin, tämä on sääntö numero yksi. Ja kun pääomaa ei ole sen poissaoloakaan ei havaita. Suomalaiset eivät enää edes osaa tavoitella kulttuurista pääomaa, koska säätiöt kieltävät henkisyyden suomalaisessa taiteessa. Taiteen henkinen ydin on tuhottu kolonialistisin menetelmiin. Täysin sama tehtiin Nokiassa. Teknologialuovuus tuhotaan sillä, ettei nähdä sen ja taiteen välistä syvää yhteyttä. Tämän näkemisen estäminen on osa suomenruotsalaisen eliitin kolonialisaatiostrategiaa. Tämä prosessi jatkuu, koska sen annetaan jatkua. Varmaa on vain se, että mitään tulevaisuutta tällä maalla ei ole, jos tilan annetaan jatkua. Eliittipsykopaattien riehuminen on lopetettava. Nyt on kaksi vaihtoehtoa: joko annetaan päänsekoituksen jatkua tai se lopetetaan.
"suurimmat asiat jätetään visionäärien epätöiden varaan, joissa kuka tahansa voi sanoa mitä tahansa. Systeemit eivät itse asiassa ole menettäneet mitään elinvoimastaan. "

"Mikään ei ole absoluuttisesti hyvää, kaikki riippuu harkitusta ja systemaattisesta käytöstä."

"filosofisella ajattelulla ei ole koskaan ollut sellaista roolia kuin nykyään, koska nyt on juurtumassa kokonainen hallintomuoto, ei vain poliittinen, vaan myös kulttuurinen ja journalistinen, joka on uhka kaikelle ajattelulle."
Deleuze

Voiko Deleuzen filosofiaa erottaa jostain Java ohjelmoinnista?

TIMANTTI JA KUPLA

Hän oli yli kaksimetriä pitkä komea japanilaismies. Hän osoitti umpinaisen teräskuulan kuplaksi. Vain timanttikuplat ovat ikuisia.

26.9.2015

Ehkä intellektuellikin vielä palaa zombina jokin täysin vanhentunut maailmanrakenne kainalossaan, niin kuin porvarikin palasi. Intellektuellista tai porvarista puhuminen ei ole nykyisin naurettavaa. Se on kammottavaa. Nämä konseptit, jotka yhä uudelleen ja uudelleen aktivoituvat kummittelukykyisiksi, epäilemättä ovat vaarallisten intellektuaalisten jätteiden kategoriaan kuuluvia. Ongelmajätelaitokselle kuuluvia.
  
Vain islamin usko saattaa olla jotakin pahempaa. Se ei pala edes ongelmajätelaitoksella niin kuin totuus palaa. Se on liian väkevää valhetta, liihan radioaktiivista hulluutta, liian säteilevää ja myrkyllistä käsiteltäväksi. Se ei assimiloidu muiden luonnon tuotteiden kanssa. Se on jonkinlaista alkujätettä. Jätettä mistä hyvänsä kosmisesta näkökulmasta.
  
Vai luulemmeko, että islamistien tulva-aalto palauttaa lumouksen ja saa rationaalisuuden rautahäkin peruuttamattomasti katoamaan? Luulemmeko, että tämä säteilyhäkki, joka on pitänyt aivomme sata vuotta puhtaan seniliteetin tilassa, tällä siirrolla katoaa kuin pyhäinkehrä krapulatuskassa?

Mistä tässä tosiasioiden kätkemisessä ja totuuden polttamisessa on kysymys? Koko sivilisaatio tulee romahtamaan ennen näkemättömän syvään taikauskoon, ellei tiede ota tehtäväkseen tosiasioiden (morfisten kenttien) tutkimista. Ainoa tapa välttää uusi taikausko, on ottaa tosiasiat vakavasti rationaalisen pohdiskelun piiriin.


 
1990-luvulta alkaen Baudrillard taantuu. Kuten Chomsky, hän ei enää käsitä symbolisen vaihdon ja gurdjieff-riiston (spirituaalisen riiston) välistä suhdetta selvästi. Teoria vääristyy, henkinen tietoisuus rajoittuu homeopatialle naureskeluksi. Hänet on kampitettu rationalisaation rautamonttuun. Baudrillardista tulee eräällä tavalla suomalainen: itsekolonialisaattori, joka ei tiedosta riistävänsä itseään henkisesti. Suomalaisella karjatilalla lehmän pyhyys on juuri sitä, ettei tarvitse riistää ihmistä, kun intiassa kolonialisoitu kansa pyhitti lehmää symbolina siitä, ettei itse syyllisty riistoon tai varsinkaan lehmän organismin gurdjieffriistoon, joka on kolonialisaattoreiden pääelinkeino.

Täyttä 90-lukua ja aurattoman ihmisen moraliteetti oli myös eilisillan toinen elokuva:



Syyskuun lopun yö, lämmin ja kostea kuin kesäyö.

STEPHAN MICUS

on yksi kiinnostavimmista ECM:ltä pitkään levyttäneistä arteisteista. Micus on yksi ainoista ECM:n artisteista, joka tuottaa albuminsa itse (ei Manfred Eicher). Teokset toimivat hiljaisena taustamusiikkina ja ambienttina kuulokynnyksen rajalla, mutta niiden äänimaailmaan voi uppoutua tunneiksi tarkallakin korvalla. Vaikutelma on meditatiivisen puhdistava ilman vähäisintäkään tavanomaista maailmanmusiikki-kitch vaikutelmaa. Monissa sävellyksissä ja soitinnuksissa tulee ihmetelleeksi sitä, miten Micus on tuottanut ne moniraitatekniikalla, itse soittaminaan päällekäisäänityksinä. Jälkeäkään tällaisesta epäelävästä tekniikasta niissä ei ole. Ei edes kuorolaulujaksoissa, joissa Micus laulaa itse kaikki stemmat. Micus on siis hyvin kokeellinen studiomuusikko, vaikkei hänen musiikkinsa varsinaisesti kuulosta kokeelliselta.
Hyvä jenkkileffa vuodelta 2014. Ei supernaturalistista kauhua, mutta jotain uudenlaista kuitenkin. Elokuvassa on muutamia todella hyvin tiettyjä aika harvoin hyvin esitettyjä tunteita ilmaisevia kohtauksia.


24.9.2015

Every bottle has wrong label.
Suomi on paikka, jossa hyödyttömät, loismaiset, tärkeimmille elinvoimille vaaralliset rahanahneet otukset haluavat hallinnoida ja johtaa asioita, joiden substanssista he eivät ymmärrä eivätkä välitä. He itseasiassa suhtautuvat pääasiaan halveksuen ja todeten, että aina tarvitaan markkinointia, junailua, politiikkaa ja muuta feodaaliherrojen monopolistista suunnitelmataloutta, joka sitten naamioidaan vapaaksi kilpailuksi ja kapitalismiksi.

Näin on kaikilla luovilla aloilla, ei vain teknologiassa ja tieteessä.

Substanssi ei koskaan pelkästään riitä näille suurille niskalaukojille. Periferioissa mikä hyvänsä keksintö, innovaatio, teos, elämäntyö voidaan aina vaieta kuoliaaksi. Kelvotonta he voivat nostaa, kosia ja vietellä korruptiokeinoillaan. Samaan aikaan laadukasta painetaan alas, ellei se suostu imemään munaa.

Nämä kasarmeilla koulutuksensa saaneet henkisesti lyttyyn lytätyt sosiopaatit, joita johtajiksi tässä periferian horisontittomassa pimeydessä kutsutaan, ovat elämän perusvoimien suhteen tietämättömiä ja vastuuttomia. He tekevät yksinkertaisesti virheen. Aina saman ja aina uudelleen. Heidän todellisuutensa on pelkkä kupla, joka puhkeaa, koska sillä ei ole mitään suhdetta pohjavirtauksiin.

Mutta Suomi on ihmeellinen maa: tulosta tehdään johtajista huolimatta. Tätä "suomi-ihmettä" on vaikea selittää venäläiselle.

Lopputulos on vapaan markkinatalouden irvokasta pilkkaa.
"Nokian tragedia eli huonojen, kateellisten johtajien Suomi. Huippulahjakkaat, nerokkaat Nokian insinöörit ensinnäkin tekivät ilmaisella ylityöllä ja omin ehdoin suurimman osan suurista innovaatioista ja patenteista ja loivat teknologialoikan ammattitaidottomista, epäuskoisista psykopaatti-johtajista huolimatta. Mutta Nokian johtajat Ollilan johdolla ja käskyllä lopulta estivät innovaatioiden ja omien patenttien käytön Amerikan pörssieliitin mieliksi, Pienen Suomen suuren Nokian neutralisoimiseksi. Elitismin Suomi, feodaaliperinteen Suomi." Arhi Kuittinen

23.9.2015

Kaiken kaava on yksinkertainen. Mikään ihmisen luoma staattinen ja yksinapainen systeemi ei toimi, koska sosiopaatit kaappaavat lopulta aina kaiken ja muuntavat kaikki järjestykset omaksi fantasiastagnaatiokseen. Kommunismi ei toiminut, koska se kaapattiin. Eikä kapitalismi toiminut, koska sosiopaatteja kuitenkin kiinnostaa enemmän ihmisten kiusaaminen kuin voitonmaksimointi.

Kapitalismia me tapaamme enää Venäjällä, jossa sen on edelleen kilpailtava kommunismin kanssa, ja siksi tuotettava myös jotain mitä lupaa. Länsimaissa kapitalismi on muuttunut simulaatioksi feodaalisuuden päällä. Koko toiminnan päämäärä on kiusaaminen.

Mistä sosiopaatin psykologiassa on kysymys?

Ei muuta kuin seksuaalisesta turhautumasta. Sosiopaatti on niin impotentti, niin koteloitunut, niin orgasmikyvytön, ettei enää näe mitään horisonttia oman hautansa laitojen yli. Sosiopaatti on rationaalisuuden rautahäkissä ja toisaalta vihaa kaikkia pakoteitä siitä.
 
Lenin sanoisi, että tähän tilaan auttaa vain yhteiskunnan erotisoiminen ja lumouksen palauttaminen. Tätä asiaa Lenin ei olisi jättänyt Jumalan huoleksi. Mutta länsimaiset ihmiset kiertävät tätä ongelmaa kuin näkymätöntä tolppaa. Juuri tämän asian muokkaaminen kuuluu edelleen Jumalalle. Jumalan ikään kuin odotetaan järjestävän nämä vaikeat asiat hyvin päin, siitä huolimatta ettei ihminen millään tasolla toimi Jumalan toiveiden mukaisesti.


Kitaraimproilua:

22.9.2015

ELIITIN JA ROSKAVÄEN AVIOLIITTO

Mitä pitäisi sanoa tästä länsieliitin ja pakolaisoperatiivien yhteistoiminnasta? Baurdillardia mukaillen voisi sanoa vaikka että. Ihmislaji tavoitellessaan yli-ihmisyyttä tule aina kiteyttäneeksi ali-ihmisyyden. Tämä yli-ihmisen ja ali-ihmisen dialektiikka on kummallinen: ne voivat näköjään seota helposti. Maailmassa ilman transsendenssia (tarkoitan: hyvän mahdollisuuksien kuvittelua ja ylittämistä samassa määrin kuin nyt tapahtuu pahan ja matalan puolella) mikään ei estä niitä sekoamasta millä hyvänsä hetkellä. Tämä ei tarkoita, että yli-inhimillinen menettäisi kuolemattomuutensa. Myös ali-inhimillinen on kuolematon. Yli-inhimillinen tavoitti kuolemattomuuden ylittämällä elämällisyyden ja dogmaattiset hyvän kategoriat. Ali-inhimillinen tavoittaa sen alittamalla kaikki mahdolliset rimat. Silkka alkueläimellinen eloonjääminen keinolla ja hinnalla millä hyvänsä, juuri tämä on ali-ihmisen strategia: eloonjääminen ilman merkitystä. Ensin se luo mahdollisimman tuhoisat olosuhteet, sitten se ryhtyy jäämään eloon, käytännössä itseään pala kerrallaan myymällä. Länsieliitin strategia on täsmälleen sama. Mikään tässä kuviossa ei tapahtu hyvän ja pahan tuolla puolen, vaan korostetusti tällä puolen.

21.9.2015

Kulttuurielämän taso riippuu siitä kuinka paljon rahaa sen rikkomiseen on käytössä. Mitä vähemmän, se parempi.
Hyvään venäläiseen näyttelijä(tär)koulutukseen kuuluu kyky jäljitellä ja parodisoida kansainvälisen tason huoraa ja pornonäyttelijää. Kyvyn täytyy olla myös biogeneettisellä perustalla.

IHMINEN HAUDANRYÖSTÖNÄ: EETTERIKOODIKIRJA

Ihminen on omaa lajiaan riistävä ja kannibalisoiva. Ehkä olisi syytä hyväksyä sekin, että metafysiikan kieltämisellä ei pyritä muuhun kuin pääravinnon näkymättömäksi tekemiseen. Ihminen on henkinen hyväksikäyttäjä. Siksi hän haluaa tehdä riistonsa kohteen näkymättömäksi. Riistiriita on tässä: koska hän riistää omaa lajiaan, hän joutuu jatkuvasti teeskentelemään typerämpää kuin on. Tästä tulee kummallinen evoluution ylittävä periaate, joka on eräänlaista involuutiota.

19.9.2015

Nyt on taannuttu siihen, että voi ehdottaa luostarilaitoksen elvyttämistä mystikkojen ja luopioiden yhteiseksi turvasatamaksi.
Imperialismi on järjestelmä, joka ei kunnioita toisten valtioiden suvereniteettia. Siksi käitteet terroristi ja vapaustaistelija ovat aina käännettävissä.

18.9.2015

Poliittisilla puolueilla on vain toisensa.
Paavali Jumppasen Beethovenia kannattaa kuunnella. Rytmisesti elävää ja äärimmäisen hienosti jäsenneltyä soittoa. Eilen kuulimme Jumppasen Sibeliusta Hämeenlinnassa. Se oli ehkä vahvin sibeliuskokemukseni ikinä. Eilen kuultiin myös se, että vain harvat nykymusiikkisävellykset yltävät tämän pianistin tasolle. Jumppanen on ällistyttävä pieninpäänkin tunnevivahteeseen rytmisesti reagoivan romanttisen neron ja modernin abstraktioanalyytikon risteytys. Vaikka klassisen ja nykymusiikin haasteet näyttävät olevan Jumppaselle lapsellisen helppoja, hän on kaukana leikittelyn tuollapuolen. Hän soittaa koko ajan auki sitä sfäärien rullaa jonka esimerkiksi turkkalaiset näyttelijät ovat psykopöhinässään täydellisesti kadottaneet.

***

Oman pianokamani jäsentelyongelmat iskevät pahasti korville Jumppasen soiton kuuntelun jälkeen. En mitenkään voisi hyväksyä enää noita tulkintoja kappaleista. Samalla ilmeisesti jotain kehitystä tapahtuu. Uusien tulkintojen tekeminen on aina mahdollista. Jos asiat on kunnolla jäsennetty ne voi myös kirjoittaa elegantisti nuoteille. 

EVOLUUTION SIMULAATIO

Ihminen ei muutu. Evoluutioteoria on vahvin teoriamme.

Baudrillard sanoo tästä ristiriidasta, joka tarkoittaa evoluution simulaatiota:
"Ristiriitainen kaksoisliike: ihminen, ainoana kaikista lajeista, pyrkii rakentaman kuolemattoman kaksoisolentonsa, keinolajin vailla vertaa. Tavoitellen sielun ja tietoisuuden hallinnan ehdotonta etuoikeutta hän kruunaa luonnonvalinnan keinotekoisella ylivalinnalla ja tekee samalla lopun luonnonvalinnasta, johon sisältyi jokaisen lajin kuolema evoluution lain mukaan. Tehdessään lopun evoluutiosta (kaikkien lajien, mukaanlukien omansa) hän rikkoo symbolista sääntöä ja ansaitsee siten todellakin kadota."Baudrillard: Lopun illuusio, s. 101

Ihminen ei muutu. Tämä on vahva statement. Mitä se oikein tarkoittaa? Se näyttää olevan täysin evoluutioteorian vastainen ja sen kumoava. Vaikka siis evoluutioteorian piti olla vahvin teoriamme. Meillä ei siis ole mitään teoriaa? Ihmisellä näyttää olevan ideaalinsa, joita hän pitää silmällä hetkittäisistä lajissa tapahtuvista muutoksista huolimatta. Ihminen ei muutu, tarkoittaa: ihminen ei unohda itseään.
Energiavallankumousta odotellessa. Jos kirjoittaja olisi patenttivirkailija, hylättyjen ikiliikkujahakemusten hyllymetrien valkoiseksi pölyttämä, miljoonien hukkaan heitettyjen miestyövuosien, viemäreihin virranneiden spermatonnien näivettämä, jos hän astelisi paljain jaloin sata kilometriä korkealla nerojen pääkalloista kasatulla patjalla, optimismi saattaisi olla maltillisempaa.

17.9.2015

Mistä tässä kilpailukykyjargonissa oikein on kysymys? Kilpailukyky ei informaatioyhteiskunnassa olennaisesti lisäänny nurkkiensiivoojien työaikaa säätämällä. Kilpailukyky lisääntyy aivan toisenlaisilla keinoilla, koska kysymys on olennaisesti henkisestä työstä.  

Yksi salaisen ulkopolitiikan seuraus on kaikenlaisten tärkeiden tilastotietojen panttaus. Elämme mututuntumayhteiskunnassa, jossa numeraalista strategisesti merkittävää tietoa on vain salaista ulkopolitiikkaa hyväkseen käyttävällä eliitillä.

Siksi ei kai ole mikään ihme, että ihmiset voivat hourailla kaikenmaailman innovaatioideoita Suomen pystyyn laittamisesta ja samalla vaieta Venäjän kauppasaarrosta -- vai miksi tätä nykyistä epämääräisyyden, selkärangattomuuden ja tahdottomuuden tilaa oikein pitäisi nimittää? Tämä taloudellinen itsesaarto rajantakana olevista kasvualueista joka tapauksessa perustuu mediavalheille, eikä kestä mitään historiallista tarkastelua myöhemmin? Mistä tässä järjenkäytön puutteessa jopa kokeneilla ihmisillä on kysymys?

Olin itse taannoin Venäjällä innovaatiokonferenssissa, ja yksiselitteinen sanoma oli se, että suomalaisten innovaatioiden kasvavat markkinat ovat juuri siellä. Siis venäläinen näkökulma. Venäjällä on kaiken tason raaka-aineet, meillä on niiden jalostukseen tarvittava tieto, sekä myös paljon tietoa siitä, miten tehokas innovaatiokylä laitetaan pystyyn. Tämä oli ennen tämän uusimman kriisin junailua. Tässä olisi kysymys vähän jostakin muuta kuin geneeristen tietokonepelien tai aikaansa hikisesti seuraavien formaattipopulaarikulttuurituotteiden myynnistä sinne, missä niiden suunta määritellään.

Luovuusjargon on kuitenkin turhaa, jos mitään luovuutta ei ole eikä ole tarkoituskaan olla. On turha puhua luovuudesta silloin jos se ei edes riitä Venäjän potentiaalin havaitsemiseen. Sellaisella ihmisellä joka ei Venäjää näe, ei voi olla mitään luovuutta.

Yleisemmin, itse näen, että tässä umpikujassa on kysymys siitä, että meillä on tämä salaisen ulkopolitiikan perinne, jota ei haluta loukata. Kaikki ovat tällaisen salaisen ulkopolitiikan välttämättömyydestä liikuttavan yksimielisiä. Me haluamme olla itsenäisiä ja Venäjän energiatuotannosta omavaraisia. Tämä ei kuitenkaan ole totta kunnolla edes uuden ydinvoimalan myötä, ennen kuin uusia energiamuotoja löydetään.

Voisiko joku nyt kertoa miksi vallitsee yksimielisyys siitä, että Venäjä ei ole tämän keskustelun teema ollenkaan, vaikka Venäjän vastaiset talouspakotteet perustuvat KOKONAAN mediavalheelle ja tämä asia on hyvininformoitujen tiedossa?
Sait naisen ja ohjelmointiprojektin. Tuntemattoman koodin ilman dokumentaatiota.

16.9.2015

Demokraattisella mandaatilla voi kääntää takkinsa.
Simulaatio on väärä ajuri.

14.9.2015

Länsimaissa 1900-luvun suurin filosofinen projekti oli yritys päästä eroon metafysiikasta. Miten hyvin se onnistui? Tuli kaiken simulaatio. Yliopistojen hyötypakkoa kompensoidaan opettamalla hyödytöntä tietoa. Rasismia kompensoidaan ottamalla kestämätön määrä pakolaisia. Kirkko mainostaa itseään tuotteena. Minkään ääriajattelun puolivälistä ei löydy enää tervettä järkeä. Taisi olla huono kokeilu. Voidaan jo sanoa, että 1900-luvun länsimainen filosofia on täydellisesti epäonnistunut yrityksessään päästä eroon jostakin mistä ei voi päästä eroon. Nyt sekin tiedetään.
Paras kirjoitus, jonka koskaan olen nähnyt Eduard Limonovilta. Todellinen intellektuelli paljastaa kasvonsa. Näin se on. Tämä on totuudellinen analyysi.

13.9.2015

LILI BONICHEN

algerialaisen laulajan kanssa tehty yhteislevy Bonichedub (1998) on yksi Bill Laswellin parhaita 1990-luvun albumeita. Laswell ammentaa varhaisesta dub musiikista. Jamaicalainen tuottaja King Tubby teki nykyaikaista dubsoundia jo 1968. Saksalainen The Orb on dubambientin uranuurtajia Euroopassa. Boniche-miksaus muistuttaa omia browsermixejäni, mutta raidat on äänitetty studiossa. Soundi on laadukas. Laswellin miksausideat ja efektien käyttö tulevat suoraan jamaicalaisten varhaisten dubkokeilijoiden työkalupakista.

12.9.2015

Oikeastaan esimerkiksi draamassa, mikään muu ei voi pysäyttää kirjoittamisen - näyttelemisen - uudelleenkirjoittamisen prosessia, kuin juurtuminen pohjavirtaukseen tai simulaatioon. Lopputulos on vääjäämättä abstraktio. Ilmeisesti on mahdollista, että poetiikka on sellainen, että se itsessään estää päätepisteen syntymisen. Pysyvää hahmoa tarvitaan kirjoittamisen lopettamiseen, ei muuhun. Ilmeisestiloputon sykli syntyy siitä, että kirjoittaja ei halua juurtua simulaatioon, pysäyttää tekstiä simulaatioon, muttei myöskään löydä tapaa juurtua pohjavirtaukseen. Jussi Parviaisen myöhemmän iän ongelmat ovat tällaisia. Kyvyttömyys läpäistä simulaatio siitä huolimatta että halua ja väkivaltaa riittäisi. Lopputuloksena saadaan keskipisteetön tiettyä kehää kiertävä persoonallisuus. Tämä kehä ei ole spiraali. Se on lopun illuusio.
Tekijän on saatava itsensä valmiiksi, jotta se olisi pätevä mittapuu teoksen valmiudelle. Tämän utopian kanssa voi joutua joskus koville.
Tarve banalisoida tragedia on 1900-luvule tyypillinen. Että tapahtunut tragedia voitaisiin kollektiivisesti kestää, se on banalisoitava kielen yksikköjen tasolla. Toisin kuin tragediataide, joka on katarttista, koska se tulee ennen tragediaa.
Hyperreaalisessa operatiivi voi olla periaatteessa millainen hyvänsä simulaation ylläpitäjä. Hän saattaa olla itseasiassa täysin riippumaton varsinaisista agendoista. Mutta olennaisesti hän ei reagoi mitenkään pohjavirtaukseen.
Aluksi varoitus: ÄLKÄÄ KLIKATKO TÄTÄ. Lukekaa tekstin kopio tämän merkinnän kommentista. Nämä toimittajat saavat palkkaa klikkausten perusteella, joten älä KOSKAAN klikkaa tällaisia.
  
Kirjoittaja HS-toimittaja Taneli Heikka, kuten isänsäkin piispa Mikko Heikka, tunnetaan kovan linjan oikeistolaisena. Suvun projekti lienee karjalanpalautus ja kannibaalinen venäjäviha. Tämä kirjoitus on jälleen yksi indikaatio siitä, että koulutettuja pakolaisoperatiiveja tullaan jotenkin hyödyntämään tämän ikuisuusprojektin junailussa. Kun operatiivit kiljuvat yhtä kurkkua, siihen on silloin maksetut syyt. Operatiivi ei nyt vain ole jotakin mieltä asiasta ilman tausta-agendaa.

Jotta asian voisi nähdä selvästä, täytyisi käsittää pohjavirtauksia. Näillä henkilöillä on suuria intohimoja VAIN Venäjän suhteen. Kaikki muu on työvälineen asemassa. Mikään muu aihe ei merkitse mitään ihmiselle, joka on TÄYDELLISESTI yhden pakkomielteen vanki.
   
"Yhdysvallat on esimerkki maasta, jonka huipputuottavia innovaatiokeskittymiä ruokitaan koulutettujen maahanmuutolla."

A-studio jo vyöryttikin pakolaispornoa kolutettujen operatiivien voimalla. Itse en usko, että operatiivien kellarikoulusta on paljon hyötyä innovaatiokeskittymille, paitsi ehkä kuningas Ubun suolessa.
  
Infokannibalismin kohteena ovat nyt niin ikään Venäjän puoleiseen karjalaan kotinsa ja omaisuutensa jättäneet suvut, jotka joutuivat aikoinaan suurvaltapolitiikan pelinappuloiksi ja joiden kärsimyksiä nyt samaistetaan ja identifioidaan uusien pakolaisten kanssa. Koko kannibalisaatioprojektin tarkoitus on kääntää sinänsä todellinen ja oikeutettu katkeruus venäjävihaksi.
 
Kysymys Venäjän puoleiseen karjalaan omaisuutensa ja kotinsa jättäneiden sukujen katkeruudesta on todellinen ja akuutti. Kotinsa jättäneet henkilöt elävät yhä ja ovat (tietoisesti tai tahtomattaan) siirtäneet kärsimyksensä säntillisesti lapsilleen (kuten Israelissa ja monissa muissa vastaavissa paikoissa). 

Henkilökohtainen katkeruus ja suru on oikeutettu. Sota tuotti katkeruutta ja surua muillekin Suomessa. Esimerkiksi kaksi isoäitini veljeä kuoli sodassa -- vain muutamia esimerkkejä lähipiiristä mainitakseni. Sellaiset menetykset eivät unohdu koskaan.
 
Vaarana suuressa, kaikelle lopulliselle käsittelylle mahdottoman suuressa katkeruudessa ja suremisessa, on antautuminen syyllisen ja uhrin siirtoon. Pelkästään jo terapiamielessäkin Suomi olisi syytä nähdä, sellaisena kuin se on, rajavyöhykkeenä, jossa maailmanhistorian siirtymät ovat koskettaneet voimalla henkilökohtaista kokemusta. Niin tulee olemaan jatkossakin. Näiden tosiasioiden hetkellinenkin unohtaminen tuottaa lisää evakkoja, lisää kärsimystä, lisää hulluutta. Voimakentät ovat paljon suurempia kuin se voima, joka Suomella on asettaa niitä vasten. Siksi me emme voi nukahtaa, vaikka jotkut ehkä saavat nukkua.
 
Venäjän kanssa asiat sujuvat ongelmitta VAIN ystävällisen ja syvällisen yhteisymmärryksen merkeissä. MITÄÄN MUUTA tietä ei ole. Mitkään saneluratkaisut Venäjän suhteen eivät koskaan tule ajankohtaisiksi suomalaisille. Omaa kärsimystä ja turhautumista voi terapoida vain näkemällä tosiasiat niin objektiivisesti kuin mahdollista ja pysymällä omissa argumenteissaan kovalla ja oikeudenmukaisella perustalla. 

 
Mukaanlähteminen suurien pelureiden ja valehtelijoiden liittoon ylittää ne todelliset mahdollisuudet joita Suomella on. Liittoutumalla vastuuttomien voimien kanssa, Suomi antautuu heti paljon suuremille vaaroille ihmisten henkilökohtaisen elämän tasolla kuin nuo kevyttä veristä peliään välinpitämättömästi ja kylmästi pelaavat kaukaiset voimat, joilla näissä peleissä ei ole käytännössä mitään hävittävää. 
Syntikin on vain simulaatiota, silloin kun se on rike simulaation logiikkaa vastaan, mutta merkityksetön pohjavirtauksen tasolla.

Seksuaalisuuden ja rakkauden samaistaminen on varmin tie kokemuksen puutteeseen. Karisman puutteeseen, tietämättömyyteen. Vaikka olisi tarkka rakkaudestaan, tarkka seksuaalisuudestaan, simulaation tikkataulu pyörii monin näkymättömin tavoin.

Vastaanotto oli kaiuton huone.

11.9.2015

Pieni valtio on toisinajattelija, jos se on olemassa. Siksi pienen valtion toisinajattelija ei kiinnosta ketään.
Näkymätön on simuloitua läpinäkyvyyttä.

10.9.2015

RUNOUDEN TEHTÄVÄ

Voiko runous olla muuta kuin Turingin testi?

Runouden tehtävä on
testata onko lukija tai
kirjoittaja ihminen vai
erehdyttävästi ihmistä muistuttava kyborgi?

Runouden lajit ovat:
1) ihmisen ihmiselle kirjoittama runous,
2) ihmisen tekoälylle kirjoittama runous
3) tekoälyn ihmiselle kirjoittama runous
4) tekoälyn tekoälylle kirjoittama runous
 
Runoilijaa saattaa kiinnostaa, onko lukija ihminen vai kone. 
Konetta saattaa kiinnostaa onko kirjoittaja ihminen vai kone.
Lukijaa saattaa kiinnostaa onko kirjoittaja vieraan elämänmuodon edustaja.
Konetta saattaa kiinnostaa onko lukija valveilla vai unessa.

Turing test for poetry. 

OUTI-ILLUUSIA LILJA: VÄRILLISIÄ IHMISIÄ

Outi-Illuusia Liljan runokokoelma Värillisiä ihmisiä (2015) on mielenkiintoinen tuttavuus. En ole aikaisemmin tutustunut Outi-Illuusian taiteeseen. Aloitin kirjan lukemisen liian kovalla vauhdilla ja mekaanisella otteella. Alku meni ohi. Sain vauhdin hidastettua tekstin tasolle vasta kokoelman puolivälin paikkeilla. Jouduin siis lukemaan kokoelman saman tien kahteen kertaan.
 
Outi-Illuusian runon estetiikkaa voisi luonnehtia joskus Kalevi Lappalaiseen liittämälläni positiivisella määreellä ”höllän estetiikka”. Runo on tavattoman ilmavaa, eteeristä ja hauraan moniulotteista. Normaalisti otsikoidut sivun parin kolmen pituiset tekstit on jaettu vapaamittaisiin säkeisiin, ehkä hieman enemmän virtaavuuden ja lukurytmin kuin kielellisten rakenteiden vaatimuksia kuullen. Proosarunomainen asettelu olisi ollut ehkä liian konkreettinen, vaikka kielellisten rakenteidensa puolesta runot ovat enemmän proosarunon estetiikkaa. Säkeittäisinä ne joka tapauksessa ovat savukiehkuranomaisia kertomuksia, jotka eivät ole frakmentaarisia tai ilmimetodisia, mutteivät myöskään mitään tuntemaani luonnollista puhekieltä.

Runon ajattelutapa ja kieli eivät silti vaikuta erikoisuuksia tavoittelevan keinotekoisilta, vaan kirjoittajan omalta ja sisäistyneeltä. Kysymys ei ole räikeän absurdeista, surrealistisista, kontrastisista tai väkivaltaisista kuvista, vaan pikemmin yllättävistä ulottuvuuksista ja leikkauksista melko arkisessa aistihavainnoissa. Esitetty todellisuus ei ole, ikään kuin, analogisesti, jotakin tuntemaamme, vaan udunomaisen täsmällisesti jotakin melko tuoretta ja odottamatonta.
 
Tämän perirunollisen ominaisuuden takia lukijan on pakko hidastaa. Normaali hahmontunnistus ei nyt toimi. Runoa pitää katsoa hieman samaan tapaan kuin internetsivuilla joskus kirjautumisen yhteydessä avautuvaa CAPTCHA tai reCAPTCHA (Completely Automated Public Turing test to tell Computers and Humans Apart) kuvaa, josta pitää tunnistaa siihen kirjoitettu teksti. Runokuvan epäjatkuvuudet ovat saman tyyppisiä: tarkasti katsomalla ihminen pääsee jäljille, mutta robotti pysähtyy.

omena istuu sylissäni
En ajattele sen syömistä
kuten en ajattele virran juomista
kokonaisen valtion ilman hengittämistä

Jos kokoelmasta jotain kriittistä sanottavaa etsii, voisi eräs huomionarvoinen asia olla modaalirakenteisten lauseenvastikkeiden runsas viljely, joka ei omaa kielikorvaani kaikissa paikoissa miellytä. Runokielen taloudellisuus on myös eräs arvo, jonka valossa kokoelmaa voi tahtoessaan katsella kriittisesti. 

9.9.2015

Hieno jenkkimaalari

VÄKIVALTA JA SYMBOLINEN VÄKIVALTA

Voiko mikään luokkasota tavoittaa kalifia? Luokat voivat sotia, vaan mikään ei muutu. Vallankumous ei ole historiallinen tapahtuma. Kaikki säilyy ennallaan. Miljonäärien tilalle tulee lakkaamatta uusia. Miljardöörit jatkavat. Voisiko ajatella, että rupusakin (miljonäärit, kerjäläiset ja muut pienituloiset) kapina eliittiä (miljardöörit) vastaan olisi luokkasota? Onko kaksintaistelu luokkasodan muoto?
 
"Millionaires don't use astrology, billionaires do." - J.P. Morgan

ISLAM JA LUOKKATIETOISUUS

Miten mahdollisimman myönteinen asennoituminen näihin uusiin kansainvaelluksiin, vaikka lähdetäänkin siitä että ilmiö on ja pysyy kaikista kriiseistä tai niiden puuttumisista huolimatta. Minkä luokan intressejä ilmiö edesauttaa, ja onko siitä jotakin hyötyä sorretuille luokille?

Jos ajatellaan, että meillä Suomessa olisi jonkinlainen luokkatietoisuus ja sen mukainen taisteluasetelma, miten kansainvaellus voisi edesauttaa sorrettujen asemaa? Onko siis oletus, että jotakin tällaista voisi tapahtua?

Ainoa keksimäni ajatuskulku voisi olla jotakin tällaista: islamilaisista valtioista tulevat ihmiset hyvin pitkän ajan kuluessa lopulta sekularisoituvat ja luopuvat uskonnostaan, jolloin he kykenevät näkemään itsensä riistettynä luokkana. Mutta kuinka pitkä aika tarvitaan, että silmät avautuu ja psykoanalyysi kolahtaa: 200 vuotta?

Suomessahan ei ole luokkatiteoisuutta kuin porvaristolla. Lisäksi Suomen pieni työväenluokka ja Lumenproletaarinen aineskin hyötyy vallitsevasta kapitalistisesta maailmanjärjestelmästä. Jopa länsimainen roskisdyykkari hyötyy kapitalismista.

Kapitalismi kriisitytyy väistämättä, ja Suomi ajautuu kohti periferiaa. Väestön luokkaintressit muuttuvat. Mutta auttaako tässä kriisissä suuren islamistiväestön läsnäolo?

Altavastaajien tilanne saattaa päin vastoin käydä hankalammaksi, koska islamistit ovat kova pala kaikkea tiedostamista vastaan. Miten islamistien määrän lisääminen voisi lisätä sorrettujen luokkien tietoisuuden astetta se.

Ennakkoluulonani säilyy se, että kunnon koraaninpänttääjä on vaikeampaa ainesta todellisten voimasuhteiden tajuamiselle kuin sekulaarikristitty tapauskovainen. Jos näin ei ole, juhlin ilolla voimasuhteiden pientäkin muutosta.

Tässä jää nyt oikeastaan jäljelle se, että pitäisi jotenkin osoittaa islamisuskoisen väestön parempi kontemplaatiokyky suhteessa tapakristittyihin. Kun tämä osoitetaan minulle pitävästi, esimerkiksi tulijoiden henkisälyllisen tason tarkasta mittaavilla kokeilla, juhlin jokaista tulijaa ja jokaista menijää erikseen. 

Hyvä on, ajatellaan, että merkittäviä eroja ei olisi. Sorrettu luokka toki on kansainvälinen, eikä sen tila periaatteessa muutu ihmisten sinne tänne muuttamisella. Indoktrinaatiota tapahtuu kaikkia kohtaan yhtenään. Mutta onko se erityinen asia muuttoliikken osalta?

Tekisi mieli väittää että muuttoliike vaikuttaa hieman tilanteeseen. Loputonta kiitollisuusrituaalia vaativa eliitti ja loputonta katumusrituaalia vaativa katumusvasemmisto indoktrinoi hieman helpommin maahanmuuttajan kuin natiivin (viittaan taas Marko Hautalan Kuokkamummoon). Maahanmuuttaja on sosiaalisen verkostonsa osalta keskimäärin huonommassa asemassa vastustamaan yksin tai ryhmässä hegemoniaa kuin natiivi. Mikä tietysti kuvaa kai vain sitä, että globaalikapitalismi ei ole ihan onnistunut tavoitteissaan. Indoktrinaation jälkeen tilanne on sorretulle luokalle entistä vaikeampi. 

RIVER OF FUNDAMENT (2014)

Miten voisimme kostaa voimattomien ja saamattomien, korruptoituneiden ja mätien puolesta itsellemme, omalle tehokkuudellemme, omalle ahneudellemme, omalle himokkuudellemme, omalle mielikuvituksen rajat ylittävälle väkivaltaisuudellemme, omalle goetheläiselle ordnungille, joka on harmoniaa helvetin korruption syvimmässä piirissä? Kas siinäpä pulma.

Ajatuskulku, jossa koetaan huonoa omaa tuntoa siitä, että "isänmaan vauraus" on ensisijaisesti rakennettu periferian taktisen alikehittämisen ja riiston varaan, vaikka onkin historiallisesti perusteltu, vahvistaa suruvasemmiston ja katumusvasemmiston rituaaleja. Samoin masokistisomahyväinen rituaali, jossa valkoihoiset huutavat "black power" sen sijaan että huutaisivat "white power", perustuu vain valta-asetelmaan, joka tiedetään turvallisen muuttumattomaksi.  
   
Kommunismin ja kolonialismin rikoksissa itseään kärventävät vasemmistot ovat paitsi nekrokannibalismissaan väsymättömiä (vrt. Saska Saarikoski kaivamassa isäänsä kavereineen haudasta yhä uudelleen ja syömässä heidän ruumiitaan) valmiita tekemään millaisia hyvänsä rituaalisia uhrautumisia voittavan totalitarismin hyväksi.
  
Objektiivisen ironian luovuus syntyy katumusvasemmiston työsuoritteina. Nliiton hajotessa heiltä katosi "toisinjajattelijat", joita he sitä ennen nautinnolla kannibalisoivat. Heille tuli kiire keksiä uusi kannibalismin muoto. Objektiivinen ironia ja hyväntekeväisyyskannibalismi täyttää nyt tätä ravinnontarvetta.

OVATKO SIMULAATION FAKTAT SYMBOLISEN VÄKIVALLAN ALKUMUOTO?

Rasismin ja maahanmuuttokriittisyyden absoluuttinen samaistaminen on symbolista väkivaltaa. On kiistämätöntä, että esim Persujen keskuudessa rasismi naamioituu maahanmuuttokriittisyydeksi. Mutta asia ei ole niin yksinkertainen, koska on olemassa (tai ainakin voisi olla olemassa) olemuksellisesti eri kategorian ilmiöitä (maahanmuuttajina otetaan vastaan bodattuja ja koulutettuja sotilaita, apua ei tarjota todellisille hädässä olijoille jne). En väitä että nyt on kysymys tästä, koska en ole itse tarkistanut jokaista liikkeellä olevaa pakolaista.


Sanotaan: "Tässä on kans vähän sama ongelma kuin ton isänmaallisuuden kanssa. Rasismin takia termi on kokenut pahan inflaation, ja sitä käytetäänkin ahkerasti kiertoilmaisuna rasismille. MIkä on tietysti varsin ironista, koska jos tahtoisi olla maahanmuuttokriitikko (siis ihan oikea sellainen), niin pitäisi omat milipiteet perustua ihan oikeisiin faktoihin. Nythän maahanmuuttokriitikot (tai "maahanmuuttokriitikot") piut-paut välittää mistään faktoista."

Mutta onko hyperreaalisessa simulaatiotodellisuudessa jotain tämän tason faktoja? Eikö käsite "fakta" ole suurin symbolisen väkivallan aiheuttaja postmoderneissa hyperreaalisissa yhteiskunnissa? Simulaatiothan nimen omaan pitävät huolen jokaisen faktan manipulaatiosta. Mikään tämän tason "tieto" ei määritelmällisesti kosketa todellisuuden pohjavirtausta hyperreaalisessa tilassa? Hyperreaalisessa faktoja ei voi redusoida ilmiasuista, jotka ovat täydellisesti simulaatio-operaatioiden tuotetta. Siksi myöskään reaaliteetteja ei voi tarkistaa faktoista.

Hyperreaalisuden tila tarkoittaa, luopuessamme rationaalisuuden periaatteesta poliittisuuden hyväksi olemme radikaalista ja täydellisesti minkähyvänsä riittävän taitavan huijarin armoilla. Rationaalinen päättely voi johtaa simulaatiopinnoilla vain topologiseen harhaan. Rationaalinen ei voi olla poliittisen palveluksessa. 

Olemme siis pahemmassa kuin pulassa. Eli ei mitään uutista tässä.

Jos pakolaiskeskusteluun aikoo osallistua, on hyväksyttävä ilmeinen simulaation diskurssi, jotta voi kommentoida sen sisäistä logiikkaa. Pakolaiskysymyksessä tarkoin kontrolloidut faktat ovat sopimuksia, jotka pitäisi ensimmäisenä hyväksyä. Simulaatiossa niitä ei määritä totuusperiaate vaan uskottavuusperiaate. Niille, jotka nyt eivät vain niele tätä, jää sopimusten ulkopuolella jäljelle lähinnä ristiriitojen osoittaminen. 

Nyt voi esimerkiksi osoittaa: koska eliitti ei esitä minkäänlaisia varauksia maahamuuttokysymyksessä, tämän asian, näiden maahanmuuttajien, keitä he ikinä olivatkaan, täytyy olla, tietoisesti tai tiedostamattaan, jotenkin hyödyllinen osa tämän simulaation (simuloidun kriisin, kriisin vaila poliittista syytä) agendaa. Kysymys on siis siitä, miten eliitti ajattelee hyötyvänsä pakolaisista. Marko Hautala ehdottaa romaanissaa Kuokkamummo kiinnostavasti: eliitti indoktrinoi nimenomaan kiitollisuudenveloissaan rypemään laitetut maahanmuuttajat omaan vihakulttiinsa. Ihan hyvä ristiriitojen paikannus Hautalalta. 

Maahanmuuttokriittisyys on äärioikeiston suussa typerä kiertoilmaisu. Halla-aho tietää, että maahanmuuttokriittisyyden samaistaminen rasismiin voi joissain tilanteissa olla symbolista väkivaltaa. Mutta hän ei tietenkään ole vilpitön. Se mitä nyt konkreettisesti tapahtuu, on yleisen tilanteen muuttuminen, tai pikemmin muuttaminen, sellaisilla tavoilla, joka vastaa paremmin Halla-ahon argumentaatiota. Argumentaatio objektivoidaan simuloimalla. Se kääntäminen ja objektiivinen ironia, jonka näemme, ja joka ehdottomasti on Suomen ulkopuolelta johdettua, Euroopan keskusjohtoisen äärioikeiston sanelemaa, kasaa nyt kivijalkaa Halla-ahon argumentin alle. Äärioikeiston asema siis tulee vahvistumaan. Äärioikeiston asemaa ei voi horjuttaa inttämällä, varsinkin jos on hyväksynyt simulaation status quon "faktat".
Isotissinen tyttö paljasti minulle vasemman tissinsä rintsikoiden alta. Se olikin, yllätys yllätys, toinen pää silmineen, nenineen, suineen ja korvineen. Kasvot numero kaksi olivat kauniit, kuten kasvot numero yksi. Vain hiukset puuttuivat. Ajattelin, että kaikilla meillä on omat salaisuutemme. Yritin vapauttaa tilannetta vitsillä. Kummatkin päät hihittivät korkealla nuotilla. Se hätä, se hätä.

SAKSALAINEN ORDNUNG

Saksalainen korruptio. Täydellinen harmonia goetheläisessä läpikorruptiossa.

5.9.2015

Se oli sellainen pakolaiskeskustelu. Minua valistettiin, että pakolaisia tulee Suomeen miljoonia, eivätkä he koskaan palaa, oli sota tai ei. Tämä alkurysäys on vain pisara meressä. Se mitä tässä tilanteessa voi tehdä, on korjata lääkitystä muutamalla kymmenellä milligrammalla ja jatkaa normaalia elämää.

Vienti vetää taas. Valetaantumalla revittiin hetki huumoria talousprofeettojen harmaasta parrasta. Profeetat eivät ehtineet edes tajuta, että se oli pila. Simulaatio, todiste siitä, että elämme reaalisessa suunnitelmataloudessa. Suunnitelmaa ei ohjaa järki vaan patafysiikka ja kuningas Ubu. Profeetat eivät keksi tätä koskaan.

Tässä alkaa vähitellen käydä selväksi mitä poronsarvijauhe tarkoittaa. Kamelilla ei ole sarvia. Voisiko kyttyrän jauhaa lemmenlääkkeeksi.
Arvo perustuu nautinnon kieltäminseen. Todella arvokkaat taideteokset makaavat kassakaapeissa ja niistä ei koskaan otetaan ainoatakaan valokuvaa. Tämä on hyvä pitää mielessä aina kun lataa omaa tuotantoaan nettiin.

KARJALANPALAUTTAJIEN UUSI ARMEIJAKUNTA

Näyttää siltä, että karjalan evakot ja nykyiset maahanmuuttajat samaistava propaganda tulee keskitetystä sylttytehtaasta.

Tämän propagandan huvittavuus on siinä, että aina unohdetaan Hitlerin aloittaneen sotatoimet Puolaa vastaan jo ennen Talvisotaa. Samalla logiikalla Yhdysvaltain sotatoimet arabimaissa ovat jotenkin pyhä asia ja valtiot joiden suvereniteettiin on puututtu vastoin kaikkia kansainvälisiä sopimuksia ovat itse syyllisiä. Tämä on tietysti ideologisesti määräytynyt tulkinta. Mikä hyvänsä hyökkäyssota tai aloitteellinen väkivalta on aina oikeutettua, koska ME ajatellaan niin. Mutta jos siitä sitten seuraa jotain ikävää, se on aina niitten toisten vika.

Valtamedia pitää yllä fasistien valheita ja fantasioita talvisodasta eikä myönnä että eliiti situoutui natsien maialmanvalloitukseen kauan ennen talvisotaa. Edes jatkosodan aloitushyökkäystä Venäjälle ei myönnnetä. Kansa on yllättäen kuutamolla.
   
Samaa logiikkaa noudattaa nyt tämä arabimaiden asioiden sotkeminen. Itseasiassa jos USA olisikin sotkenut rikkaiden arabimaiden asioita, olisin jotenkin ehkä aika hiljaa koko jutusta. Mutta tämä köyhimpien tuhoaminen on kuvottavaa. Sinänsä islamin uskon suhteen olen avoimesti epäileväinen. Ihonvärillä ja sellaisilla asioilla ei minulle ole merkitystä. Mutta jos jokin järjestelmä näivettää ihmisrotua, en ole ensimmäinen, joka silloin sanoo, että mitään sellaista ilmiötä ei ollenkaan olisi olemassa.

Psykoanalyyttisesti tässä on nyt selvästi sellainen pohjavire, että keskustelua sodan syyllisestä aluksi torjutaan ja huomio siirretään uhrin säälimiseen. Seuraava vaihe on se, että karjalan evakot ja suomenruotsalaiset ottavat maahanmuuttajat omille kursseilleen, jossa heidät vihitään Venäjän maailmanhistoriallinen syyllisyyden salatietoon. Venäjä on syyllinen kaikkiin ihmiskunnan tuottamiin eriarvoisuuksiin ja rikoksiin. Tämän jälkeen alkaa tavanomainen suomenruotsalaismainen Venäjän syyttely kaikista virheistä oman pedofilian sumuverhona. Näillä karjalaisten kursseilla Venäjä onnistutaan kevyesti tekemään kaikkien USA:n aloittamien sotien todelliseksi syylliseksi ja sotien aloittajaksi. Kuulostaa uskomattomalta älylliseltä taikatempulta, mutta ei se ole mitään siihen verrattuna, että jonkun päähän saadaan pamputettua Koraanikin. Tähän suureen karjalanpalauttajien armeijaan uskotaan maahantulijoiden liittyvän.
Jos taiteilija ei voi olla varma, että hänen taidettaan arvostetaan, hän olettaa että sitä vihataan. Miten välttää tällainen katkeruus? Muuta ei voi tehdä kuin pyrkiä parempaan ja varautua siihen, että tilanne siitä vain huononee. Toimintaedellytykset ovat olleet kehittymisen alusta asti olemattomat, ja niitä on koko ajan heikennetty. Elämme maassa, jossa nerokkaan taiteilijan suurellakaan tuotannolla ei ole mitään merkitystä, jos hän on kännipäissään joskus jossain sanonut yhden väärän sanan jotakin mittaamattoman typerää idioottia vastaan. Mitä todellisempi taiteilija hän on sitä suurempi on kiusaus tunnistaa hänet väärin. Väärintunnistamista voi ehkäistä vain omaperäisyyden puute. Me elämme kaiuttomassa huoneessa. Absoluuttisen vastakaiuttomuuden loputtomassa verkostossa. Roskapostin joukosta saattaa joskus löytyä ilahduttava helmi. Itsetyytyväisyyden nautinto on saatava siitä, vaikka se onkin vain tavallista ystävällisempi koneen generoima roskaposti. Katkeruus on maailman pisin ja hankalin pujottelurata.

KAPITALISMIN VIRHE

Jos kaikki sosiaalisten kenttien käyttämä valta on nykyisessä kapitalismissa kaapattu simulaatioksi, onko kapitalismissa mitään korruptoitumatonta?

Simulaatio on irti oloa todellisuudesta. Ilmiasu on irti julistamistaan perusideoista. Ilmiasun ja pohjavirtauksen välillä on katkos. Simulaation koodi manipuloi katkoksen langanpäitä. Katkos tuottaa symbolisen vaihdon ja taloudellisen vaihdon katkoksen. Ne alkavat vastustaa toisiaan, eivätkä enää myötävaikuta toisiinsa.

Mikä voisi kiertää tämän kaiken kapitalismissa? Onko mitään sellaista?

Tietysti on, ja pilvin pimein. Jotkut loistavimmista kapitalismin tuottamista hyödykkeistä ovat likimain tällaisia. On tuotteen ihanne olla ongelmaton juuri tässä suhteessa. Jos ajattelen omia Genelec-kaiuttimiani, en voi havaita, että niissä olisi juuri mitään korruptoitunutta. Jos ajattelen omaa Mac Mini Prota puhtaana tuotteena, en helposti löydä siitä mitään korruptoitunutta (nyt ottamatta huomioon kaikkia materiaalituotantoihin liittyviä epäeettisyyksiä ja -ekologisuuksia).

Korruptoitumattoman tuotteen tuottamisen perusidea ei ole ilmiasunsa lausuman toteutuksen vastakohta tai sille vieras agenda. Mikään agenda ei ole vietellyt tuottamista vieraaksi ilmiasun lupauksille, vaan ne ovat sitä tyydyttävämmin yhtä, mitä enemmän kokemusta karttuu. Tällä tasolla korruptiota ei siis ilmene, tai se on minimaalisen vähäistä.

Olemme siis loistavien tuotteiden äärellä. Kapitalismin tuottaman hyvän äärellä. Ilman näitä vahvuuksia kapitalismi olisi aikoja sitten kuollut. Mutta tämän ihanteen kristallisen selkeyden sivutuotteena saamme äärettömän epäselvyyden kaikessa mikä liittyy sosiaaliseen, elolliseen ja symboliseen vaihtoon.

Elävän organismin, kuten ihmisen tai sosiaalisen kudoksen, perusidea ei ole kiinteä ja pysyvä, kuten hyvän tuotteen perusidea on. Elävän perusidea on pohjavirtaus, moninaisuus ja ikuinen muodonmuutos. Ei vain yksi idea, vaan enemmän tai vähemän kaikkien mahdollisten ideoiden läsnäolo. Jos tämän prosessin ja sen ilmiasun välistä vuorovaikutusta tuotteistetaan samalla fanaattisuudella kuin edellä mainittuja teknologisia tuotteita, päädytään simulaatioon.

Simulaation logiikka on hyvin erilainen kuin kapitalismin tuottamien ideaalisten elottomien tuotteiden logiikka. Ensinnäkään mikään elävä tai sosiaalinen ei tietyn pornon ydinalueen ulkopuolella voi olla kapitalismin tarkoittamassa mielessä kovin täydellinen tuote. Ihmisen tai sosiaalisen tuotteistaminen on aina spektaakkeli, eli lavastus. Ainoa rahanarvoinen asia, josta kapitalismi voi olla kiinnostunut, on ilmiasun takana oleva simulaatiota ohjaava agenda. Kapitalismi ei ole kiinnostunut elollisten ristiriidoista, hössötyksestä tai symbolisesta vaihdosta, vaan taloudellisen vaihdon lisäämisestä. Siksi, jos jokin tuote ei ihanteellisesti omalla olemuksellaan pysty lisäämään taloudellista vaihtoa, sen on tehtävä se simulaatiossaan olevan agendansa kautta.  

Tämä on kapitalismin virhe.

Nyt jos kävisi niin ikävästi, että kapitalismi joskus tulisi loukanneeksi jumalia ahneudellaan, olisi seurauksena se, että jumalat tarttuisivat virheeseen. Jumalten kosto tarkoittaa virheen etsimistä. Jos loukkaat jumalia kohtuuttomuudella, tekopyhyydellä, kaksinaamaisuudella, armottomuudella, virheesi etsitään. Kostoa hautovat jumalat katsoisivat kapitalismin virhettä ja pohdiskelisivat kostoa kapitalismille, sen armottomuudelle ja kohtuuttomuudelle. Lopulta, sopivan hetken tullen, jumalat hirttäisivät kapitalismin omaan virheeseensä.

**
 
Ennen kuin alatte täristen odottaa jumalten koston täytäntöön panoa, huomatkaa, että kapitalismissa oleva virhe ei ehkä ole mahdoton oikaista. Kapitalismi rakastaa tehokkuutta ja vihaa kompromisseja. Siksi ei ehkä kannata vesittämisestä etsiä ratkaisua. Jokin hyvin älykäs ratkaisu on ehkä mahdollinen. 

MISTÄ TIETÄÄ, ETTÄ FEMINISMI ON MÄTÄÄ

Minä en tunne feminismiä kovin hyvin, enkä ole juuri seurannut liikkeen historiaa. Sitä ei tarvitse seurata, että tietää sen simulaatioksi. Tämä on teoria, joka pätee postmodernilla aikakaudella ihan kaikkeen tällaiseen sosiaaliseen liikehdintään ja saa pitävän evidenssin, jos sitä ryhtyy tosissaan etsimään. Siksi sanotaan, että elämme hyperreaalisessa todellisuudessa. Simulaatiota ei enää voi erottaa todellisuudesta. Todellisuus on simulaatioiden kyllästämä. Arkisemmin tämä tarkoittaa sitä, että kaikki on läpikotaisin korruptoitunutta. Kaiken korruptoituneisuus on sääntö ilman poikkeusta. Voidaan esimerkiksi lähteä siitä, että nykyfeminismissä ei ole yhtään tietoista pistettä joka ei olisi läpimätä. Vain tietämättömyys voi olla ei-mätää. Simulaation sisällä tieto on viettelyä joka mädännyttää. Tämä hypoteesi todistuu mikäli viitsisimme etsiä todisteita.
  
Tietyllä tasolla voi sanoa, että simulaation tunnistaa siitä, että siinä ei tunnu pulssia. Se ei hengitä. Sen sosiaalisuus on pelkkä kiristävä pakkopaita, jota juonittelun ja vallanhimon hihnat pitävät kasassa. Siinä ei tunnu elävää pohjavirtausta, eikä sen keskuudessa synny elävää, voimakasta, vapauttavaa ajattelua. Viisari ei värähdä, varpu ei heilahda. Se ei pysty yhteisymmärrykseen minkään kanssa. Se ei tunne symbolisen vaihdon käsitettä. Se on oman valtapelinsä saareke. Se saa yhä vähemmän tuoretta verta imettäväkseen. Sen ilmiasu on kuollut, jähmettynyt, pölyn peitossa. On myös simulaatioita joiden ilmiasu on ikuisesti tuore, kuten popmusiikki ja porno.
 
Tällä kuvauksella ei ole mitään tekemistä feminismin perusideoiden kanssa. Simulaatio on juuri sitä kosketuksen menettämistä niiden perusideoiden maailmaan. Feminsmi voi uusiutua yksittäisten toimijoiden tasolla. Edellystys on silloin se, että he eivät muodosta yhtenäistä poliittista valtaa käyttävää liikettä. Se poliittisen vallankäytön osa siitä kaapataan simulaatiolla ja siirretään toisiin tarkoituksiin, mikä poliittinen valta ylittää tietyn kynnyksen.

Missään tapauksessa mikään feministinen liike ei voi käyttää poliittista valtaa niin, että se ei olisi naisille haitallista. Aivan samoin kuin mikään vasemmistolainen liike ei voi käyttää poiittista valtaa niin, että se ei olisi fasistista. Tai mikään runoliike ei voi käyttää poliittista valtaa niin, että se ei olisi taiteenvihaa. Simulaatio palvelee aina fasismia. Jotta simulaation voisi lopettaa pitäisi olla edes jotakin mikä ei ole läpikotaisin korruptoitunutta. Mutta kapitalismin olosuhteissa mitään sellaista ei voi olla. Jos sitä näyttää olevan, se on kuviteltua, eli haihattelua. Vapaaehtoistyö voi olla vakava aate. Mutta leipä tulee vain korruptiosta. Että asia voisi olla toisin, pitäisi voida astua kapitalismin ulkopuolelle. Mutta meillä ei ole kapitalismin ulkopuolta.

SOMEKÄYTTÄJÄN MUISTELMAT

Loputon linkittely hyperreaalisessa peilisalissa on erikoinen pakkomielle. Illuusio siitä, että on jotenkin kärryillä. Mitään parempaa ei ole tarjolla. Joitain kysymyksiä ja ajatuksia herää. Täysin satunnaisia mielleyhtymiä tunnistamattomiksi vääristyneistä peilikuvista. Joskus tulee psykoosinomaisia hetkiä, luulee näkevänsä jotain todellista, jotain hirveämpää kuin mikään kuvitteellinen. Elämän parhaita hetkiä. Niitä ei viiden minuutin kuluttua enää muista. Ei tässä paljon muuta tapahdu. Tasaista viivaa, sydänkäyrä.

4.9.2015

LÄNSIMAIDEN SEPPUKU

Baudrillard selittää nykyhetken tapahtumat näin. Neljännen maailman mailla on pitkään ollut inhimillisen kärsimyksen monopoli. Kärsimys ja kurjuus ovat länsimaisten ihmisten lemmenlääkettä. Länsimaiset ihmiset kuluttavat ja ahmivat köyhien itselleen tuottamia katastrofeja. Toisten äärimmäinen kärsimys on länsimaisten huumetta. Neljännen maailman maat pitävät tiukasti kiinni monopolistaan samoin kuin länsimaat eivät anna ydinaseiden levitä. Jossain kohdassa aineenvaihdunta sekoaa ja virukset tunkeutuvat etelästä pohjoiseen. Tapahtuu modernin raju täyskäännös. Köyhät eivät siirry, eivätkä edes pyri siirtymään länsimaisiin ihanteisiin ja siihen moderniin, jota he ovat tähän asti vältelleet. Länsimaat sen sijaan liukenee neljänteen maailmaan. Syntyvässä tilassa länsimaiset ihmiset ovat yhtä toimintakyvyttömiä kuin neljänsien maiden ihmiset yli-inhimillisiä neroja.

Eräs kysymys kuuluu: onko tämä se käsikirjoitus, jolla esimerkiksi Suomen hallitus jo nyt toimii?

Hämmentävintä tässä tapahtumassa on Baudrillardin mukaan se, että tämä kaikki ei suinkaan tapahdu länsimaille ja maailmalle luonnonkatastrofimaisen yllätyksenä, vaan hyvin tarkasti kontrolloituna sotien ja tapahtumien sarjana. Länsimaat itse suurella taidolla ja asiantuntemuksella suunnittelee ja tuottaa tapahtumasarjan, joka on sen seppuku, eli kunniasyistä tehty itsemurha. Mestariohjaaja tietää: kun on kuoltava, sen ei tarvitse tapahtua sattuman määräämällä hetkellä. Hän haluaa kontrolloida ja ohjata oman kuolemansa kuin suuren näytelmän. Kysymys on näytelmästä, joka päättyy veren ja suolien hitaaseen ulosvalumiseen. Tapahtuman arvokkuus on siinä, että se ei hetkeäkään ole hätiköity tai kontroimaton. On tiettyä arvokkuutta siinä, että seppukun tekijä viileästi työntää miekan omaan vatsaansa.

Eräs kysymys on, mitä tämän tapahtuman jälkeen, jossa länsimainen alaluokka ja keskiluokka lasketaan ikään kuin hissillä neljännenmaailman slummien tasolle, tapahtuu länsimaiselle eliitille? Kun ovat näytelmänsä ohjanneet ottavatko eliitin jäsenet (ja heidän palvelijansa esimerkiksi Helsingin Sanomien toimituksessa) suoraselkäisesti syanidikapselit esille hyvästelevät toisensa, laittavat lapsensa nukkumaan, syötävät syanisikapselit ensin lapsilleen ja nielevät sitten omat ampullinsa.

Olisi tietysti kohtuullista odottaa, että näin tapahtuisi. Mutta luulenpa heillä olevan muuta mielessään.  

LEMMENLÄÄKE

Köyhyys on lemmenlääke. Köyhällä saattaa olla luonnonrikkauksia. Niistä ei tarvitse maksaa, mutta ne täytyy louhia esiin. Köyhälle on annettava teknologia, jolla se voi ammentaa luonnonrikkautensa tyhjiin. Sille pitää antaa teknologia, jolla se voi esittää luonnonrikkautensa koko maailmalle. Mutta sille ei tarvitse maksaa siitä mitään. Köyhä antaa kaikkensa sitä vastaan että saa käyttää ilmaiseksi kaivinkonetta. Köyhälle riittää levittää kuva hymyilevästä itsestään kaivinkoneesa ja rikastamattoman malmikimpaleensa vierellä. Se on köyhän palkinto, nähdä itsensä kuvassa, jossa on todellista sisältöä. Malmi kuljetetaan pois ja rikastetaan toisaalla. Sen jalostavat toiset. Siitä tulee hyvää metallia, joka myydään. Mutta köyhälle ei pidä antaa vastalahjaksi mitään. Se ei enää olisi lemmenlääke.

KLASSINEN, ROMANTIIKKA, ANTIKLASSINEN

Simulaatioksi muuttuminen on sitä, että ilmiön symbolinen taso irrotetaan sen ilmitasosta ja siihen väliin tuodaan simulaatio. Ollaan dogman tilassa, jonka luo simulaatiota ohjaava valta. Kun klassinen muuttuu simulaatioksi, romantiikka yrittää palauttaa kosketuksen pohjavirtaukseen. Se ei onnistu. Simulaatiota ohjaava valta ottaa käyttöön rajumman väkivallan. Syntyy ortodoksia. Se on antiklassisuutta, mutta minareettien verenhöyryssä sitä kutsutaan klassisuudeksi.
-  "talouden ja etiikan liitto on aina ollut vaikea asia."

- "Miksiköhän niin on - tai onko se niin? Eikös talous ole pohjimmiltaan sitä, että pidetään asiat kunnossa, tehdään työtä ja tuoteta maailmaan hyvää. Miksi se on ristiriidassa myötätunnon ja avuliaisuuden kanssa?"

- Ei se aina ole ollut vaikea asia. Antiikin kreikkalainen jumaluus Hermes (myöh Merkurius) on kaupankävijöiden ja runoilijoiden jumala. Tämä tarkoittaa: taloudellisen vaihdon ja symbolisen vaihdon jumala. Nämä kaksi asiaa ovat alun perin klassisesti erottamattomia. Ne tukevat toisiaan. Symbolinen vaihto on taloudellisen kiihdytin ja taloudellinen vaihto on symbolisen kiihdytin. Mutta Euroopassa joku keksi joskus kapitalismin. Kapitalismin perushavainto on tämä: tietyissä olosuhteissa patoamalla symbolinen vaihto, saadaan taloudellinen vaihto kiihtymään rajatta. Siksi melankolia, eli depressio kapitalismissa, on aina ensin henkinen tila ja sitten vasta taloudellinen tila.

HYVÄNTEKEVÄISYYSKANNIBALISMI

Kuva merenrantahiekalla makaavasta hukkuneesta pikkupojasta on absoluuttisen koskettava ja kamala. Se ei kuitenkaan estä sitä, että kysymys on hyväntekeväisyyskannibalismista. Tämä Baudrillardin mainio käsite antaa nimen tälle yleiselle auttamisen hysterialle. Mutta nyt auttamisen mankujat (jotka ovat vuosikausia olleet täysin kuuroja läheltään kuuluville avunhuudoille) eivät pelkästään ime verta todellisista avuntarpeessa olevista erilaisilla bisneksillä ja kanavoi "apua" nille, jotka erityisesti eivät ole sen tarpeessa, vaan he haluavat imeä veren myös niistä, jotka epäröivät auttaa.

Nämä epäröijät ovat itseasiassa juuri niitä jotka olivat tavalla tai toisella avuntarpeessa kunnes täysin käsikirjoitettu uusin globaali kriisi tukki heidän suunsa.

Samalla tavalla kuin punavihreässä nekrokannibalismissa pyydetään anteeksi ja kadutaan aikaisempien sukupolvien "kommunismin rikoksia" sumuverhona kapitalismin äärettömälle hyväksikäytölle ja korruptiolle, nyt pyydellään anteeksi auttamishaluttomien puolesta sumuverhona omalle pakolais- ja terrorismibisnekselle.

Nämä otukset, joiden todellista luonnetta sana nekrokannibaali on liian sympaattinen kuvaamaan, tuottavat kurjuutta päätoimialanaan. Kolmansien ja neljansien maailmoiden etelässä kurjuus tuotetaan sodalla raaka-aineista, jotka ovat ihmisiä. Pohjoisessa odottaa jalostamot, eli vihervasemmisto. Hyväntekeväisyyskannibalismi on näiden otusten päätoimiala.

Baudrillardin mukaan ja Marxista poiketen, kapitalistinen riisto on olemassa vain esiasteena paljon suuremmalle symboliselle riistolle. Kapitalistinen riisto ei voi olla äärettömän suurta, mutta symbolisen riiston astetta voidaan kasvattaa rajatta niin kauan kuin ihmiset eivät suostu valaistumaan henkisesti. Henkinen valaistuminen on synnynnäistä. Vaatii paljon tietoista työtä saada valo sammumaan.
Käyttäytyvät kuin Ruotsin kuningas.



Järjestelmämme ei auta vääriä ihmisiä. Järjestelmämme auttaa täsmälleen oikeita terroristeja. Kulttuuripolitiikka on vienyt tämän ubumaisen logiikan loppuun. Symbolisen väkivallan ääripiste on saavutettu. Vuorossa on fyysinen väkivalta.

Kiitos vihervasemmisto. Sana intellektuelli ei enää kuulu kielemme aktiiviseen sanavarastoon.
Baudrillard esittää olennaisen kysymyksen vuonna 1992 käsitellessään vihervasemmiston rikoksia ihmiskuntaa vastaan:

"Kyse on toisenlaisesta rikoksesta ihmiskuntaa vastaan, miljoonien ihmisten fantasmojen, affektien ja herkkäuskoisuuden ottamisesta panttivangiksi television avulla [nykyisin voi ajatella: koko valtamedian avulla]. Kyse on kiristys- ja simulaatiorikoksesta. Millainen rangaistus tällaisesta panttivankien ottamisesta määrätään?"

Tämä kysymys voitaisiin esittää Saska Saarikoskelle. Varmaan hänellä on tähänkin joku Lontoosta opittu todella ubumainen vastaus. Kuten esimerkiksi tämä, jonka Baudrillard itsekin antaa:

Media iskostaa meihin välinpitämättömyyttä, epäilevyyttä, etäisyyttä ja ehdotonta apatiaa. Samalla se tekee kaikesta median ulkopuolisesta ns. reaalisesta epäuskottavaa. Ja juuri tämä on aikakautemme edistysaskel. Meidän on enää mahdotonta edes hetkellisesti uskoa mitään näkemäämme, kuulemaamme, kokemaamme. Tiedämme aivan liian hyvin sen kaiken pelkäksi kusetukseksi. Lähestymme kollektiivisella tasolla zen-munkin tietoisuuden tilaa.

Ja juuri tämä yleinen aavistus kaiken hyperreaalisuudesta on minun ansiotani, sanoisi S Saarikoski nulikkamaista ylimielisyyttä huokuen.

Me purisimme hammasta kahdeksatta kertaa tarkistaen että kännykkä varmasti on taskussa ja rannekello varmasti on vasemmassa ranteessa.
Kovan paikan tullen olen kristitty. En sellainen kristitty, joka piittaa kristillisyyden erilaisista dogmeista, määritelmistä tai lahkoista, vaan sellainen, joka määrittää kristillisyyden ytimen. Ei näitä asioita papilta kysytä.
Olen surumielinen koska fysiikkani ei kestä inhota ja halveksia niin paljon kuin tahtoisin. Heikko ihminen.
Vihervasemmisto. Älkää unohtako: palvomanne Heidi Hautalan OIKEA KÄSI Storsjö tuomittiin islamistiterroristien maahantuonnista. Monet näistä henkilöistä ovat suoraan yhteydessä Venäjän terrori-iskuihin. Vihervasemmisto YLLÄTTÄEN vaikenee. Nähkää nyt ihmiset, että tuo oli vasta alkusoitto. Jos hyväksytte Venäjän vastaisen terrorismin olette periaatteessa jo kääntyneet islamin uskoon. Hyvä niin, mutta lopettakaa jo se ateistin esittäminen tai kristityn esittäminen, sellainen ei sovi kiihkomuslimille ollenkaan! Maahanmuuttokritiikille ei voi olla mitään perustaa, jos hyväksyy äärijihadistisen vihervasemmiston olemassaolon. Jihadistit EIVÄT SALLI muiden uskontojen ja kulttuurien olemassaoloa. Vihervasemmisto ON TUONUT väkivallan kulttuurin Suomeen. Tämä on kiistämätön tosiasia.

VANHAPOIKAKONE

Tuhoisa itseensä viittaaja (Baudrillard).

3.9.2015

Olen keskustellut FB:ssä Ylen toimittajien kanssa toimittajien aivopesusta. Alatason toimittajat hoitavat humanistisen usvan. Heidän tuotteensa on turvallisuuden tunne, ambient. Ylätason toimittajat hoitavat CIA, CNN, AP:n militarististen käsikirjoitusten ja sodan valkopesemisen kopioiden suomentamisen. 

Halusinpahan vain sanoa. Mutta en halua heikkoja päätoimittajia mitenkään ahdistella. Tiedän, että kohta Saska Saarikosken täytyy ihan pääkirjoituksessa asti kertoa kuinka hän on kiusaamisen ja ahdistelun uhri, kun julkisessa keskustelussa ei ole nykyään mitään rajaa. Hän, viaton uhri, ei saa tehdä edes työtään rauhassa tässä junttien maassa! "Yhyy. Mut hei, yritä ymmärtää, ole humaani! Mä en osaa olla muuta kuin rosvo. Mä en osaa tehdä muuta kuin likaisia hommia. Pitäähän munkin toimeentuloni jotenkin ansaita." 
Voi olla että tällainen kritiikki menee hieman ohi, koska ihmisillä ei ole tarpeeksi analyyttisiä välineitä nähdä sitä miten asia todellisuudessa on. Arabeilla saattaa olla outoja tapoja, mutta merenylitulijat eivät ole syyllisiä tai heitä ei pidä sellaisiksi leimata. Tämä kannattaisi ymmärtää vaikka oikeasti olisi rasisti.

Sillä syyllinen voidaan tällä kertaa yksilöidä ja rajata paljon rehellisemmin.
 
Nyt pahentaa asiaa se, että vihervasemmisto jatkaa provokaatiota ja on letkeän ylimieliseen tyyliinsä laittamassa kansaa maksumieheksi eliitin tekemään rikokseen, johon syyllinen voidaan yksilöidä tarkemmin.

Syyllinen sotien tuottamaan tilanteeseen ei ole vihervasemmisto aivan suoraan, mutta välillisesti kyllä on. En ole nähnyt yhtäkään sodanvastaista marssia vihervasemmistolta. Eliitti on todellinen syyllinen, mutta sitä on vaikeampi saada kiinni. Kansalle saattaa kelvata vihervasemmisto veriuhriksi, kunhan sillä keittää yli. Väkivaltatilastot ovat ehkä olleet laskussa. Mutta voivat kääntyä jonain päivänä nousuun.

Totta on se, että älyllisesti äärimmäisen epärehellisenä vihervasemmisto on elävän kulttuurielämän sammutuspeite. Baudrillard kuvaa tätä ilmiötä loistavassa suomennoksessa Lopun illuusio. Kirja on julkaistu hyvänä suomennoksena jo vuonna 1995. Aivan kuin nykyisen simuloidun todellisuuden toimijat olisivat käyttäneet siinä esitettyä kritiikkiä toimintaohjeena. Siksi kritiikki puree yhtä täsmällisemmin. Baudrillardin sanat ovat vihervasemmiston kasvojen viiltelyä. Ne eivät jätä ilmiöstä mitään paljastamatta. Ei mitään salaisuutta. Se on ruumiinavaus, joka herättää vuoroin lämmintä iloa, vuoroin ekstaattista kulttuuriterrorismin halua. Se on kylmä läiskäys henkisesti laiskan Timo Hännikäisen kasvoille.

Vihervasemmisto on neuvostoliiton jälkeisen lähihistoriamme intellektuaalista jätettä, jota pitää kykyjen mukaan joko hävittää, tai sitten estää sen kierrätykseen joutuminen. Sen jälkeen päästään eroon Hänniskäisen tai Hommafoorumin kaltaisista liian paljon ohi ampuvista älähtelyistä. Ne vain katoavat kohteensa mukana.
Pakolaiskysymyksessä ilmeisesti keskeisenä pidetään sitä, että ihmiset ovat paenneet veneillä. On esitetty valokuvia hukkuneista venepakolaisista. Mutta kaikki tämä voidaan tietysti nykytodellisuudessa lavastaa. Ainoa tapa varmistua venepakolaisuudesta on itse olla mukana sekä lastauksessa että purkamisessa ja itse omin silmin tarkistaa, että henkilö tuli veneellä meren yli. Muussa tapauksessa tässä CIA-johtoisessa läpikoitasin absurdissa maailmassa asia voi olla miten hyvänsä. 

No hyvä on. Oletetaan että välimereen hukkuneita on tuhansia lyhyen ajan sisällä ja tämä arvio on totta (pelkästään tänä vuonna hukkuneita kesään mennessä 1500-2000?). Oletetaan, että he tulivat veneellä yli. Siitä huolimatta he voivat olla taistelijoita, joilla on tällainen koulutus.

No hyvä on. Oletetaan, että suuri osa hukkuneista on ollut lapsia ja naisia. Oletetaan että he uhrasivat jotakin tärkeää kotimaassaan, omaisuuden, kodin, sukulaiset. Tällaiset asiat eivät valitettavasti ole kovin suuriarvoisia islamistitaistelijalle, joka pääsee paratiisiin terrori-iskun kautta.

No hyvä on. Oletetaan, että he ovat ns. tavallisia sekulaareja ihmisiä, ja että heille pitäisi todellakin maksaa käypää kapitalistin valuuttaa siitä, että he ryhtyisivät tällaiseen. No se ei varmaankaan ole totta, että heille olisi kukaan maksanut valloitusretkelle lähtemisestä.

No hyvä on. Annetaan kaikille turvapaikka ja katsotaan mitä siitä seuraa. En tosin ota vastuuta, jos alkavat pommit paukkua.

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com