Käymälä

26.4.2018

Älä jää lumeen makaamaan.
Älä jää tuleen makaamaan.
Älä jää ruohikolle makaamaan.
Älä makaa pilveä.
Älä jaa liikesalaisuuksia
Makuualustana hiekka on
kehosi muotokuva
Älä jää hiekkaan makaamaan.  
Jos tekee kovalla intensiteetillä pitkällistä elektronimusiikillista kehitysprojektia tolkuissa pysyminen saattaa olla haaste, ellei tekemisen viiteryhmä ole erityisen tiivis tai fyysisesti läsnä.
  
Castanedan ensimmäinen pääsääntö sanoo: kokoomapiste määrittää aistimisen. Tässä piilee se vaara, että jää yksikseen junnaamaan johonkin kokoomapisteen sijaintiin, joka on itselle sanovinaan jotain, mutta josta kukaan toinen ei saa kiinni. Kukaan toinen EI KUULE samoin. Kokoomapisteen perifeerinen sijainti saattaa tehdä tepposet myös ryhmälle.
  
Eräs ongelma on teknisten haasteiden määrä ja laatu. Jokainen kehityshaaste ja siihen liittyvä implementointi pitää arvioida realistisesti. Asioiden tekeminen ei ole yhtä vilkasta kuin niiden pelkkä ideoiminen. Suurin osa ideoista ei toimi. Suurin osa implementaatioista ei toimi käytännössä. Monet nerokkaat ratkaisut eivät aluksi näytä toimivan, ennen kuin kokeilua on riittävästi. Ideoita seuraa toteutus ja vasta onnistunut toteutus mahdollistaa näköalan uusiin ideoihin.

Mihinkään toteutusmuotoon, olipa miten työläästi toteutettu hyvänsä, ei saa jäädä kiinni. Kaikki on voitava purkaa paremman, elegantimman, mielekkäämmän tieltä. 
   
Teknologia-avusteisessa taiteessa on vaara päätyä sekoittamaan tekninen teho ja esteettinen teho. Mikään esteettinen teho ei suoraan seuraa teknisestä tehosta. Joskus teknisten haasteiden voittaminen mahdollistaa uudenlaisia esteettisiä efektejä.
  
Pragmaattinen työskentely perustuu tavoitellun esteettisen tehon täsmälliseen määrittelyyn. Vasta toiseksi mietitään keinoa. Koskaan ei tulla keino edellä, koska keinon käyttö ei määrittele esteettistä tehoa täsmällisesti. Uuden keinon suhteen voi tietysti miettiä millaisia esteettisiä tehoja se mahdollistaa. 
 
Umpikujaan päätyvä prosessi on pystyttävä keskeyttämään nopeasti. Nopeaan etäisyydenottamiseen ja tilannekatsaukseen on oltava tehokkaat tietoisuuskeinot. Tämä on yhtä tärkeää ryhmätyössä kuin yksin.

Alkuperäinen visio on pystyttävä elvyttämään tehokkaasti. On oltava käytössä tietoisuuskeinot, joilla visio ja referenssit tuoreutetaan tehokkaasti. On muistettava itsensä.

Ihmisen tietoisuuden luonteesta ja toiminnasta ei saa olla mitään "tieteellisiä" harhakuvitelmia.

Ihminen saa uskoa psykologiset teoriat todeksi jos se rauhoittaa. Psykologiatieteen merkitys on juuri siinä että se tarjoaa selityksiä ja siksi rauhoittaa.

Mutta mistä todellisuudessa on kysymys, jaa-a.

Elämän mielekkyyttä kaipaillaan aina turvallisen etäisyyden päästä.  Kun elämän mielekkyys tulee kohdalle, se ei ole niinkään vapauttava kokemus. Elämän merkitys on selittämätön, väkevä.

En ole koskaan lukenut yhtäkään twitterviestiä. Minulla ei ole aikaa sellaiseen. Kolme tuntia on lyhin keskustelu jota suostun keskittyneesti kuuntelemaan.

Platonin tekstit eivät voi syntyä ympäristössä jossa robotiikka ja tekoälyn kehitys on keskeneräistä. Käsitteen sielu merkitystä ei voida ymmärtää oikein ennen kuin meillä on emotionaalisia täysin psykedeelisesti pelaavia seksirobotteja.

25.4.2018

Noise ei ole erityisen kuuntelijaa palkitseva musiikin tyylisuunta, varsinkaan mikään tällainen analogisilla DIY vehkeillä tehty noise. Kineettistä musiikkiteatteria ne sen sijaan voivat hyvinkin synnyttää. Ylipäätään analogiaretroilu on kaikilla tasoilla todella puuduttava tapa kierrättää vanhaa läpikuultua roinaa.

Tässä vähään aikaan kiinnostavinta kuulemaani noisea. Varsinkin kaksi vikaa raitaa ovat suositeltavia.


24.4.2018

Vain pienillä kansoilla on varaa jäädä jumiin menneisyytensä kanssa. He voivat aina uhriutua ja syyttää omista virheistään ja omasta henkisestä laiskuudestaan suuria kansoja.
Konsertto luovan tuhon jumaluudelle.

 

Jatkokysymys: miksi on mahdotonta ajatella, että kukaan osaisi tehdä mitään vastaavaa ranskankielisen Kanadan ulkopuolella?
Valistunut ihminen ei halua lukea uutisia tai käyttää sosiaalista mediaa, koska impulsseista kieltäytyminen on liian suuri energiahukkaa. Valistunut ihminen haluaa maksaa hakukoneiden käytöstä, jotta hänen käyttäytymiseen ei yritettäisi vaikuttaa tai tarjota mainoksia. Valistunut ihminen käyttää vain palveluja, jotka toimivat maksavien asiakkaiden ehdoilla, ei ilmaispalveluja jotka toimivat käyttäjien psykologiaan vaikuttamisesta.
   
Silti television katselu on välttämätöntä. Miten voi ruokamainoksia katsomatta tietää mikä ruoka milloinkin on myrkytettyä?

BUT WHO IS THE DREAMER

Teknologia ja tekoäly pelottavat ihmisiä siksi, että kuvitellaan älykkyyden (egoilu, vittuilu ja kiusanteko toisille) olevan jotenkin pohjimmainen ihmisen ominaisuus. Tosiasiassa äly ja järki on aivan päälleliimattu ihmisen ominaisuus, jossa vain hyvin pieni osa ihmisen kyvyistä ja mahdollisuuksista ilmenee hyvin pitkäpiimäisellä tavalla, teknologiakehityksen kaltaisina puurtamisprojekteina. Teknologia vilistää kuin valtava kosminen tuhatjalkainen taivaankannella ja luo ukkosen.

Tunnekeskus on tärkeämpi. Mutta sitäkin tärkeämpi tulevaisuudessa on ihmisen toistaiseksi löytämättömät ja käyttämättömät mahdollisuudet, eli unennäkökeskus ja näkemiskeskus. Myös tahdonvoima on ihmisen erikoisosaamisalaa.

Vähitellen Tonaalin siivoamisprosessin myötä tulemme myös varmistuneiksi siitä, että Naguaali on olemassa. Metafysiikka ei ole mikään taaksejäänyt hullutus, vaan tulevaisuuden tärkein tutkimusala. Paljon tärkeämpi kuin teknologia, koska ihmisen tietoisuuskyvyt lepäävät metafysiikan varassa. Metafysiikan keskeisyyden käsittämiseen --- patafysiikan nollapisteeseen -- riittää ehkä viisikymmentä vuotta nykykehitystasolta.

Metafysiikan uudelleenarviointi tulee väistämättömäksi yksilötietoisuuteen ja kollektiiviseen tietoisuuteen iskevien sairauksien myötä. Metafyysinen masennus on näistä sairauksista yksikertaisin ja helppohoitoisin: josta kuitenkaan parantuminen ei ole mahdollista, ellei metafysiikan perustoja todella ymmärrä. Masennus on tietoisuuden sairauksien nuha.
 
Tullaan vääjäämättä pisteeseen, jossa on pakko rehellisesti tunnustaa se tosiasia, että emme tieteellisesti vielä täysin ymmärrä tietoisuuteen vaikuttavia luonnonlakeja. Kyllä, se on pohjimmiltaan fysiikkaa (fysiikka on Tonaalin metafysiikkaa, metafysiikka on Naguaalin fysiikkaa). Mutta "hiukkasvaikutukset", jotka ovat tietoisuuden kannalta olennaisia, eivät ole toistaiseksi empiirisen tieteen mittareiden piirissä. Tietoisuuden ilmiössä on nähtävillä valtavasti meille määrittelemättömiä luonnonlakeja. Me kutsumme koko könttiä erittelemättä nimikkeellä alitajunta, mutta tämä on hyvin alkeellinen ajattelutapa, ainakin Castanedan mukaan.
   
Koneen ja ihmisen työnjaossa ei ole mitään ihmettelemistä heti kun ymmärrämme, että ihminen ei ole kone ja että jokaisen ihmisen potentiaaleista on noin 99% löytämättä. Siksi tekniikan pelko on nimen omaan tylsimysten ominaisuus. Teknologia ei ole hyvä tai paha, vaan hyvän ja paha tuollapuolen. Mikään ei ole mitään itsessään. Kaikki riippuu käytöstä.
 
Silti vaaroja vähättelemättä on tunnustettava, että virtuaalitodellisuuden kaltaiset teknologiat tulevat tuottamaan ennennäkemättömiä tietoisuuden sairauksia. Tämä johtuu siitä, että käsityksemme ihmisen tietoisuudesta kohtaa yhä ankarampaa päivitystarvetta. Ja tämä tutkimus on nimenomaan osa kliinistä lääketiedettä.



SATTUMA

Jumala heittää noppaa. Silmäluku ei tule yllätyksenä. Se vahvistaa suunnitelmia.

23.4.2018

Pellon reunalla koristeellinen kaksikerroksinen puinen päärakennus. Pintojen reunat ovat valkoiset, mutta ikkunoiden ympärillä kehittyy laajempi toisenvärinen ornamentiikka. Väri on nimetön, jotenkin täsmällisesti oranssin ja vaaleanpunaisen välistä.
Lohduttaako tietää, että rakkaus ei ole menossa mihinkään. Se on täysin ehdotonta ja ikuista. Kunhan vain itse hoippuu rakkauden piirissä.

22.4.2018

Päivällä unohtui talon ovi auki. Suuret hämähäkit virtasivat sisätiloihin. Illalla pyydystin niitä juomalasilla ja pahvinpalasella pitkin eteisen seiniä. Ovi oli siinä hetken auki hämähäkkejä heitellessä, sisään kömpi kohmeinen sisilisko. Tulijoita riittää.

FASISMIN AIKAKÄSITYS

Fasismi on ihmisen tietoisuuden sairaus, samanlainen sairaus kuin skitsofrenia tai masennus. Mutta fasisti kulkee vailla sairaudentuntoa. Fasismissa sairaudentunto ja yksilönvastuu on kollektivisoitua. Fasismi saa historiallisesti alkunsa ideologisista varmuuksista, mutta 1900-luvulla fasismia on tuottanut "tieteellinen varmuus". Vaikka luonto on meille pieninpien osatekijöidensä suhteen tutkimaton ja syvä, ihminen hybriksessään toisinaan pitää "tieteellistä maailmaankuvaansa" riittävänä sen arvioimiseen, mikä on luonnolle mahdollista ja mikä ei.
 
Castanedan kontekstissa fasismi näyttäytyy selkeänä ilmiönä. Fasismi on ehdotonta kokoomapisteen sijainnin määrittelyä ja vihamielistä suhtautumista pieninpäänkin siirtymään määritellystä ihanteesta. Fasismi on siis kollektiivisen kokoomapisteen fiksaamista.

On ehkä pieni yllätys, että tästä näkökulmasta Neuvostoliitto täyttää kaikin puolin kiistattomasti fasismin määritelmän.

Tämä on mahdoton ja sairaskin hahmotustapa, jos perimmäinen päämäärä on tietyn sijainnin ihanteellisenapitämisen ja säilyttämisen halu. Maailmanprosessi kun muuttaa kollektiivista kokoomapistettä vääjäämättä. Tulevaisuutta ei siinä mielessä voi ennustaa, että emme ole yksin keksimässä sitä. Tulevaisuuden keksimisen prosessiin osastuu rakentava ja tuhoava luovuus.

Olemme eläneet pitkään tuhoavan luovuuden aikakautta, jossa uuden edellytys on ollut vanhasta luopuminen. Näin ei välttämättä jatku enää historian loppupisteen tuollapuolen. Lineaarinen aikakäsitys kärpetyy.
 
Siksi konservatiivisuus ei voi perustua laiskaan 40-vuotta vanhojen maisemakuvien lämmitys- ja markkinointiprojektiin. Tällainen aikakäsitys on "liian lineaarinen" tai "liian syklinen".

Parempi tapa on hyväksyä väistämätön muutos. Mutta samalla lisätä tietoisuutta siitä mitä kokoomapiste ja sen muutos tarkoittavat. Loppupelissä se ei ole mitään graniitinraskasta, vaan höyhenenkevyttä: niin kuin jokainen masennuksesta parantunut todistaa.
 
Kokoomapisteen liikkuvuuden ymmärtämisellä voidaan saavuttaa dynaaminen kyky monien sijaintien -- ja myös halutun "menneen" sijainnin -- saavuttamiseen. Konservatiivisuus ihanteellisessa muodossa ei perustu muiden mahdollisuuksien kieltämiselle, eikä myöskään lineaarisen aikakäsityksen kieltämiselle. Eikä kokoomapisteen olemuksen ymmärtämisestä tarvitse seurata kaikkien maailmojen samanarvoisena pitäminen.

Kokoomapisteen dynaamisuuden oivaltamisella saavutetaan sovinnollinen tila- ja aikakäsitys, jota voisi luonnehtia sykliseksi, ellei meillä olisi niin voimakkaita ennakkokäsityksiä siitä mitä syklinen aikakäsitys tarkoittaa. Siksi ehkä riittää sanoa: aikakäsitys on ei-lineaarinen.

FOKAALINEN, TULISIJA

Musiikki out-of-box on kivaa. Mutta universumissa on paljon musiikillisia boxeja, joiden välillä voi interpoloida, tietoisesti tai vähemmän.
 
Voisi arrière-gardistinen ensyklopedismi ja hyperkriittinen metaromantiikka olla musiikillisen ajattelun perusta? Siis jonkinlainen aikakone, jossa fokus voidaan siirtää mihin hyvänsä musiikin historialliseen tuoreuspisteeseen ja aloittaa työskentely siinä hetkensä disruptiivista luovaa tuhoa imitoiden ja sen hetken säikähdyttäviä uutuusarvoja fokusoiden. Ja löytää siitä lähtökohdasta arrière-garden viisausperinteen mukaisesti jotakin uutta. Joka kaikeksi harmiksi ei kuitenkaan enää missään kontekstissa edusta aitoa luovaa tuhoa.

Projekti ei vaikuta ainakaan mitenkään pragmaattiselta lähtökohdalta, jossa jokainen ryhtyminen olisi sekeästi tuloksellinen investointi ajankäytön kannalta. Ammattilaismusiikissa vain valmis aika lasketaan, hyviä yrityksiä ei.

Musiikki on jotakin, joka esittää musiikillisen idean täsmällisesti. Monien ideoiden yhtäaikainen epätäsmällinen esittäminen taas ei ole musiikkia, vaan näennäismusiikkia. Siksi fuusiomusiikilla ei ole erityisen hyvä maine.

Fokus, tulisija, jonka ympärille musiikki kerääntyy, on tärkeä. Musiikillinen tapahtuma ei voi istua kahdella leirinuotiolla yhtä aikaa. Ehkä arrière-garde on jotakin joka voisi palauttaa avatgarden hukkaaman fokuksen: koota kaiken jälleen yhden nuotion äärelle? Ehkä se on taide, jonka kohteena on kokoomapisteen sijainti (yksilöllinen ja kollektiivinen). Castanedan kirjaaman opetuksen mukaisesti, kokoomapiste on suorassa suhteessa tahdonvoimaan, joka on välillisessä suhteessa emootiokeskukseen, ja sille rinnakkaisiin unennäkökeskukseen ja näkemiskeskukseen.

Esimerkiksi stockahusenlaista serialismia ei voi tulkita muuksi kuin kokoomapisteen siirtämisen metodisoimiseksi (tulkintaa vahvistaa se, että Kölnin koulussa toimi monia castanedalaisia). Kysymys on -- kaikkien 1900-luvun poliittisten konnotaatioiden ohella -- kiinnijäämisen leikistä, jossa kiinni voi jäädä yhtä hyvin pakotiehen itseensä kuin siihen mistä ollaan pakenemassa: klassistonaalinen kontrapunkti tai muu sellainen.

Ovatko välitilat missään mielessä kiinnostavia? Onko kokoomapisteen aikakonesiirtely esteettisesti kiinnostavaa ja mitä kokemusta vasten se resonoi? Ehkä se palvelee (kosmista) yleiskatsauksellisuutta (ajan ulkopuolelle sijoitetun) mikroskoopin tavoin. Tällaisessa projektissa kieltämättä on aitoa historian lopun tenhoa.


Voima ja vääjäämättömyys
asettuvat vastakkain,
vääntöä odottava
käsivarsi kätisyyden kääntävän
kvanttipeilin edessä.

KENTÄT

Taantumusvoimat elävät kentillä parasiittisesti vihollisten määrittelystä. Kun jokin elinvoimainen ilmestyy, ne määrittelevät sen viholliseksi ja imevät rakenteellisen väkivaltansa keinoilla elinvoimat tyhjiin. Pian tilanne on yhtä depressiivinen kuin alkutila. Kun taantumusvoimat jätetään oman onnensa nojaan, ne eivät TODISTETTAVASTI saa mitään aikaan. Ne märehtivät omassa pelko-oksennuksessaan, jota David Lynch kuvaa käsitteellä Garmonbozia. Luoja armahda mitään raikasta ilmestymästä niille energialähteiksi.
 
Tämä on syy postmodernin kulttuurin rappioon. Tekeminen kenttien kanssa on aivan liian riskialtista jokaiselle, jolla on jotakin menetettävää. Vain ne, joilla ei ole enää mitään menetettävää, voivat toimia kentillä. Kenttien väkivalta on Garmonbozia-väkivaltaa. Voi ajatella, että Castaneda kuvaa inorgaanisten olentojen kautta allegorisesti apurahoitettujen instituutioiden kenttien dynaamisia prosesseja. Mikään yksilösankaruus ei voi haastaa tuota rakenteellista väkivaltaa, kuten jo tiedämme. Inorgaanisten olentojen kanssa voi vain kieltäytyä olemasta tekemisissä: vapautemme on vain passiivista. Jos ei tätä ymmärretä oikein, vaan siirretään syy koko ajan epäolennaiseen (sekularismin takalukko), kulttuuria ei voida uudistaa. Tämän takia kulttuuri ei TOSIAANKAAN uudistu ilman metafyysistä ajattelua.

21.4.2018

HARHARETKIEN ANTIA

Joku väitti, että psykoaktiivisten kasvien vaikutuksissa ei ole mitään sellaista mitä ei voisi syvämeditaatiolla saavuttaa. On turvallisuutta lisäävä asia, että kasvien vaikutukset lakkaavat kehossa tapahtuvan kemiallisen vaikutuksen myötä ja kokoomapiste siirtyy itsestään (joskus nopeasti joskus pidemmän jakson kuluessa) takaisin normaalisijaintiin.

Ssubstanssilla aiheutettu tutkittavan tilan erillinen selväpiirteisyys, kemiallisesti mitattava alku ja loppu, antavat ilmiölle jonkinlaista objektiivisuutta, ja erottavat sen akuutista psykoosista. Erottava tekijä on pelko, jota substanssien tapauksessa lievittää tieto selkeästä alusta ja lopusta.

On mahdoton uskoa, että "terve" länsimainen ihminen pelkästään meditoimalla voisi saavuttaa sellaisia aistimuksia kuin psykoaktiivisten kasvien avulla. Ainakin toivoisi, että ei. Kysymys on kokoomapisteen todella yllättävistä liikkeistä, jotka ovat sinänsä silmiäavaavia, mutta joita ei toivoisi aikaansaatavan itselle, ellei tiedä mistä on kysymys tai ole kyvykkäiden ihmisten ohjauksessa. Tietysti ammattijoogit ovat sitten asia erikseen.

Skitsofrenia on tila, jossa henkilöllä ei ole otetta oman kokoomapisteensä villeihin siirtymiin, eikä kokoomapiste palaudu normaalisijaintiin. Tällaiseen tilaan joutuminen on psykoaktiivisten kasvien käytön ainoa riski minun tietääkseni.

Se, että kokoomapiste ei palaudu aivan ennalleen voi olla masennuksestä kärsivälle todella terapeuttista. Jos kokoomapisteen paikka ei lopulta (muutamassa kuukaudessa) vakiinnu (alkuperäiseen tai uuteen sijaintiin), tilanne voi olla hankala. Käsitykseni mukaan masennuksen erottaa skitsofreniasta se, että depressiossa kokoomapisteen paikka tai vaihtelevat paikat ovat suhteellisen vakiot, kun skitsofreenikolla kiinteää sijaintia ei ole enempää kuin tietoista otetta koko kysymykseen (että sairauden luonne on kokoomapisteen villi vaeltelu).

Kun katsomme eläytymiskykyisiä, ja jopa fyysistä muotoaan muuttavia pianisteja (Mitsuko Uchida tai Martha Argerich) ymmärrämme heidän taiteensa perustuvan kykyyn siirtää kokoomapiste (historialliselle) teokselle ominaiseen paikkaan. Esitystaiteessa haaste syntyy siitä, että klassisten taideteosten syntymisen kokoomapistesijainti ei ole suorassa suhteessa ihmiskunnan nykyiseen kokoomapisteen normaalisijaintiin, joka on aina kuitenkin jossain määrin kollektiivinen.
 
**

Tässä vähän tarkempaa tietoa siitä, mikä on joogassa ja meditaatiossa mahdollista (jopa lääketieteellisin kokein mitattuna), mutta kyseessä on siis joogan ammattilaiset.
 

19.4.2018

LÖYDETTÄVÄKSIVIRITTÄMINEN

Taide on mennyt siihen että pakkomielteiset puuhaajaat puuhaavat loputtomiin, palkitsevat toinen toisiaan ja markkinoivat naamaansa markkinoimasta päästyään, ilman että johdonmukaista kritiikkiä esittäisi kukaan (ainakaan sellainen taho jota kuunnellaan tai kannattaisi kuunnella) tai että mitään kontekstia tekemiselle ylipäätään kaivattaisiin. Toisaalta on jo selvää, että vaikuttamisyritykset puhumalla kentän suuntaan ovat turhia. Kukaan ei kuuntele tai ainakaan ymmärrä kuulemaansa.

Koko tuon epämääräiseksi takaisinkytkentäluuppien informaatiolabyrintiksi rihmastoituneen systeemin voi kiertää siirtymällä markkinoinnin ja yleisönkosiskelun strategiasta löydettäväksivirittämisen strategiaan.
 
Taiteessa saattaisi olla nyt hyvä hetki istahtaa alas, tehdä kokonaiskatsauksia ja hieman konstekstoida kaikkea loputonta puuhaamista, ehkä ihan itsekseen, hissuuksiin jossain rauhallisessa poukamassa kaukana kenttien demonisesta sinkoilusta. Virttää metsikköön sammaloitunut kivi löydettäväksi. Odottaa sille suurta yleisöä.
 
Poukamassa kannattaa kuunnella Henry V:n älyttömän hienoja podcasteja:


Syy, miksi tämä aikakausi on läpikotaisin ja globaalisti Castanedan kyllästämä (lähtien Lucasin Star Warsista, jonka ideat tietenkin tulevat Castanedalta), on se, että maailma jossa elämme on muuttunut tai muuttumassa psykedeeliseksi addiktiokoneeksi, jonka myllyistä ei ole mitään evolutiivista toivoa pulpahtaa läpi ilman melko kehittyneitä tietoisuuskykyjä.

Korostan sitä, että maailmassamme ei ole sinänsä mitään vikaa ja se voi olla korjattavissa tasapainoiseksi sivilisaatioksi ilman täydellistä romahdustakin. Vain ihmisten tietoisuudessa on vikaa: ihmiset eivät ole lähimainkaan kyvykkäitä kehittämään ja muovaamaan tietoisuuttaan niin nopeassa tahdissa, kuin nyt olisi uusien ruttojen tulviessa tapahduttava. Ihmisten kannattaa kiinnostua tosiasioista viimeistään nyt. Ihmisten kannattaa lopettaa egoistinen keinotekoinen juupas-eipäs-riitely-yleensä-ei-mstään, ja kiinnostua vakavasti tosiasioista. Siis ei näennäisasioista (joista saa helposti riidan aikaiseksi ja joiden avulla helposti löytää hyviä vihollisia) vaan tosiasioista, joiden objektiivisuuden edessä on hyvin vaikea kinata.

Tarvitsemme oikeaoppisen näkemyksen siitä mitä on tietoisuus. Suuriin erehdyksiin, joita tehtailtiin ihmiskunnan lähihistoriassa, ei ole varaa eikä aikaa. On yksinkertaisesti oltava jo oikeassa, egottoman rauhallisesti ja egottoman tasapainoisesti vain oikeassa, egottoman inttämättömästi oikeassa, eikä vain jatkettava ihmettelyä ja riitelyä. Ja kukapa oikeansuuntaisen -- nykytieteen valossa relevantin -- kokonaisnäkemyksen tarjoaisi napakammassa ja arkikokemuksellemme tutussa selväjärkisessä paketissa paremmin kuin Castaneda.
 
Kaikessa koodatussa kryptisyydessäänkin (kaikki Castanedan teksti ei avaudu ilman tulkinta-avainta) Castaneda nimen omaan edustaa vapauttavaa selväjärkisyyttä, koska resonoi jokapäiväisen kokemuksen syvimpien tasojen kanssa, siinä missä äkkiseltään järkevän kuuloinen psykologiapuhe ei millään tavalla tavoita -- eikä ole koskaan tavoittanut -- ihan arkisen kokemuksemme käsittämättömiä ulottuvuuksia.

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com