Käymälä

17.12.2017

PSYYKKINEN VAMPYYRI

kertoilee synkkänä kovilta faktoilta kuulostavia valheita, vaikka todellisuudessa on myönteinen ja lenseä.
   
Jos myönnämme itsellemme ääneen paljonko nousee penkistä, naapuri käyttää tietoa meitä vastaan. Siksi valhetta puolustetaan kuin perheessä tapahtunutta hyväksikäyttötapausta. Hetkeksi kyseenalaistetaan salailun tärkeys ja kotiväki vihaisena kuorossa: emme halua tietää! Poltetaan isoisän päiväkirjat! Meidän ei pidä tietää, sillä muuten joutuisimme ottamaan vastuun omasta elämästämme. Ja agentit kentällä vaarantuisivat, mummonkorvat.
Mitä vähemmän ajattelua, sen terävämmät sanat.


16.12.2017

järvisienet eläimiä
ilmasienet ameeboja
sadesienet bakteereja
mustanmakkaran äiti

CIRCLE

Vuonna 1994 raahelainen arkkitehtikaveri sanoi: "kuuntele Circleä!" Asuin silloin Pikku-Roballa lyhyen kävelymatkan päässä levyliikkeistä ja lupasin kuunnella seuraavana päivänä. Seuraavana päivänä oli kiire, en löytänyt aikaa. Asia pyöri mielessä 23 vuotta kunnes nyt tarjoutui mahdollisuus kuulla bändiä ensimmäisen kerran, ja vielä livenä.
 
Rantaruotslainen huumorihevi, menneen talven taiderock. Soittivat tunnottomalla äänenvoimakkuudella itse korvatulpat päässä. Sirkkelimäisen brutaaliuden sijaan mielenåsoituksellinen tyhjän ilmanpaineen vaikutelma. Semisekoilivat lavalla ilman että olisivat itse missään spesifeissä kamoissa. Ehkä pari kaljaa alla, alkoholi. Joitain älyllisesti kiinnostavia ulottuvuuksia yhtyeessä on. Esimerkiksi se, että miten tällainen poppoo pysyy kasassa sen jälkeen kun vitsi on naurettu. Lähdin keikalta kesken pois.

15.12.2017

Nykyään tuppaa olemaan
Että harrastelija ei pärjää
Millään alalla
Ja miksi rakkaus tekisi poikkeuksen

Hän päätti panostaa
Koko elämänsä, koko
Elinvoimansa jokaisen
Pisaran audiofiliaan
Teknologiaan laitteistoihin
Veistosmaisiin ja lumoaviin
Tarumaisiin torviin ja dipoleihin
Sähkön rauhalliseen surinaan
Täysin kelluvassa äänieristetyssä
Akustisesti täydellisessä tilassa
Yksin täysin yksin häiriöttä
Maailman turmelluksesta piilossa
Tässä ikuisessa keksijän iltapäivässä
Vain saadakseen kerran
Jo vanhana miehenä kuulla
Frank Sinatran laulavan
Melko eläväisesti
kuin se kuultiin
Tavallisilla illallislutsuilla
Juuri ennen kiihkeimmän
Huumeiden diilaamisen alkua

Päivisin maailman kaunein nainen
Öisin langattoman lankakerän keksijä

Joskus käy niin että tavarasta tulee kuumaa juuri kun patentti ehtii mennä vanhaksi. Ambisonics on hieno keksintö brittiläistä filosofiaa, mutta tasan 20 vuotta aikaansa edellä. Ei voittoa.

Blade Runmerissa jahdataan ajastaan jälkeen jääneitä. Mutta ajastaan edellä olevien jahti on aina kovin.

Olen ymmätänyt
Että sana luonto
Tarkoittaa täkäläisessä
Kielenkäytössä
Ulkoilukelvottomia
Säitä
Ja ihminen joka on
Luonnonläheinen
Mielialallaan korostaa
Luonnon vaikutusta
Siinä evoluutiossa
Kuolemankultti kehkeytyy

Oma filosofiani on luonnon
Vaikutuksen vastustaminen
Tavallaan ruosteenesto

Eristeet sulavat
Kuin iglu
Marraskuussa
Masennukseni
On ilon ja toivon
Hillittömyyttä

Jokainen eriarvoisuuden pilkahdus
Tuottaa virran
Ja vastuksen
Kaikki lahjani
Ovat lämpöä
Vanhan välinpitämättömän
säveltäjän susiturkissa

Luulimme olevamme
Sama jätkä
Kaikesta rakentavasti
Eri mieltä
Mikähyvänsä
Tuhoutumisen tapa
Kelpaa sinulle

Slapstick shamanismi

jos haluaa lähteä
täsmällisellä hetkellä
polttaa itsensä sisältä
ettei jää edes tuhkaa
sukupolvestamme
ei jää edes tuhkaa.
Valonläikähdys. 
Sitä ei voi montaa
kertaa harjoitella. 
oli aikoja jolloin haksahdin kuvittelemaan
että elämä olisi unen kaltainen
että se mikä synnyttää energiaa
olisi oman mieleni tuotetta
että unilähettilään suudelma
takaisi sumuseinämän
kaksoiskansalaisuuden

14.12.2017

päälakeni on kulunut polku
kaikkialla roikkuvat
esiripun naavatupsut
En ole elänyt
tunnetta jonka
sanoiksi pukisi
niin että toinen
haluaisi tuntea.
Tunteitani ei
pueta miksikään.
Elämätönkö on
energian synty.
En ole kirjoittanut
kenellekään. Ei
sellaisia ihmisiä ole.
Kuvittelin ne.
Luulin tuntevani
todeksi. Pitikin
olisi pitänyt. Pienikin
olisi riittänyt. Elämä
vain uni. Ja todelle
ei pieni riitä.
Tämän yhden ikkunan takaa
olen katsellut talvea
koko elämäni.
Miksi en lähtenyt
olisin voinut olla
lämpöä, resistanssia
kotkanruokaa.
Kun elämä on tarpeeksi selittämätön
siitä ei saa kasaan romaania, kuunnelmaa
ei edes yhtä runoa. Sitä istuu kuin koko
todellisuuden mieli yhden lahoavan kannon
päässä.
"Pennanen oli ensimmäinen Jarnoksi kastettu henkilö."
Puhun ikään kuin ymmärtäisit
että elämä on mahdollisuus.

Levin Brothersien viileäjazzissa on perusmuotojen toisen asteen jazzanalytiikkaa


varsinkin tällä uudella albumilla, jotenkin tosi nastan kuuloista antikokeellista meninkiä

THANATOSKULTTI

Ilmeisesti tässä aikakaudessa edes niin sanotut ammattilaiset eivät pysty erottamaan inspiroivaa tekstiä apurahakurasta. Inspiroiva teksti on sitä, vaikkei lukija ymmärtäisi kieltä. Venäjänkielinen runo on minulle inspiroiva tai uuvuttava huolimatta sanojen merkityksistä. Ensin pitäisi saada aikaan runoutta, joka toimii sellaisenaan, äänteinä ja rakenteina. Kulttuuria ei auta, että jossakin ylvästelee yksi tai kaksi todellista runoilijaa kaiken mauttomuuden sevuverhossa turvassa kilpailijoilta. Juuri tätä on kulttuurin verenvuototauti, thanatoskultin ylivalta, Eroksen, aistin, vaiston, elämänilon täydellinen tuhoutuminen. Sitomisen väkivaltaiset aktit ovat illuusion työkaluja. Todellista on vain se mikä vapauttaa energiaa.

13.12.2017

miksi synnytty
mitä tultu toimittamaan?
kai elämänilon ja suupalan
virkaa..
Mietityttää kaikki nuo palkintoraadit, jotka lukevat 250 teosta vuoden aikana. Itse en haluaisi olla niin lähellä tätä (tai mitään) aikaa, johon sellainen pureutuminen pakottaisi. Toisaalta ihmisten kyvyssä ottaa asioihin etäisyyttä on huimia eroja. Joku pystyy katsomaan yön yli omaa tekstiään täysin etäisin silmin, simuloimatta silti ventovieraan varautuneen, jopa alhaisen katseen mistään innostumatonta välinpitämättömyyttä ja mahdollisten väärinymmärryksien verukerikkautta.
Joskus tuntuu, että suurin osa nykyään tehdystä avantgardistisesta nykysoitinmusiikista ikään kuin omalla olemassaolollaa (tietoisesti tai tiedostamatta) parodioi musiikkia. Soittajilla on hirvittävä hinku estradille tekemään asioita, joiden emotionaalinen vaste yleisössä voi parhaimmillaankin olla vain heikko. Ilmiössä tuntuu olevan olennaisinta se, että on päästävä tekemään jotakin, joka on mahdollista mieltää esitystaiteeksi. Vaikka -- jos ja kun kerran äänestä on kysymys -- samat asiat voisi tehdä paljon laadukkaammin pelkästään studiossa, unohtamalla koko esitystaide. Juuri tähän Glenn Gould pyrki: pääsemään pois keekoilevista konserteista itse musiikin ja äänen äärelle.

On selvä, että musiikki esitystaiteena edellyttää läpikotaisin erilaisia taiteellisia ratkaisuja kuin musiikki puhtaasti akusmaattisena äänenä. Voi sanoa, että esitystaiteena musiikki rakentuu aivan toisenlaisille periaatteille. Klassinen musiikki on ennen muuta esitystaiteeksi luotua musiikkia. Se ottaa huomioon inhimillisen esityskoneiston tarpeet ja mukavuusaluerajoitukset. Omasta mielestäni on jossain määrin kyseenalaista tarjota hyvin harjoitetulle inhimilliselle esityskoneistolle soitettavaksi aineistoa, joka ei ole yhtä selkeästi tästä päivittäisrutiinien näkökulmasta harkittua. Omasta mielestäni soittajat pitää vapauttaa kaikesta siitä minkä kone tekee paremmin tai yhtä hyvin. Vain tämä työnjako takaa sen, että soittajille rauhoittuu valtavat toiminta-alueet, joihin koneilla ei ole asiaa. On tietysti olemassa paljon nykymusiikkia, joka ottaa nämä asiat huomioon. En ole tämän alueen asiantuntija, puhun vain etäisen tuntumani pohjalta.
 
Nykyään monilla soitinmuusikoilla näyttää olevan itsestäänselvänä ja kyseenalaistamattomana päämääränä juuri Glenn Gouldin pyrkimyksiin nähden päin vastainen suuntaus. Sound Cloud on täynnä toistaan taitavampien ammattimuusikkojen työnäytteitä juuri tältä saralta. Esitystaiteen kehnot äänitaltioinnit eivät välitä olennaista auditiivisesta lopputuloksesta, silloin kun musiikki on sävelletty tai improvisoitu akusmaattisen filosofian mukaisesti. Pelkkä esitystaiteen tallentaminen, vaikka miten hyvällä tekniikalla, ei ole itsenäinen äänitaideteos tallenteena, enempää kuin teatteriesityksen kännykkävideokuvaus ei ole elokuvataidetta. Vielä tämän lisäksi epäilen vahvasti onko olemassa minkäänlaisia konserttiolosuhteita (tai kuinka monta hyvää paikkaa salissa on), joissa esimerkiksi tällainen nykymusiikki voisi jotenkin ihan vain äänenä kilpailla esimerkiksi niiden olosuhteiden kanssa, jotka itselläni ovat tässä huoneessani. Eräs syy saattaa olla se, että ihmisillä ei keskimäärin ole referenssiä näistä asioista. Ei ole sellaisia (nykyään halpoja) peruslaitteita, että he voisi kuulla miten suuria ja ennen muuta elämänlaadun kannalta merkittäviä erot todellisuudessa ovat. Jos kuuntelee läppärin kaiuttimilla, tämä asia on tietysti yhdentekevä.
Nykyään musiikin tekeminen -- mikäli tekee sitä mitä kaikki ovat tehneet maailman sivu lisäämättä siihen mitään omaa -- on todella helppoa. Siksi on syntynyt vaikeastitekemisen genre. Esimerkiksi Synthesizer Freaks FB-ryhmästä voi seurata huikeita suorituksia siitä, miten yksinkertaiset asiat voi tehdä vanhalla tavalla todella vaikean kautta ilman että kuulostaa omaperäiseltä. Retroilussa tärkeitä ei ole luovuus vaan vaikeus.
Aalto-maljakon lähtökohta.
hengittämättömyydessään
pedantti thanatoskultin kannattaja

PÄÄKALLON VÄÄRENTÄMINEN

Ihmisen pääkallon
markkinahinta
on kaksisataa euroa.
Mutta eniten filmanneiden
pornotähtien kalloista
maksetaan safiireita.
Miksi ne eivät olisi
myytävänä kun
kaikki muukin oli.
I Chingin mukaan yksilön ja universumin välinen suhde on ehdottomasti shakkiottelun tapainen. Vastakkain on kaksi tietoisuutta, jotka siirtävät voimiaan vuorotellen. Kummassakin tapauksessa jokainen voima saa vastaansa toisen voiman. Siirtoa ei voi jättää väliin. Itseasiassa aikaa ei ole: mikään viivytys ei merkitse mitään. Siirto on aina lopulta tehtävä, vaikka harkinta-aika olisi virtuaalisesti rajaton. Kaksiulotteisen shakkilaudan sijaan universumia vastaan tai sen kanssa pelataan hyvin moniulotteisella shakkilaudalla. Mahdollisuudet eivät ole suljetut vaan aidosti rajattomat. Siksi kukaan, ei edes itse kuolema, voi laskea kaikkia mahdollisuuksia. Suurella luovuudella kuolemaa vastaan pärjää hyvin ja pelkkä intuitio riittää pitkälle. Sillä mitä rajatummat ovat mahdollisuudet, sen deterministisemmäksi ja ennaltalaskelmoitavammaksi muuttuu mahdollinen kalkyyli. Avoimessa ei ole kalkyyliä ja universumi on avoin.  
Vierastan tekstiä, josta irroitettu yksittäinen lause on käsittämätön, vaillinainen, heikko, liikaa ympäröiviin lauseisiin nojaava tai niitä kommentoiva. Hyvässä tekstissä kontekstistaan irroitettunakin lause on runoutta. Olkoon sitten modernin kirjallisuuden keskeinen ihanne, mutta yleispätevä. En tarkoita, että alkuperäisen kontekstin intention tulisi lauseesta välittyä. Sehän lisäisi teksitin tautologista redundanssia ylettömiin. Kaiken tason toistojen on oltava hallitusti kurissa. Lauseiden on seisottava poeettisesti omillaan. Harmilla luen nopeasti kirjoitettuja blogimerkintöjäni, joissa ihanne ei lähimainkaan toteudu.
 
Selasin juuri blogia ja tutkin kuinka monta uutuusteosta olen huolella lukenut vuonna 2017. Näyttää että lukumäärä on kaksi. Varmasti pienin lukumäärä viiteentoista vuoteen. Käsien kautta kulkee paljon teoksia, harvoista tulee kirjoitettua. Kirjoitan oikeastaan vain siitä, mihin tiedän itse jostakin syystä vielä palaavani, jos aika sallii.  


syleilevä voima
ja vierivä voima
Saraswatin kädet
joskus tulevat
kitaristin ja
reikihoitajan avuksi

 

12.12.2017

maailmanviivat
ovat ainoa taivaanmekaniikka
sinikeltapunaiset tulisäikeet
jokaisesta pisteestä
jokaiseen pisteeseen
universumin automaatio
loputtoman monimutkainen
sekoamattomuudessaan
täydellisen yksinkertainen
pelleilysyömälakko
 
puskurishamaani
Maailma on mysteeri. Jos täällä Hämeessä on ollut sama kulttuuri ja sivilisaatio kuin Castanedan raportoimassa Meksikossa on noiden Olhavan monoliittien merkitys se, että unennäön kolmannen portin saavuttaneiden soturien initiaationa on ollut yksin nostaa kivi voimapaikalle kallion päälle. Unennäön toisen portin jälkeenhän harjoitellaan epäorgaanisten olentojen maailmassa komba-nimistä taistelulajia, jossa kehittyminen tuottaa mentaalisen kyvyn nostaa suuria kappaleita tässä maailmassa. Epäorgaanisten olentojen kanssa kamppailu on samanlaista kuin mikä hyvänsä leikkimielinen kamppailu ilman aseita kissan, karhun tai lohikäärmeen kanssa. Jotkut Olhavan asetelmista ovat esteettisesti hienoja, kuin Brancusin veistoksia.

Monoliitti, Repovesi, Finland, kuva AI

11.12.2017

NILS-ASLAK VALKEAPÄÄ

on kirjoittI kaikki runonsa saameksi ja suomennettu on vain pari kokoelmaan.

Suomennettu esikoiskokoelma Kevään yöt niin valoisat (1974) on ennakkoluulojeni mukaista minimalistista modernia luontorunoutta ja keskeislyriikkaa, lyhyesti sanottuna tavallistakin keinotekoisempaa bonsaimodernismia. Shamanistista tai tietoisuuden tutkimuksellista viritystä ei ole näkyvissä.
 
Runoilijan itsensä Noitarummuksi kutsuma teos "Beaivi, áhčážan", suomennettu nimellä Aurinko, isäni (1988), synnyttää aluksi vaikutelman vanhentuneesta vähemmistökansallisuusnosteella ratsastavasta apurahataiderunoudesta. Teos pysyttelee alkupuoleltaan sisäsiistissä bonsaibanaliteeteissa, jotka ovat aikoja sitten lakanneet sanomasta kenellekään mitään.
 
Pitkän runoelman runon 500. paikkeilla tuuli kääntyy. Katoaa modernin pehmoinen banaali tyylipastiseeraaminen ja alkaa paljastua oikea totuus: todellinen petos, huijaus, kavallus, katkeruus.
 
Kokoelman lopun synkissä väreissä moderni kulttuuri näyttäytyy hämäyksenä ja raiskauksena. Se on valtava järjestäytynyt rikos ihmisyyttä ja luonnon synvintä olemusta vastaan.
 
Näihin Valkeapään tuntoihin on helppo yhtyä. Sammunut elämänilo ja täydellinen katkeruus -- tässä on vielä kiintopistettä siihenkin rotkoon, jossa me jo elämme. Onko oikeastaan mitään muuta todellista tunnetta ja kokemusta, jonka voisimme tästä kaikesta jakaa (jos olemme ihmisiä).

"mutta tätä
tätä emme ymmärtäneet
nähdä edes painajaisissamme"
Opetin lapselle: Ei sellaista ihmistä olekaan kuin kerjäläinen. On vain sellainen yhteiskunta, joka on niin välinpitämätön ja huono, että siellä on mahdollista jonkun ihmisen toimia kerjäläisen tavoin.
I Chingin paras luku on tietysti luku 13. Olisiko syy sama mutta käänteinen Yhdysvalloissa, missä 13 on epäonnen luku. Kiinassa epäonnen luku on 4.

SUURENNUSLASI

Vapauttaa luonnontieteilijän pienentämästä itseään heinikossa.

Olhavan saunassa
Naksahtelujen rytmiorkesteri
Kallot revontulissa
Luomien taivasta vasten
Vierivä voima
Soturien haudoilla
Ja jyrkänteiden huipulla
Aina megaliitti alta pienemmin
Kivin tuettu varoittamassa
Kaukaiselle kulkijalle
Täällä tunnetaan unennäön
Kolmannen portin salaisuudet

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com